Eli en pelkää varsinaisesti lentämistä, nousua ehkä jännitän hieman, mutta laskeutumista pelkään oikein pelkäämällä.
Se on alkanut viime aikoina jopa haittaamaan matkailua, eikä kaukana ole sekään, että en enää lähde esim etelään ollenkaan, koska pitää mennä lentokoneella ja laskeutuminen pelottaa NIIN paljon.
Potkurikoneella laskutuminen on niin kamalaa, että pääsi parku viimeksi =o/ . Noloa oli kun ihmiset huomasi.
MD11-tyyppisellä isolla koneella laskeutuminen on jotenkin vakaampaa ja hallitumpaa (vaikka pari kertaa olen silläkin "rysähtähtänyt"), niin sillä laskeutumista ei jännitä koko matkaa, mutta pienellä potkurikoneella laskeutuminen on jotain niin ylivoimaisen kamalaa, että pelkään sitä jo ennenkuin olen edes koneessa.
Se on alkanut viime aikoina jopa haittaamaan matkailua, eikä kaukana ole sekään, että en enää lähde esim etelään ollenkaan, koska pitää mennä lentokoneella ja laskeutuminen pelottaa NIIN paljon.
Potkurikoneella laskutuminen on niin kamalaa, että pääsi parku viimeksi =o/ . Noloa oli kun ihmiset huomasi.
MD11-tyyppisellä isolla koneella laskeutuminen on jotenkin vakaampaa ja hallitumpaa (vaikka pari kertaa olen silläkin "rysähtähtänyt"), niin sillä laskeutumista ei jännitä koko matkaa, mutta pienellä potkurikoneella laskeutuminen on jotain niin ylivoimaisen kamalaa, että pelkään sitä jo ennenkuin olen edes koneessa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
=oD
Kokeilepa seuraavalla kerralla, ettet istu ikkunan vieressä vaan käytäväpaikalla. Kun kone lähtee lähestymislaskuun n. 30 min ennen maakosketusta, niin ota vaikka kirja luettavaksesi/tee ristisanoja tms, pitääksesi ajatukset muualla. Älä kurki ikkunoista ulos, vaikka kuinka haluaisit nähdä kuinka korkealla/matalalla ollaan. Hengitä rauhallisesti ja syvään, yritä pysyä mahdollisimman rentona.
..arvasit, että änkeän aina ikkunapaikalle ja kurkin sieltä korkeutta? Arvasit ihan oikein!
Kiitos neuvosta, se kuullosti toimivalta ja loogiselta. Teen seuraavan kerran niin.
Hei! Vastasinkin laskeutumiskammoiselle jo mutta tuli tässä mieleen että osaisitkohan antaa stuerttina neuvoa myös minun ongelmaani eli: Itse en laskeutumista niinkään pelkää, tietty riippuu vähän tapauksesta, jos se tuntuu siltä kuin ei olisi "oikein hallinnassa" niin silloin pelottaa mutta muuten en säikähdä niitä tuntemuksia. Mutta nousu on minusta aivan kamalaa kertakaikkiaan, hyvä ettei itku pääse siinä vaiheessa minulta. Se tuntuu aina niin hataralta kuin kone lähtisi tippumaan saman tien, ei oikein pääsisi ilmaan. Kamalaa... Ymmärrän että jokainen nousu on erilainen ja turbulenssi säällä se kamalaa vasta onkin. Onko neuvoja tähän pulmaan??
Nousun yhteydessä on kieltämättä toisinaan hetki, jolloin saattaa tuntua siltä, että kone ei kyllä ikinä lähde nousuun. Tämä on heti sen jälkeen kun pyörät ovat irronneet maasta ja kone alkaa puskea ylöspäin. Koneen liikesuunta muuttuu sillä hetkellä kiitoradan suuntaisesta vaakaliikkeestä ylöspäin työntäväksi nousuksi, tällöin on tunne että todellakin 'roikutaan' ilmassa.
