tästä itsenne.
LAINAUS
1. Käsityksiä wiccalaisuudesta
Jopa wiccoilla itsellään on eriäviä käsityksiä siitä, mitä wicca oikeastaan on, mitä siihen kuuluu ja mitä ei kuulu. Scott Cunningham sanoo vastikään suomennetussa kirjassaan Wicca, että wiccalaisuus on mielentila. Cunninghamin mukaan kuka tahansa luonnossa pyhyyttä kokeva on wicca; jopa itse sitä tietämättä. Koska wiccalaisuutta tarkastellaan kuitenkin ensisijassa uskonnollisena ilmiönä, voidaan tällaiset epämääritelmät jättää omaan arvoonsa.
Vivianne Crowley taas tarkoittaa kirjassaan Phoenix from the Flame wiccalla yhteiseurooppalaista esikristillistä uskontoa. Riippumatta siitä, minkä nimisiä ovat kulloisetkin jumalat, on kyseessä hänen mielestään yksi ja sama uskonto.
Crowley jakaa wiccakentän neljiä: perinteiseen brittiläiseen noituuteen, perhetraditiolliseen, gardnerilaiseen ja alexandrialaiseen. Perinteinen brittiläinen noituus pitäisi sisällään kaikki syrjäseuduilla säilyneet paikalliset traditiot, joita yhdistäisivät kaikista erilaisuuksista huolimatta samat jumaluudet, palvonnan muodot, symbolit ja filosofian. Perhetraditiot kuuluvat edellämainittuun kokonaisuuteen, mutta ne siirtyvät vain sukulinjaa pitkin, tai joskus harvoin avioliiton kautta. Gardnerilainen ja alexandrialainen traditio periytyvät Crowleyn mukaan samasta New Forestin traditiosta. Tämä on tietysti luonnollista, koska Alex Sanders sai käsiinsä osia gardnerilaisesta Varjojen Kirjasta.
Crowley sanoo, että nimitystä "wicca" käytetään yleisesti vain gardnerilaisesta ja alexandrialaisesta traditiosta, kun taas kahta ensinmainittua luokkaa kutsutaan vain "noituudeksi" (Witchcraft). Yksinkertaisuuden vuoksi Crowley kuitenkin käyttää kaikista näistä sekä nimitystä "wicca" että "noituus".
Yksinkertaistaminen on ymmärrettävää tuntien Crowleyn käsitykset wiccasta yhteiseurooppalaisena uskontona, mutta tässä kohdassa se vie kuitenkin harhapoluille.
Wiccamäärittelyn pääsivulla perustelen, miksi kyseessä ei voi olla yksi uskonto silloin, kun ei rajata jumalia nimeltä vaan ainoastaan jumaliston tyyppi. Jumalat taas ovat avainasemassa uskonnon määrittelyssä, kuten käy ilmi uskontomäärittelysivulta.
Vaikka siis useissa Euroopan maissa tunnettaisiin jumalatar ja jumala, tai vaikka useampiakin, ei kyseessä ole yksi ja sama uskonto silloin, kun jumalat eivät ole samoja. Jumalten rooli ja tietyt elinkeinovuoden kiertoon liittyvät riitit voivat tietysti olla yhteneviä, mutta tämä ei tee uskonnoista yhtä. Suomalaisenkin muinaisuskon riiteistä löytyy sellaisia, joilla on tarkkoja vastineita jopa Kreikassa ja Egyptissä asti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että uskonto olisi ollut sama. Yksittäiset piirteet, riitit ja myytit kun helposti kulkeutuvat alueelta toiselle.
Sana "wicca" on nykyenglannin witch-sanan esimuoto tuhannenviidensadan vuoden takaa, joten on siis luonnollisinta jättää se merkitsemään ainoastaan englantilaista noitauskontoa. Sillä ei siis viitata esimerkiksi muinaisen Italian noituuteen. Italiassa voi toki nykyään olla wiccoja, mikäli he ovat omaksuneet käyttöönsä brittiläisen uusnoituuden eli wiccan.
LAINAUS
1. Käsityksiä wiccalaisuudesta
Jopa wiccoilla itsellään on eriäviä käsityksiä siitä, mitä wicca oikeastaan on, mitä siihen kuuluu ja mitä ei kuulu. Scott Cunningham sanoo vastikään suomennetussa kirjassaan Wicca, että wiccalaisuus on mielentila. Cunninghamin mukaan kuka tahansa luonnossa pyhyyttä kokeva on wicca; jopa itse sitä tietämättä. Koska wiccalaisuutta tarkastellaan kuitenkin ensisijassa uskonnollisena ilmiönä, voidaan tällaiset epämääritelmät jättää omaan arvoonsa.
Vivianne Crowley taas tarkoittaa kirjassaan Phoenix from the Flame wiccalla yhteiseurooppalaista esikristillistä uskontoa. Riippumatta siitä, minkä nimisiä ovat kulloisetkin jumalat, on kyseessä hänen mielestään yksi ja sama uskonto.
