Oletteko havainneet että yo-pohjainen koulutus ja mahdolliset akateemiset jatko-opinnot olisivat jollain tavalla edesauttaneet maagista työskentelyänne? Vai voiko junttikin jumalistua?
Akateemisuus ja magia
Ymmyrkäinen
141125
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ainakin säästyt todennäköisesti monelta vaivalta jos menet YO:n puolelle, mutta menestyvän maagikon ei pidä pelätä teoreettista vääntöä eikä myöskään fyysisiä ponnistuksia.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että mikäli olet ollut liian kauan vain teoreettinen lukutoukka, olisi Suuren Työnkin kannalta hyödyllistä uppoutua välillä fyysisempiin harrasteisiin tai jopa töihin. Balanssia,näet.
Kummallinen perusolettamus että akateemisen taustan omaavat ihmiset olisivat automaattisesti lukutoukkia ja kaihtaisivat fyysisyyttä. En väitä että sinä näin väittäisit, mutta olen ollut sellaisia yleistäviä fiboja huomaavinani.
Mielestäni, kun nyt yleistämään kerran lähdettiin, akateemisuus osoittaa ihmisessä itsensä kehittämisen halua, uteliaisuutta ja tervettä kriittisyyttä.
En tarkoittanut yleistää, vaan puhuin ainoastaan omasta kokemuksestani. Joskus nuorempana "lukutoukkana" oli näin: teoria voitti käytännön ja fysiikka jäi taustalle.
>>Mielestäni, kun nyt yleistämään kerran lähdettiin, akateemisuus osoittaa ihmisessä itsensä kehittämisen halua, uteliaisuutta ja tervettä kriittisyyttä. >Ääneen lausuminen...
Kirjoittanut: Rödfinne, 2.8.2004 klo 08.52
Tuo ääneen lausuminen on vanha ja hyväksi koettu jekku. Uskonnollisissa piireissä kehotetaan tietenkin vetoamaan Jeesuksen nimeen. Noh, meillä opetettiin huutamaan kummitukselle että "häivy perkeles häirittemästä!". Myös pelkkä ääneen kiroilu auttoi. Mitä rankempaa tekstiä, sen toimivampaa. Vanha kansa myöskin kehotti kysymään, "Mitä etsit rauhaton sielu?" Pointtina oli että lausut jotain ääneen.
Turha sinulta on edes vaatia, että käyttäisit aivojasi.
Sinä tietenkin alkaisit hädissäsi popsia pillereitä naamaasi, jos kummituksen näkisit. Tuo kertomani konsti on vanhan kansan oppeja siihen kun väsyneenä unimaailma ja reaalitodellisuus alkavat sekoittua. Siis ratakiskosta vääntäen ruotsinkieliselle: puhumalla, huutamalla, kirkumalla heräät mikäli näet unta. Mutta turha tyhmään on enempää aikaansa tuhlata...
katsotaankin sinun aivojesi tuotantoa.
>>Sinä tietenkin alkaisit hädissäsi popsia pillereitä naamaasi, jos kummituksen näkisit. >Tuo kertomani konsti on vanhan kansan oppeja siihen kun väsyneenä unimaailma ja reaalitodellisuus alkavat sekoittua. Siis ratakiskosta vääntäen ruotsinkieliselle: puhumalla, huutamalla, kirkumalla heräät mikäli näet unta. Mutta turha tyhmään on enempää aikaansa tuhlata...
"hehe, minä kun en näe harhoja, toisin kuin sinä."
Sen verran mitä minä sinun kirjoituksiasi olen lukenut niin vaikuttaa että sinun ei todellakaan tarvitse nähdä niitä kun niitä kerta löytyy omastakin takaa riittävästi...
ei tarvitse, täältähän niitä voi lueskella jos on tarvetta, vaikkapa sinunkin.
Itsesta aika lailla kiinni, sanoisin...
...mutta akateemikoilla on taipumusta TUTKIA, ANALYSOIDA ja LUOKITELLA ymparillaan olevia ilmioita keskimaaraista enemman....mika koskee myos paranormaaleita ilmioita.
:)
Joistakin ammattikorkeakoulun opinnoista oli minulle hyötyä magiikassa, mutta pääsääntöisesti kaikissa mahdollisiissa kouluissa opetetaan vain länsimaista rationalistista maailmankuvaa, joka ei anna sijaa magialle.
Kouluttamattomuus ei ole ongelma, mutta aito halu tutkia ja ymmärtää itseään ja ympärillään tapahtuvia asioita on ehdottoman välttämätön.
t: Turmelus
Ja lisään:
Se mitä akateemisesta maailmasta saa riippuu täysin mihin siellä perehtyy ja ennenkaikkea miten kuolettavia tai innostavia opettajia kohdalle sattuu. Opiskelijaelämä akateemisessa maailmassa on taatusti kliffempaa kuin missään amiksessa - tai oli ainakin ennen muinoin. ;)
Sanoisin, että humanistiset tieteet ovat yleensä ottaen wannabe maagikolle hyödyllisempiä kuin "kovat" luonnontieteet, mielenkiintoisimpia kuitenkin monet ns. välitieteet. Semmoinen uusi ja tuore ala kuin kognitiotiede olisi minun ensimmäinen suositukseni kavereille, joita kiinnostaa mielen ja maailman rajojen tutkiminen myös akateemisessa kontekstissa. Luonnontieteistä teoreettisen fysiikan puolella kvanttivallankumous etenee vääjäämättä empirian tukemana ja mullistaa tieteellistä maailmankuvaa maagiseen suuntaan, mutta sillä puolella myös vanhan paradigman ylipappien puolustusreaktiot ovat kiivaimpia ja perusteettomilla huuhaa-leimoilla lyömiset yleisimpiä. Ja kvanttifysiikka on kieltämättä helvetin vaikeeta ymmärtää syvällisesti, kovin pinnallista on minunkin tietoni.
Silti yhdentekeviä on minun akateemiset mieltymykseni, alaa valitessa on tärkeintä seurata omia aitoja kiinnostuksenkohteita, ovat ne miten kummia ja suppeita ja pöhköjä tahansa. Yleensä mitä oudompia ja kapeampia, sitä parempi. Tärkeintä kaikesta, ei pidä jäädä yliopistoon homehtumaan, vaan jättää alma mater vielä kun tutkimukseen löytyy intohimoisuutta ja avomielisyyttä, jota akatemian kyyninen pikkusieluisuus ei ole ehtinyt vielä täysin tuhota.
olin muuten tuosta kognitiotieteestä puheen ollen huomaavinani, että Tapio Kotkavuoren kirjassa on kognitiotieteellisiä vaikutteita, ja alan kirjallisuuttakin mainitaan useampaankin otteeseen.
Olen itsekin lukaissut (nopeasti) sen Helsingin Yliopiston kognitiotieteen pääsykoekirjan ja suunnittelin sinne hakevani, mutta lopulta huomasin ettei syvin kiinnostukseni ole pehmeissä tieteissä tai edes kovien ja pehmeiden välissä vaan ihan siellä kovissa.
Kannattaa ne uravalinnat tehdä sen mukaan mitä haluaa tehdä ja mikä kiinnostaa. Kognitiotiedettähän voi lukea vaikka sivuaineena jos kiinnostaa.