"Nousukammoon" voisi kokeilla vaikka seuraavaa: pyydä käytäväpaikka, älä katso ikkunasta ulos ennen kuin turvavyövalo sammuu. Ennen kiihdytystä ota oikein tukeva, rento asento (selkä kunnolla selkänojaa vasten, pää suorassa - ei yhtään takakenossa selkänojaa vasten), hengitä syvään ja tasaisesti, ota vaikka edessä olevasta selkänojasta kiintopiste jota katsot koko nousun muualle vilkuilematta ja ajattele jotain sinulle mieluisaa asiaa. Älä jännitä, ja yritä pitää tämä asento alkukiihdytyksestä siihen saakka kunnes turvavyövalo sammuu. Itse olen testannut mielenkiinnosta tuota, ja tuossa asennossa koneen kallistuminen ja irtoaminen maasta ei tunnu juuri miltään. Tosin jokaisen tasapainoelin reagoi hieman eri herkkyydellä asioihin, joten...
Jos tuo ei tunnu mielekkäältä, niin sitten voisit kokeilla samaa "lääkettä" kuin tuohon laskeutumiseen neuvoin: käytäväpaikka, varaa itsellesi vaikka kirja tai lehti tai vaikkapa sanaristikoita, jotain millä pidät ajatuksesi poissa koneen lähdöstä ja itse pelosta. Pelon pelkääminenhän tekee asiasta vain pahemman. Eli käytäväpaikka, rentoutuminen ja ajatusten muualle ohjaaminen.
Tuohon kommenttiisi ettei laskeutuminen olisi hallinnassa sanoisin, että laskeutuminen on aina pilottien hallinnassa. Sääolot saattavat tehdä laskeutumisesta epämukavan kokemuksen, mutta jokaisella reitillä on lentosuunnitelmissa varakenttä, jos itse kohteessa on sää niin huono, ettei sinne pääse laskeutumaan, niin sitten vedetään kone takaisin ylös (= lisätään korkeutta eikä laskeuduta varsinaiseen kohteeseen) ja lennetään varakentälle. Esim. Helsingin varakenttä voi olla vaikkapa Turku, jos Hesaan ei pääse huonon sään vuoksi laskeutumaan, niin sitten suunnataan Turkuun mikäli siellä sää on parempi. Ammattilentäjät eivät ota riskejä.
Ja muistathan, ei todellakaan ole mikään häpeä kertoa henkilökunnalle pelosta, olemme tekemisissä lentopelkoisten kanssa lähes päivittäin, joten itsensä nolaamista on turha pelätä.
Ole hyvä vain! :-)
Hauskoja -ja alusta loppuun miellyttäviä- lentoja Sinulle!
Kiitos paljon, sinunlaista matkustamohenkilökuntaa todella tarvitaan! Viimeksi kun lensin Hki-Lontoo-Hki menin molemmilla kerroilla lentoemännille kertomaan pelostani ja kysymään miten matka sujuu ja onko tubulenssiä odotettavissa. Ja he olivat todella ihania ja ymmärtäväisiä, tulivat aina kertomaan jos kone ravisti, mitä tapahtuu ym. Se auttaa kauheasti ja olen ikuisesti kiitollinen. Haluaisin todella päästä pelostani koska olen aidosti kiinnostunut lentämisestä ja lentokoneista, haluaisin pystyä nauttimaan ilmailusta. En ymmärrä miten jotkut ihmiset eivät kertakaikkiaan pelkää laisinkaan ja toiset taas pelkäävät kuollakseen. Onko sinulla urasi varrella koskaan ollut tilannetta että sinuakin olisi pelottanut?
Kiitos, tuo lämmitti mieltä!
Kyllä lentopelkoon miehistö suhtautuu ihan vakavissaan, ei sitä kukaan nykypäivänä enää vähättele. Ainakaan omien kokemusteni perusteella voin kolleegoistani (ja itsestäni) sanoa näin.
Itse en ole vielä koskaan joutunut töissä tilanteeseen, että olisi alkanut pelottamaan.
Tuossa laskeutumispelossa on vissi perä. Useimmat lento-onnettomuudet tapahtuvat laskuvaiheessa.