Mä en tiedä, mikä mua vaivaa vai vaivaako mikään. Oon menettäny mun elämänhalun ja mikään ei tunnu oiken miltään. Mun on nykyään vaikee saada asioita tehtyä ja tehtävät tulee tehtyä vasta sillon ku on ihan pakko (jos sillonkaan). En saa otettua itteeni niskasta kiinni, vaikka kuinka yritän. Jokainen päivä vaan lipuu ohitte ja koko ajan pieni ahdistus päällä
Tää kaikki alko ehkä sillon ku valmistuin lukiosta. Lopetin sillon mulle rakkaan kilpaurheilun, jossa menestyin ihan kansainvälisestikin, silloisen kihlattuni takia ja toisen unelman, lääkiksen, takia. Samalla mulla alko intti ja jouduin olemaan erossa kihlatustani. Panostin täysillä kevään pääsykokeisiin ja ikäväkseni sain huomata, että lääkiksen ovet eivät auenneet. Kihlattuni etääntyi minusta intin aikana ja petti mua seuraavana syksynä 6,5v seurustelun jälkeen (tai jo aiemmin mut sillo jäi kiinni).
Tän jälkeen olin aika hukassa ja ryyppäsin aika paljon, mikä ei ole ollenkaan mun tapaista entisenä kilpaurheilijana. Samassa onnistuin menettämään talouden hallintani, joten nostin pari tonnia opintolainaa selvitäkseni siitä. No lopulta ryhdistyin ja hankin töitä. Samalla aloitin kilpailemisen uudelleen ja kaikki meni ihan hyvin 3kk. Aloitin ja lukemisen ensi kevään pääsykokeisiin.
Sitten mun jalka hajos kisoissa sellaseen kuntoon, että tällä jalalla ei kilpailla enään ikinä maailman huipulla. Masennuin aika pahasti ja aloin taas ryyppään. Tätä ehti kulua jokin pari viikkoa, kunnes näin eräässä pystärissä (en tuolloin ollut päissäni, katselin vain jääkiekko peliä tv:stä) kauniin naisen. Menin juttelemaan hänen kanssaan ja meillä synkkasi. Unohdin kaiken muun ympäriltä ja keskityin vain häneen seuraavat pari kk.
Hänen kanssaan mun ei tarvinnut miettiä mitään ylimääräistä. En oikeastaan ajatellut mitään vaan annoin vain elämän viedä. Tämä tyttö opiskeli ensimmäistä vuotta lääkiksessä ja potki minua hienosti perseelle oman luku-urakkani kanssa. Kaikki meni ihan hienosti pääsykokeisiin asti. Koe oli kuitenkin rankka pettymys ja tiesi jo koetta tehdessäni, että sisään ei päästä. Masennuin siitä hieman.
Asiat etenivät kuitenkin aika nopeasti uuden tyttöystävän kanssa ja muutettiin yhteen kesällä. Syksyllä aloitin opinnot toiselle alalla yliopistossa (tarkoitus pitää vain välivuosi). Pian kuitenkin huomasin, että jonkinlainen kulissi, mitä itselleni olin rakentunut hajosi. Uusi tyttöystäväni on ihana ja pidän hänestä. Mutta en rakasta, vaikka haluaisin. Rakastan edelleen exääni ja ajattelen häntä lähes joka päivä mutta samalla myös vihaan häntä. Inhoan itseäni kun olen tehnyt tämän paskamaisen tilanteen nykyiselle tyttöystävälleni.
Pelkään erota tyttöystävästäni, koska pelkään että putoan jonnekin todella syvään paikkaan jos jään yksin. (Minulla ei ole kavereita, välit ovat menneet poikki isän kanssa lopetettuani kilpaurheilu aiemmin, äiti erosi isästäni olessa pieni, joten en ole hänen kanssaan ollut läheisissä väleissä oikein koskaan). Tapasin hänet kun olin ihmisraunio enkä haluaisi takaisin raunioksi vaikka en ole kunnossa nytkään.
