Voi miksi?
Miksi meistä ei tullut paria?
Olenvissiinpöljä
941673
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 94
Vanhimmat
Samaa mietin ja sitä, että tällä tykkäämisen määrällä ainakaan tunteista ei olisi pulaa siinä suhteessa.
miehen kuuluu vähän yrittää....muutenhan se meni varmaan ihan ok
En jaksanut,enkä jaksa nyt,enkä varmaan ikinä. Haluan ainoastaan riippumaton jonnekkin missä ei ole ristinsielua ja nukkua siellä rauhassa.
ikävääni. :( Nyt täytyy ryhdistäytyä, ettei silmät ole huomenna turvoksissa. :))
Kumpikaan meistä ei uskaltanut, siksi.
Sä uskalsit (puolix) ! Missä se toinen puolikas on?
No joo, minä olen jotain uskaltanut, hän ei mitään.
emme uskaltaneet
olen pahoillani. en halunnut joutua naurunalaiseksi
En teistä tiiä. Mä mokasin.
Kai sitä voi mokailun korjata?
Voi. Satutin kuitenkin liikaa.
Selitä tarkemmin.
Kyllä sinä tiedät miksi ei! Arvaa vain kuinka paljon se vaati multa uskallusta ja pohdiskeluja ja sydämentykytyksiä että uskalsin lähestyä sua? Jokatapauksessa teit oikein minusta olisi tullut vain siivellä eläjä :D !!!
Ei kannata enää miettiä vanhoja ja jossitella... Sen voin sanoa että se meidän juttu oli mun elämän parasta aikaa olin kuin huumattu susta kaikelle muulle oli aivan sama... Halusin vain nähdä sut...
tullu, kun se mies on puusilimä. Se ei tajua vaikka sille vääntää rautalangasta. Enkä mä jaksa enää kauaa tätä...
Vai Puusilimä!!
Voi Hyvää Päivää.
Pyydä anteeksi jos olet satuttanut.
No siksi kun mä mokasin koko homman panikoimalla tilanteesta. Se oli sun syy kylläkin, mitäs olit niin komea ;)
sillä näin on parempi. se ero suhteen jälkeen, se satuttaa enemmän kun se mitä ei koskaan ollutkaan.
Tollasia joku tosissaan miettii..
Ei kait sitä eroja mietitä jos halutaan olla yhdessä...
Elämässä kaikki on mahdollista, mut kuinka voi elää oikeesti jos vaan miettii mahdollisia ikäviä asioita..
Täytyy elää sitten pumpulissa..
Haloo!!
Elämään kuuluu kaikenlaista..iloja...surujakin valitettavasti. Pitää osata suhteuttaa asiat.
Se mikä ei tapa niin se vahvistaa.
Jos et kelvannut jollekin, hän ei ollut sinua varten..
Elämä jatkuu silti.
Ihan hyvä pohtia, että mitä jos olisi eronnut sen toisen vuoksi. Onneksi hänellä on se parisuhde, onni sekin.
mitä olen elämässäni kokenut, olisit HILJAA!
Minun elämä jatkuu, mutta toisen elämä päättyi!
Elämän helvetti oli päästä valloilleen, mutta tässäpä tallustan, eheytyneenä ja jotakin etsien irl. Tämä on vain aamujen välipala, täältä en edes etsi mitään, sillä se on irl missä se jokin on.
Ei se vaihtamalla parane..vai miten se meni..
Jos parisuhde huono, parempi lähteä silloin pois siitä, tulee muuten raskas elämä...
Ainakin jos on jo kaikkea yritetty.
Meillä on edelleenkin vain tämä yksi elämä.
Ihminen on kuitenkin velvollinen ottamaan vastuun itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan.
Vain siten voit toimia paremmin muita ihmisiä
kohtaan ja olla parempi ihminen kokonsisuudessa.Ei siis itsekyyttä.
Se vasta onkin vastuun ottamista.
Sitäpaitsi rakkaus on suuri voimavara.