Crowley jakaa wiccakentän neljiä: perinteiseen brittiläiseen noituuteen, perhetraditiolliseen, gardnerilaiseen ja alexandrialaiseen. Perinteinen brittiläinen noituus pitäisi sisällään kaikki syrjäseuduilla säilyneet paikalliset traditiot, joita yhdistäisivät kaikista erilaisuuksista huolimatta samat jumaluudet, palvonnan muodot, symbolit ja filosofian. Perhetraditiot kuuluvat edellämainittuun kokonaisuuteen, mutta ne siirtyvät vain sukulinjaa pitkin, tai joskus harvoin avioliiton kautta. Gardnerilainen ja alexandrialainen traditio periytyvät Crowleyn mukaan samasta New Forestin traditiosta. Tämä on tietysti luonnollista, koska Alex Sanders sai käsiinsä osia gardnerilaisesta Varjojen Kirjasta.
Crowley sanoo, että nimitystä "wicca" käytetään yleisesti vain gardnerilaisesta ja alexandrialaisesta traditiosta, kun taas kahta ensinmainittua luokkaa kutsutaan vain "noituudeksi" (Witchcraft). Yksinkertaisuuden vuoksi Crowley kuitenkin käyttää kaikista näistä sekä nimitystä "wicca" että "noituus".
Yksinkertaistaminen on ymmärrettävää tuntien Crowleyn käsitykset wiccasta yhteiseurooppalaisena uskontona, mutta tässä kohdassa se vie kuitenkin harhapoluille.
Wiccamäärittelyn pääsivulla perustelen, miksi kyseessä ei voi olla yksi uskonto silloin, kun ei rajata jumalia nimeltä vaan ainoastaan jumaliston tyyppi. Jumalat taas ovat avainasemassa uskonnon määrittelyssä, kuten käy ilmi uskontomäärittelysivulta.
Vaikka siis useissa Euroopan maissa tunnettaisiin jumalatar ja jumala, tai vaikka useampiakin, ei kyseessä ole yksi ja sama uskonto silloin, kun jumalat eivät ole samoja. Jumalten rooli ja tietyt elinkeinovuoden kiertoon liittyvät riitit voivat tietysti olla yhteneviä, mutta tämä ei tee uskonnoista yhtä. Suomalaisenkin muinaisuskon riiteistä löytyy sellaisia, joilla on tarkkoja vastineita jopa Kreikassa ja Egyptissä asti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että uskonto olisi ollut sama. Yksittäiset piirteet, riitit ja myytit kun helposti kulkeutuvat alueelta toiselle.
Sana "wicca" on nykyenglannin witch-sanan esimuoto tuhannenviidensadan vuoden takaa, joten on siis luonnollisinta jättää se merkitsemään ainoastaan englantilaista noitauskontoa. Sillä ei siis viitata esimerkiksi muinaisen Italian noituuteen. Italiassa voi toki nykyään olla wiccoja, mikäli he ovat omaksuneet käyttöönsä brittiläisen uusnoituuden eli wiccan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen itse aleksandrialainen ja ainakaan yhtään toista tradduwiccaa (enkä enää hirveän monia eklektikkojakaan) en ole tavannut, joka vielä uskoisi, että wicca olisi joku muinainen uskonto. Tutkimuksen valossa (Professori Ronald Huttonin mukaan, The Thriumph of the Moon, Oxfordin yliopioston kirjapaino) Gerald Gardneria voidaan kiistatta pitää wiccan perustajana. Hän on käyttänyt wicca-uskonnon muodostamiseen mm. vanhaa englantilaista kansanuskoa, kabbalaa ja muuta länsimaista okkulttista perintöä. Gardner on myös lisännyt joukkoon paljon omia käsityksiään.
Mielenkiintoinen kysymys herää siinä, että Gerald Gardner tapasi Crowleyn joskus Crowleyn viimeisinä vuosina, jolloin Crowley oli jo erittäin sairas. Crowlwi ei myöskään ilmeisesti ollut kovin kiinnostunut Gardnerista tai hänen wiccastaan tuossa elämänsä vaiheessa (lähde: Huttonin teos). Herääkin kysymys, kuinka Crowleyllä olisi voinut olla noin paljon käsityksiä Gardnerin wiccasta.
Toisekseen varmuutta ei ole täysin saatu, kuinka Alex Sanders sai gardnerilaisen varjojen kirjan, mutta se tiedetään, että joku gardnerilainen antoi sen ja erään tapauksen mukaan kyseessä olisi voinut olla jopa Gardner itse (Huttonin teos). Eli wiccan varjojen kirja ei suinkaan ole suoraa jatkumoa mistään vanhasta englantilaisesta noitaperinteestä, vaikka Gardner käyttikin sitä eräänä lähteenään. Se on tasa-arvoine vaikuttaja yhdessä mm. kabbalan kanssa.
Mistä tekstisi oli muuten lainattu?
Puhutko nyt todellakin Vivianne Crowly´sta, vai Aleister Crowly`sta?
Siis Viviannehan on tosiaan gardnerilainen. Mutta hänen teksteissään kannattaa myös muistaa, että suuri osa tiedosta on esoteeristä eli salattua. Siispä hän ei varmastikkaan julkisesti aina kerro koko totuutta wiccan historiasta ja rituaaleista.. ;)