Mussa on alkanu ilmenee kaikenlaisia ongelmia, mitä tyttöystävänikin on ihmetellyt. Oon alakuloinen koko ajan ja saatan alkaa itkeen todella helposti. Kuuntelen tosi paljon kaikenlaista masis musaa ku se auttaa hetkittäin mut tyttöystävä ihmettelee miks kuuntelen niin ankeita biisejä. Sit on alkanu ilmenee erektiohäiriötä ja ruokahaluttomuutta. Paino hilaa edes takaisin. En pääse yliopistossa kursseja läpi vaikka kulutan aikaani opiskeluun enemmän kuin koskaan ennen. En ole ehtinyt lukea pääsykokeisiin ku muu opiskelu vie aikaa ja se masentaa. Tuntuu et muutun päivä päivemmältä tyhmemmäks.
Tuntuu, että osa minua on jo luovuttanut pelin. Vaikka kuinka yritän nousta niin mikään ei onnistu. Nytkin mun pitäis lukee niin kirjotan tätä. Kelaan itsetuhoisia ajatuksia mut tiedän että niissä ei ole mitään järkee. Mulle on tullut jokin outo unelma, et sairastuisin johonki vakavaan sairauteen ja kuolisin pois. Ei tarttes tappaa itteensä ja satuttuu läheisiä.
Tää on tosi sekavaa mut kirjotinpahan kuitenkin
Tää kaikki alko ehkä sillon ku valmistuin lukiosta. Lopetin sillon mulle rakkaan kilpaurheilun, jossa menestyin ihan kansainvälisestikin, silloisen kihlattuni takia ja toisen unelman, lääkiksen, takia. Samalla mulla alko intti ja jouduin olemaan erossa kihlatustani. Panostin täysillä kevään pääsykokeisiin ja ikäväkseni sain huomata, että lääkiksen ovet eivät auenneet. Kihlattuni etääntyi minusta intin aikana ja petti mua seuraavana syksynä 6,5v seurustelun jälkeen (tai jo aiemmin mut sillo jäi kiinni).
Tän jälkeen olin aika hukassa ja ryyppäsin aika paljon, mikä ei ole ollenkaan mun tapaista entisenä kilpaurheilijana. Samassa onnistuin menettämään talouden hallintani, joten nostin pari tonnia opintolainaa selvitäkseni siitä. No lopulta ryhdistyin ja hankin töitä. Samalla aloitin kilpailemisen uudelleen ja kaikki meni ihan hyvin 3kk. Aloitin ja lukemisen ensi kevään pääsykokeisiin.
Sitten mun jalka hajos kisoissa sellaseen kuntoon, että tällä jalalla ei kilpailla enään ikinä maailman huipulla. Masennuin aika pahasti ja aloin taas ryyppään. Tätä ehti kulua jokin pari viikkoa, kunnes näin eräässä pystärissä (en tuolloin ollut päissäni, katselin vain jääkiekko peliä tv:stä) kauniin naisen. Menin juttelemaan hänen kanssaan ja meillä synkkasi. Unohdin kaiken muun ympäriltä ja keskityin vain häneen seuraavat pari kk.
Hänen kanssaan mun ei tarvinnut miettiä mitään ylimääräistä. En oikeastaan ajatellut mitään vaan annoin vain elämän viedä. Tämä tyttö opiskeli ensimmäistä vuotta lääkiksessä ja potki minua hienosti perseelle oman luku-urakkani kanssa. Kaikki meni ihan hienosti pääsykokeisiin asti. Koe oli kuitenkin rankka pettymys ja tiesi jo koetta tehdessäni, että sisään ei päästä. Masennuin siitä hieman.