Niin no. Paha mennä sanomaan muista, mutta valehtelisin itselleni jos väittäisin, ettei tämä ihastuminen olisi pistänyt miettimään lopullista niittiä tosi pitkään parisuhteeseen. Kaikki on keskusteltu ja hyvin kaikin puolin. Oikeastaan paremmin ei voisi kaikkien kannalta olla, mutta ei jokaisella ole yhtä hyvä tilannea lähteä. Hän avasi silmäni sille ylipäätään, että voin tuntea noinkin erilaisia tunteita jotain ihmistä kohtaan kun en aikoihin ollut tuntenut muuta kuin ystävyyttä suhteessa.
Sitä minäkin oon miettiny, että pöljähän Sinä olet.
Pöljällistä alkavaa päivää..
En voi ymmärtää sitä, että jos välitit yhtään minusta, miksi olit sen toisen kanssa = et sinä välittänyt minusta ja siksi meistä ei tullut paria.
On se yks tapa päästä eroon ja näyttää, et tunteet on sammunu tai sitten kostaa toiselle. Joku viesti kuitenkin.
Tahtoisin ymmärtää, miksi. En tiedä miksi.
Ei silloin olla muiden kanssa, jos välitetään. Tai silloin saatetaan välittää niistä muista.
En tiedä. Itse olen tehnyt niin monistakin syistä. Yleensä on varmasti näin.
Tämän uskon. Se on niin, että siinä vaiheessa kun ajatuksiin ja haaveisiin on tullut toinen, jotain on päättynyt. Kahteen ei voi olla rakastunut yhtä aikaa. Ei edes ihastunut. En minä ainakaan voi. Siksi toimin tietyn kaavan mukaan. En palaa takaisin.
Tuo ei pidä paikkaansa edes SINUN kohdalla!
Monta rautalankaa joudut vääntämään että tuota uskon, puhut vaan tehdäksesi itsestäsi jotenkin paremman ihmisen.
Siinä on se perustava ero sinun ajattelun ja sen sielunkumppanin välillä. Sielunkumppaniin tunteet säilyy, eikä ole luovuttaja luuseri. Hän etsii ratkaisuja ja on joustava. Luulin jossain vaiheessa, että hän olisi se, mutta erehdyin.
En ole ollut ihastunut kahteen yhtä aikaa. Koskaan. Kerran olen yrittänyt tapailla kahta yhtä aikaa, mutta toinen tapailu pysyi täysin platonisena kunnes toinen päättyi. Ja silti se tilanne oli vastenmielinen, meni molemmat suhteet siinä. Ei se tee musta parempaa, mutta se kertoo jotain siitä, mitä suhteista ajattelen. Ehkä en ole sitten joustava, mutta näillä säännöillä meinaan elää jatkossakin.
Ihastuksia voi tulla ja mennä pitkässä suhteessa.
Mut tosiaan jos todella rakastaa molemmat, ei siihen muita silloin mahdu.
Valitettavasti ihminen on erehtyväinen..
Eivät kaikki liitot kestä hamaan loppuun asti, syitä voi olla monia. Vaikka aluksi ollaan satavarmoja.
Usein liittoja solmitaan nuorena ja ehkä ollaan hieman naiveja..
Että ei se valittu puoliso ollutkaan se oikea sielunkumppani..
Varmaa on että ero tulee jos se oikea sielunkumppani löytyykin..
Ei se elämä ole niin mustavalkoista, että mennään jonkun sääntökirjan mukaan..
Hienoa, eri syistä ihmiset täällä silti jotain kaipaavat. Itsellä vaakakupissa oli niin paljon asioita ja ihmisiä, etten koskaan olisi voinut olla noin joustamaton ja odotin ymmärrystä ja sitkeyttä myös toiselta. Se on ehkä lapsettomien ajattelua tuollainen enemmän. Elämänkokemustakaan ei ehkä ole karttunut tarpeeksi. On niin helppoa ajatella vain itseään.
Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. On liittoja ja liittoja: avoimia ja taloudellisia, lasten vuoksi ym.
suhteissa voi olla pikkuihastuksia tai kiinnostuksia muihin, mutta siinähän se suhde juuri mitataan, että mikä on lopulta se tärkein asia, jota ei halua menettää. Voihan olla, että jotain päättyy, mutta niinhän on aina joka tapauksessa. Jotain voi päättyä ja jotain parempaa alkaa, myös siinä omassa suhteessa. Kaikki on muutosliikkeessä koko ajan joka tapauksessa, oli suhteessa tai ei.
