Hei ihanat ihmiset!
Nyt kaipaisin hieman piristäviä neuvoja. Takana on todella rankka vuosi, jonka aikana isäni, mummoni ja kissani ovat kuolleet. Mummon kuolemaan pystyn suhtautumaan hyvin, sillä hän oli jo 91-vuotias eikä enää kovin hyvässä kunnossa. Kissani kuoli nuorena ja yllättäen ja oli ollut yksinäisenä teini-ikänäni ainut seura. Isäni taas kuoli uusiutuneeseen syöpään.
Näiden karmeiden tapahtumien lisäksi kirjoitan gradua ja työnhaku stressaa. Voimat meinaavat ehtyä, kun pitää jaksaa puurtaa. En sitten vapaa-ajalla jaksa muuta kuin löhötä sohvalla, mistä tulee riittämättömyyden tunnetta. Kaiken huippu tapahtui tänään. En ole koskaan seurustellut ja nyt olin tavannut koulussa mukavan pojan ja näin hänet viimeksi juhlissa. Siellä esittelin hänet kavereilleni. Emme koskaan olleet treffeille tms. mutta hän osoitti selkeästi kiinnostusta. Nyt kaverini laittoi viestiä, että oli ollut treffeillä kyseisen pojan kanssa. Tuntuu, että pakahdun. Aivan kuin koko vuosi olisi ollut pelkkää perjantai 13:tta.
Mitä tekisitte vastaavassa tilanteessa ja toisekseen, millä puratte stressiä?
Nyt kaipaisin hieman piristäviä neuvoja. Takana on todella rankka vuosi, jonka aikana isäni, mummoni ja kissani ovat kuolleet. Mummon kuolemaan pystyn suhtautumaan hyvin, sillä hän oli jo 91-vuotias eikä enää kovin hyvässä kunnossa. Kissani kuoli nuorena ja yllättäen ja oli ollut yksinäisenä teini-ikänäni ainut seura. Isäni taas kuoli uusiutuneeseen syöpään.
Näiden karmeiden tapahtumien lisäksi kirjoitan gradua ja työnhaku stressaa. Voimat meinaavat ehtyä, kun pitää jaksaa puurtaa. En sitten vapaa-ajalla jaksa muuta kuin löhötä sohvalla, mistä tulee riittämättömyyden tunnetta. Kaiken huippu tapahtui tänään. En ole koskaan seurustellut ja nyt olin tavannut koulussa mukavan pojan ja näin hänet viimeksi juhlissa. Siellä esittelin hänet kavereilleni. Emme koskaan olleet treffeille tms. mutta hän osoitti selkeästi kiinnostusta. Nyt kaverini laittoi viestiä, että oli ollut treffeillä kyseisen pojan kanssa. Tuntuu, että pakahdun. Aivan kuin koko vuosi olisi ollut pelkkää perjantai 13:tta.
Mitä tekisitte vastaavassa tilanteessa ja toisekseen, millä puratte stressiä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onhan sinulla ollut rankkaa ja mentyksiä ja nyt tiivis ja haastava kausi opiskelujenkin suhteen. Kyllähän nuorenkin voimat ovat rajalliset. Lepää hyvällä omallatunnolla ja älä vaadi itselt's liikaa. Ja jos tuon pojan ja kaverisi tuttavuudesta tulee jotain, niin itsehän hänet esittelit toiselle. Turha sitäkin on sitten nyt harmitella.
Minulle paras stressin purkukeino on jutella ja puhua ystävien kanssa, varsinkin jos asiat painavat mieltä.
Kun saat tutkintos valmiiksi, niin sitten keskityt hakemaan tosissaan töitä. Keskity nyt enemmän tähän hetkeen.
Itse puran stressiä menemällä luontoon. Kiinnitän siellä sitten huomiota kaikkeen kauniiseen ja toisinaan sanon ääneen mieltäni painavat asiat. Tavallaan jätän ongelmat maatumaan enkä kanna enää takaisin kotiin.
Se jäbä tais olla niitä joille kelpaa akka kuin akka. Ehkä ansaitset hiukan paremman.
Minulta on kuollu kaikki ne läheiset ihmiset jotka piti minusta huolta lapsena. Äitini sai minut aika myöhäsellä iällä. Jep, ihan yksin jäin. Puoliso on mutta siinä on jotian hämärää ollut alunperin... Lapsia en hingu. Kavereilla on jo lapsia, omat perheet. Tunnen lähinnä olevani ulkopuolinen.