Asiat etenivät kuitenkin aika nopeasti uuden tyttöystävän kanssa ja muutettiin yhteen kesällä. Syksyllä aloitin opinnot toiselle alalla yliopistossa (tarkoitus pitää vain välivuosi). Pian kuitenkin huomasin, että jonkinlainen kulissi, mitä itselleni olin rakentunut hajosi. Uusi tyttöystäväni on ihana ja pidän hänestä. Mutta en rakasta, vaikka haluaisin. Rakastan edelleen exääni ja ajattelen häntä lähes joka päivä mutta samalla myös vihaan häntä. Inhoan itseäni kun olen tehnyt tämän paskamaisen tilanteen nykyiselle tyttöystävälleni.
Pelkään erota tyttöystävästäni, koska pelkään että putoan jonnekin todella syvään paikkaan jos jään yksin. (Minulla ei ole kavereita, välit ovat menneet poikki isän kanssa lopetettuani kilpaurheilu aiemmin, äiti erosi isästäni olessa pieni, joten en ole hänen kanssaan ollut läheisissä väleissä oikein koskaan). Tapasin hänet kun olin ihmisraunio enkä haluaisi takaisin raunioksi vaikka en ole kunnossa nytkään.
Mussa on alkanu ilmenee kaikenlaisia ongelmia, mitä tyttöystävänikin on ihmetellyt. Oon alakuloinen koko ajan ja saatan alkaa itkeen todella helposti. Kuuntelen tosi paljon kaikenlaista masis musaa ku se auttaa hetkittäin mut tyttöystävä ihmettelee miks kuuntelen niin ankeita biisejä. Sit on alkanu ilmenee erektiohäiriötä ja ruokahaluttomuutta. Paino hilaa edes takaisin. En pääse yliopistossa kursseja läpi vaikka kulutan aikaani opiskeluun enemmän kuin koskaan ennen. En ole ehtinyt lukea pääsykokeisiin ku muu opiskelu vie aikaa ja se masentaa. Tuntuu et muutun päivä päivemmältä tyhmemmäks.
Tuntuu, että osa minua on jo luovuttanut pelin. Vaikka kuinka yritän nousta niin mikään ei onnistu. Nytkin mun pitäis lukee niin kirjotan tätä. Kelaan itsetuhoisia ajatuksia mut tiedän että niissä ei ole mitään järkee. Mulle on tullut jokin outo unelma, et sairastuisin johonki vakavaan sairauteen ja kuolisin pois. Ei tarttes tappaa itteensä ja satuttuu läheisiä.
Tää on tosi sekavaa mut kirjotinpahan kuitenkin
Vastaukset 5
Vanhimmat
Erektiohäiriöt, masennus ja saamattomuus. Suosittelen katsomaan kyseisen videon.
http://www.youtube.com/watch?v=wSF82AwSDiU
Ihan mielenkiintoinen esitelmä. Muutama iso epäselvä kohta tosin jää pahasti selvittämättä. Esimerkkitapauksessa 20-vuotias henkilö kertoo tarinaansa ongelmistaan, jota liittää pornonkatseluunsa. Hänen todellista lääkehistoriansa yhteyttä aikatauluun ja tapahtumiin ei kerrota. Tiedämme, että mielialalääkkeet, joita hänelläkin oli käytössä hurja määrä, aiheuttavat itsessään seksuaalitoimintahäiriöitä, haluttomuutta, ahdistusta, muistiongelmia ja masennusta muutamia oireita luetellakseni. Lääkkeiden saavat käyttäjän usein myös välinpitämättömäksi ja tekemään huonoja ratkaisuja elämässään. Se on hyvin tunnettu ilmiö mielialalääkkeiden yhteydessä. Mistä voimme siis tietää mikä rooli näillä aineilla on ollut hänen tapauksessaan. On vaikea tai mahdotonta uskoa, että ei mitään roolia. Se olisi liian epätodennäköistä. Toisaalta uskon kyllä, että ilman ja ennen mielialalääkkeitäkin on voinut olla ongelmia, se on mielestäni hyvin mahdollista, mutta jää nyt täysin spekulaation varjoon. Esitelmässä käytetty esimerkki on kärsii uskottavuuden puutteesta, koska emme tiedä oireiden aikajärjestyksen yhteyttä lääkekäyttöön. Tarvittaisiin tarkka lääke- ja tapahtumahistoria. Kiitos kuitenkin linkkivinkistä. Herätti kyllä ainakin ajatuksia ja jotain uutta opin em. ongelmasta huolimatta.