Parempi luottaa vaistoihin ja tunteisiin..
Myöhäistä sitten kuolinvuoteella katua ja murehtia elettyä elämää..
Jokainen tekee omat valintansa..
On eri asia oliko hyvä vai huono valinta..
Mut kannattaa silti miettiä elämää syvemmin..
ettei tuhlaisi...menettäisi jotain itselleen todella tärkeää...
Täytyy todeta vielä tämä, huonossa suhteessa lapsetkin kärsivät...nähty niin monesti.
Miten se vaikuttaa heidän elämäänsä sitten kun aikuistuvat...
Totta. Voi olla lopulta helpompaa irtautua entisestä yksin, vaikka tunteita jotain toista kohtaan on. Saada elämänsä kuntoon ja sitten katsoa tilannetta...jos elämä vielä hymyilisi.
Jokainen tekee itse omat valintansa. Ulkopuolelta ei kenenkään suhteesta mitään voi tietää. Joskus ihastus voi toimia ponnahduslautana pois huonosta suhteesta, eikä siinä musta mitään pahaa ole. Kyllä se suhde joka tapauksessa olisi päättynyt. Ihastus voi auttaa huomaamaan, onko suhteessa todellista rakkautta vai ei. Jos suhde ihastukseen päättyy, niin sitten ei ole.
Totta. Pitkässä suhteessa voi tulla hetkiä, jolloin pohtii olisiko jonkun toisen kanssa kuitenkin parempaa. Ehkä saa huomiota, jota ei omassa suhteessa saa. Mulle kysymys on kuitenkin siitä, mitä valitsee. Valitseeko sen toisen vai sen oman kumppanin. Mun tapauksessa kyse oli pitkästä ketjusta tapahtumia, jossa minulle tehtiin selväksi etten koskaan tule kelpaamaan omana itsenäni, vaan että minun lisäkseni tarvittiin muita. Minä kelpasin seksiin, mutta harrastuksiin ja tapahtumiin haluttiin mennä toisen kanssa. Sokeana ja rakastuneena roikuin kuitenkin siinä ihmisessä. Kuka sellaista arvostaa?
Tämä henkilö teki selkeän valinnan. Hän teki päätöksen. Ehkä jo kauan ennen kuin minulle siitä kertoi. Se tapahtui sen jälkeen kun oli ensin antanut ymmärtää, että minä riittäisin. Ettei haluaisi muita, jos saisi minut. Näin ei kuitenkaan käynyt. Totean tämän nyt kun aikaa on kulunut tosiasiana, ilman sen suurempaa katkeruutta. Mulla on ollut mukavaa ja hyviä hetkiä sen jälkeen. Tutustuin mielenkiintoiseen ihmiseen joka antoi paljon. Se olisi jäänyt muuten kokematta.
Hetken tuota sun juttua lukiessani mietin, onkohan eräs mies voinut kokea noin. Tuskin kuitenkaan. Sä olet varmaan nainen, kuten minäkin.
ei pelkoa ,ymmärsin kyllä et nainenkin voi olla ihminen ,eikä vaan räyhäävä ovia paiskova huutaja.
Ja mitkä tapahtumat johti mihinkin ,oli selvää 1 vuosi ennen varsinaista toimintaa et niin tulee tapahtumaan ja olin myöskin miettinyt kuvion niin ettei siihen saa liittyä kolmansia osapuolia koska en halua et ex tulee räyhäämään mustasukkaisuudessaan hänelle tuntemattomille ihmisille .
No se tarina käännettiinkin väkisin juuri sellaiseksi jota en halunnut.
Toivottavasti tuosta puhuit hänelle. Minä rakastuin yhteen, mutta rakastin vielä toista. Olin epävarma ja sekaisin.
Eikai sitä kukaan halua et kaupungilla katseet naulaantuu selkään ja ihmiset funtsii et toi on se pettäjä nilkki joka tossa kulkee
Luulet mua ehkä joksikin toiseksi tai ainakaan toi sun kirjoitus ei sovi yhtään mun tilanteisiin.
ei se ero tule välttämättä aina sen takia, että olisi pettänyt. Suhteessa voi olla muita syitä mitkä eroon ajavat. Kyllä on osalla elämä pumpulia ja onnenhöttöä, mitä ei silmät ummessanähdä vaan erotaan kun etsitään parempaa vaikka voisi oman suhteen eteen tehd töitä. vaihdetaan kuin sukkia.
En kyllä ole kenellekään räyhännyt, enkä lähestynyt sitä naista missään vaiheessa. En ole idiootti joka yrittää toisten väliin. Tosin jouduin kyllä itse mustasukkaisen naisen hyökkäyksen kohteeksi, eikä se ollut kivaa. Uskon kyllä, että oli suunnitellut asiat etukäteen. Ei olis haitannut vaikka olisi kertonut suunnitelmistaan aiemmin.
Köykäsistä syistä menty nopeasti toista tuntematta yhteen.
sekin vielä...
että on mustavalkoista.
Ei siinä mitään mittaamista ole jos rakastetaan täysillä...
Vaan kun rakkaus on loppu ja suhde ei toiminut on peli selvä.
Tärkeintä on on ihmisten hyvinvointi ja rakkaus.
Ne asiat kun ovat kunnossa, jaksaa tällä pallolla porskuttaa...
Olla parempi ihminen..
En mä tarkoittanutkaan mitään tietoista mittaamista, vaan niin, että sen rakkauden ja sen mikä on tärkeää saattaa huomata jonkun toisen ihmisen kautta. On ehkä ollut hetkellisesti ihastunut, mutta sitten sen tosirakkauden huomaa, kun ei se ihastus kuitenkaan voi lyödä sitä laudalta. Suhteissa yleensä on alussa voimakas rakastumisvaihe, mutta ei missään suhteessa koko aikaa olla sellaisessa "rakastetaan täysillä" tilassa, vaan tunteet saattaa aaltoilla, mutta kuitenkin niin, että sen oikean rakkauden selvästi pystyy erottamaan niistä ihastumisen tunteista. Jos rakkaus ihan todella on loppunut, niin kyllähän sen tuntee itsestään, mutta ei mikään pikkuihastus tarkoita sitä, että se todellinen rakkaus olisi loppunut, vaan parhaimmillaan siihen omaan kumppaniin voi rakastua aina vain uudelleen tunteiden aallokoista huolimatta, tai ehkä juuri niidenkin herättämänä.
Iltaa vaan aikas moinen myräkkä
Niin tai sitten saitkin herätettä uudesta ja ammensit sitä sitten siihen vanhaan. Onhan se tietty jonkin sorttista hyväksikäyttöä, siis sen uuden kun itse ei mitään anna.
Pöljä on kylä ja taajama Pohjois-Siilinjärvellä valtatie 5:n varrella, Pöljänjärven ja Pitkäjärven rannoilla.
Asutusta Pöljällä tiedetään olleen jo viisituhatta vuotta sitten (asbestikeramiikka, ennen pronssikautta). Tätä keramiikkatyyppiä löydettiin Suomesta ensimmäisenä juuri Pöljältä, siksi sitä sanotaan Pöljän tyypiksi.
Pöljällä on rautatieseisake, mutta junat eivät enää pysähdy siellä. Se mainitaan Juhani Ahon teoksessa Rautatie sekä Kalle Väänäsen romaanissa "Pöljäm pysäkiltä palamupuihen siimekseen" vuodelta 1926.
En mä oikeasti mieti tämmöisiä enää. Asia on harvinaisen selvä. Ja käyty läpi irl. Tunnen itseni ja muistan kuin eilisen päivän sen hetken, kun ymmärsin ettei meitä tosiaan tule. Miksi halusi tapailla muita on sivuseikka. Ratkaisevaa oli, että halusi. Se merkitsi vain yhtä asiaa ja molemmat sen tiesi. Näiden kysymysten osalta ja muidenkin aloitusten osalta lähden siitä, että asia on käsitelty. Jokainen tietää lopulta itse ne vastaukset. Miksi niin tai näin.