No joo tuon videon tarkoitus olikin vaan herättää ajatuksia. Tuolla valtavasti lisää esimerkkejä ja linkkejä tutkimuksiin ym ym.
http://yourbrainonporn.com
Tuolla lisää keskustelua aiheesta
http://www.reddit.com/r/NoFap/
Itselläni myös hyviä kokemuksia.
No huh huh, on sulle nuorelle miehelle sattunut rankkoja kokemuksia.
Lapsella ja nuorella pitäisi olla vakaa ja turvallinen suhde vanhempiinsa ja sinun vanhemmat eivät kyllä nyt ole olleet lapsensa tukena ja turvana niin kuin vanhempien pitäisi. Aivan järkyttävää, en ymmärrä lainkaan isääsi joka on sulle tuollaisen tempun tehnyt. Kamalaa. Jo nämä asiat ovat vahingoittaneet henkistä hyvinvointiasi ja sen lisäksi vielä onneton rakkaus ja kilpauran lopetus.
Minäkin olen yliopistossa, kerran oli niin vaikeaa että vihdoin soitin yths:lle. Pääsin heti sairaanhoitajalle ja selvisi että kyllä on masennus kyseessä, He ymmärtävät kyllä kun kerrot asiat avoimesti ja opiskelijaterveydenhuollossa näihin tapauksiin on totuttu ja osataan hoitaa tosi hyvin. Käytä tilaisuus hyväsesi, älä odota liian pitkään kuten minä.
Minäkin olin pitkään suhteessa jossa en rakastanut kumppaniani. Koin siitä hirveää syyllisyyttä. Halusin erota mutta kumppani ei suostunut. Jouduin lähtemään salaa. Ero oli minulle suuri helpotus. Mutta siitä on jo vuosia. En ole löytänyt uutta kumppania ja yksinelo on kyllä tosi kurjaa. Mutta parempi näin kuin huonossa suhteessa.
Sinä olet tosi nuori, elämäsi voi mennä vaikka mihin suuntaan ja varmasti järjestyvät jossain vaiheessa.
Uskoisin että psykoterapia tekisi sulle hyvää.
Teeppä netissä BDI- ja DEPS-testejä ja niiden pohjalta voit soittaa sitten opiskelijaterveydenhuoltoon.
Noh menneet on menneitä, sitä usein jää jossittelemaan että mitä jos olisin tehnyt näin tai näin mutta se ei ole ns. todellisuutta - ne on vain harhoja päässäsi.
Jos tyttöystäväsi petti sinua niin selvästikkin se suhde on game over ja kannattaa siirtyä eteenpäin eikä jäädä itkemään menneissä.
Teeppä vaikka harjoitus missä kirjoitat kaikki ongelmasti paperilla ja sitten poltat sen ja tämä ikäänkuin symbolisoi "uuden kappaleen aloittamista" elämässäsi.
Senjälkeen kun olet valmiina aloittamaan tyhjältä pöydältä niin laadi toiselle paperilla suunnitelma (POSITIIVINEN SELLAINEN) missä haluat olla 5v päästä ja mikä ei sisällä menneisyytesi haamuja, ja sitten lähdet toteuttamaan sitä pala palalta, ripusta suunnitelma vaikka seinälle ja katso sitä aina päivittäin.
Terveellinen ruokavalio ja rentoumisharjoitukset auttaa myös noin yleisesti.