Se on sun tarina. Kertaa sitä ihan rauhassa, ei kaikilla ole sama tarina ja tietoa siitä, miksi asiat meni kuin meni.
noin se on. kaikilla ei ole sama tarina, elämä eikä tietoa kuin oman elämänkulusta/kokemuksesta, koska kukaan muu ei ole sitä elänyt ja kokenut.
Koska ei puhuttu avoimesti tunteista ja ajatuksista, väärinkäsityksiä ja loukkaantumisia tuli.
En jaksanut kokonaan lukea ketjua. Sanosin vaan, että oma häpees, tana;)
jaksanut. Nämä pitkät ketjut vaatii liikaa pitkäjänteisyyttä. Kiinnostus asiaa kohtaan ehtii usein lopahtaa jo muutaman viestin jälkeen. Vaikka ihan mielenkiintoisiahan täällä pohditaan. ;)
ei ollut sen aika
on,että kaikkihan mulle olisi nauranut.ihmiset on julmia..helevetin julmia.sorry..
Mitä naapuritki ajattelee??
Mitä neki siellä ajattelee?
So What!
Jokainen elää omaa elämäänsä.
Ei toisten..
Ei tässä on ihan muita juttuja mitä selvitellä
voi miksi? on kysymyslause joka paljastaa vitsillä heitetyn draama-aloituksen palstalle.
tälläiset asiat käydään keskutellen läpi irl.
Näin on. Jos ei pysty kohtaamaan toista kasvotusten, asiat jää selvittämättä. :(
Asiaa voi pohtia monelta kantilta täällä. Ihan sama millä vitsillä on mikäkin.
voi pohtia ja kirjoittaa omat asiansa, jos tahtoo, mutta asia pitää keskustella irl.
on epäkunnioittavaa antaa toisen olettaa ja luulla toista ajatustenlukijaksi. Suu pitää osata avata ja sanoa se omanäkökanta, oli se sitten mikä tahansa. ketään ei saa roikottaa turhanpäiten. sellainen on leikkimistä toisella ihmisellä.
On niin monta tilannetta kuin on kaipaajaa. Joissain tilanteissa tykkääminen on toisen tiedossa ja asiasta jotenkin puhuttukin joissain taas ehkä aavistellaan jotain, mutta ei ole koskaan puhuttu ja lukuisia tilanteita. Siihen miksi kirjoittaja täällä ei itse toimi on myös lukuisia syitä epävarmuudesta pakkien saamiseen aikaisemmin ym. Asiat ei aina ole niin helppoja ratkaista.
itsestäänselvää
Niin pitäisi olla.
Elämässä täytyy joko hyväksyä toinen semmoisena kuin on tai jatkaa etsimistä .. kyllä eteen tulee vielä se oikea .. parempi että molempien tunteet käy yhteen ja ymmärrystä löytyy molemmin puolin.
olen samaa mieltä, jos tunteet on samalla aaltopituudella, ymmärrystä riittää molemminpuolin ja katseet samaan suuntaan niin silloin ei voi muuta kuin onnistua.
Mutku, seku, litku, sitku ja mätky, sätky niin lätki.
niin,mikähän tarina on muka sinun ja minun välillä ollut???
....älä kimpaannu....ehkei kuulunu sun tarinaan. Väliäkö tuolla. Yhdentekevää.
Ei kannata miettiä kaikkea niin vakavasti! Ota vaan yhteyttä niin "pöljäillään" yhdessä ;) ... Katsos elämä on showta
minulla on jo pari nimittäin vääräpari :D)))
Tiedän. Onnea nyt kuitenkin sinne pussauskopin liepeille. En kysele mitään.
Kunnioitettava asenne :)
Käyttikö hän kaiken aikansa jonkiun toisen nostattamiseen? Ei riittänyt enää aika?
koska olen vanhaharppu
ylipäänsä itseäni, niin negatiiviset ajatukseni ovat varmasti vaikuttaneet aika paljon. Ihan tyhjästä ne eivät syntyneet, mutta onhan moni asia itsestä kiinni, kuten sanotaan.
En ole edes "vissiin" pöljä, vaan ihan oikeasti. Usein tuntuu, että se meni ajat sitten, mutta niinhän se taisi mennäkin, kauan sitten. Jotain muuttui. Ajatukset uusiksi. Jos olisin ymmärtänyt tilanteita tai ylipäänsä mitään miesten käytöksestä ylipäänsä, olisiko jotain nyt ihan toisin? Olisiko siitä tullut mitään muuta kuin molemminpuolista ihmettelyä?
Niin, mietin. Eipä se kyllä näissä asioissa paljoa ole auttanut. Ehkä tässä oli sentään jotain "esimerkin" tapaista; älkää näin...
Hmm... tämä ketjun kulku sai minutkin syventymään meidän historian syövereihin! Syy on selvillä miksi homma kuzi! Minä en tehnyt mitään väärää minä olen täysin tahraton ellei sitten hyväuskoisuudesta voi syyttää... Sinäkin olet syytön olen täysin vakuuttunut että et ole tehnyt mitään väärää... Syylliset meidän rakkaustarinan tuhoamiseen ja meidän erottamiseen oli ulkopuoliset henkilöt jotka teoillaan ja p puheillaan ajoivat meitä erilleen, en voi käsittää miten eräät olivat niin julmia ja ilkeitä täysin käsittämätöntä... Niin ja jos jostain olen katkera niin siitä! Sitä kun oli nuori niin oli altis kaikelle mitä kuuli lopulta ei tiennyt enää mikä on totta ja mikä valhetta näin se taisi mennä myös sinun kohdaltasi. Meistä tehtiin syyllisiä jopa omissa silmissämme tekoihin mihin kumminkin olimme täysin syyttömiä!
Siitä on pitkäaika rakastuttiin sitten riideltiin sitten taas sovittiin lopulta eräät "mul-kut" saivat sotkettua tämän jutun ja tilanne ajautui niin umpisolmuun että sitä ei selvitä enää kukaan. Minä en edes enää muista kaikkea mitä tapahtui. Jokatapauksessa olen oppinut ottamaan rennosti ja ennenkaikkea viisastunut ja tiedän että elämä voi olla julmaakin...
Älä sano mitään sellaista pahotteluja jne. semmosta koska se kuullostaa minun korvaan jotenki paskamaiselta. En kyllä ymmärrämiksi aina välillä nostat jutun aina esille no ehkä se olisi ollut jotain suurta onnistuessaan mutta eiköhän unohdeta jo kaikki se pazka mitä oli!
Sen sijaan ehdotan täysin uutta alkua ihan puhtaalta pöydältä ja kaveripohjalta miltäs kuullostaa??? Kerro kaikki kuulumiset jne. sitä vois lähteä jotain! Asiaa vaikka tikusta ;)
Tässä vähän epäilen, että olisinko millään tuo, jonka toivot olevan. Uskonpa, että en. Jotenkin ei oikein täsmää ja jos etunimesi alkaa oikeastikin T:llä, niin se varmentaa tämän.
tarinaa, sotkuja, ihmissuhteiden pilaajia, umpisolmu, jota ei auki saa hyvällä, eikä pahalla.
Harmillisia juttuja. Tsemppiä teille.
Olin sua elämässä edellä. Et halunnut kuroa kiinni. Silloin oli kuitenkin se tilaisuus, jota ei tule enää. Pienen hetken olisi ollut mahdollista hypätä, ei helppoa kuitenkaan. Sitten se lipui ohi. Nyt ei voi kuin kaipailla.
voi saada, vaikka kuinka haluaisi. Edes sen pienen hetken toisen kanssa kahdestaan. Sitä minä haluaisin yli kaiken, mutta kai kaikessa, rakkeudessakin, on se viimeinen käyttöpäivä. Mut miksi yksi silti jää sieluun ja sydämeen? Haluaisin edelleen sen hetken...
vaan olet pöljä!
ei sillä, mutta sinäkin olet v i s s i i n pöljä.
Olisit ollu vaan menemättä sen mökille ja muutenkin sen touhuihin mukaan.