Olen 20 ja rakastunut. Vuoden päästä olen 21 ja sydämeni on särkynyt. En halua aloittaa suhdetta, sillä tiedän että se tulee loppumaan. Näin nuorena et tapaa ihmistä, jonka kanssa olet loppuelämäsi. Tänään tämä tyttö haluaa tavata minut. Ajan hänen luokseen, ja vaikka sydämeni särkyy, sanon hänelle, etten halua olla hänen kanssaan.
En van pysty. Pelkään kuollakseni rakkautta ja sen loppumista. En kestä enää ainuttakaan eroa, en sydänsuruja. Hän on minulle liian tärkeä. En halua elää näin, aivan ku olisin sairas. Oonhan mä, päästä vialla. En haluu ketään kun tiedän että joudun luopumaan
En van pysty. Pelkään kuollakseni rakkautta ja sen loppumista. En kestä enää ainuttakaan eroa, en sydänsuruja. Hän on minulle liian tärkeä. En halua elää näin, aivan ku olisin sairas. Oonhan mä, päästä vialla. En haluu ketään kun tiedän että joudun luopumaan
Vastaukset 6
Vanhimmat
pelko onkin suurin syy siihen ettei ihminen uskalla olla ja tavoitella onnea. Ehkä sulla on tyoerät odotuksen elämän suhteen että kaiken pitää onnistua ekalla ja mikään ei saa mennä rikki.
Sä et kasva etkä kehity jos et ota vastaa niitä huonojakin kokemuksia. Sä jäät pelokkaaksi raadoksi joka inisee miksi elämä on niin kauheaa ja vaikeaa. Tuon takia se on. Jos ei ota riskejä ei saavuta ikinä mitään.
Se on täysin sun oma asia miten elät, jos sä valitset tuon tien niin ole hyvä. Mutta älä sitten silmät pyöreänä ole vuosien päästä että miksi et ole saanut mitään aikaan.
Sun ei kuulukkaan nyt tietää mitä sulla on 70 vuoden päästä, sun hommasi olisi nyt nauttia siitä mitä elät, olet ja kehityt. Sitä sanotaan elämäksi, jos haluat jotain sata varmaa niin sulla on kovat ajat edessä.
Elä rohkeammin, kukaan ei kuole sydänsuruun mutta kun ihminen ei uskalla elää se kuolee pystyyn.
Sun valintoja, joko elät tai menet pöydän alle leikkimään nallen kanssa ja pelkäät kaikkea.
Oot oikees, tavallaa. Mut nii olen minäkin, tavallani. Tiiän että kuolen näin pystyyn, ja että surut kuuluu elämään, mutta en halua ikinä luopua tästä ihmisestä. Ja ennen kuin hänestä tulee minulle korvaamaton, työnnän hänet pois. En vaan pysty tähän. Ihan ku ei sais henkeä. En osaa elää ja en haluu
sitten kun sä ymmärrät että itse sä ton olon itsellesi teet, ei sen ihmisen korvaamattomuus tai menettäminen. Sä lietsot itsesi aivan turhaan pelkoon.
Sä olet niin varma omista tunteistasi, että ne kestää ikuisesti?
Jos se on niin ihana, miksi se ei ole sitten riskin arvoinen? Sä rakastat itseesi enemmän kuin sitä, joten ehkä senkin on parempi ilman sua ja sun pelkojasi jotka heijastat siihen.
Se mitä on tärkeämpää kuin se mitä joskus ehkä ei ole. Sun pahaa oloa ei tee se että menetät sen, vaan se että ajattelet asiat senkin puolesta ja päättelet etkä elä.
Rakastamiseen kuuluu luotto ja uskallus, jos et uskalla niin et myöskään ansaitse rakkautta. Kyllähän sä pystyisit jos et draamailisi. Mä luulen että sulla on joku syy miksi et halua tuohon suhteeseen ja nyt vain teet siitä jonkun näytelmän.
Nytkin sä haluat mässäillä tällä tuskallasi, ehkä ajattelet että joku sanoisi miten ihana rakkaus sulla on että uhraat itsesi sille. Mutta ei se ole suurta, sä haluat velloa jossain tuskissa koska se korvaa sulle sen ettet uskalla rakastaa. Sille en jaksa taputtaa.
Senkun menet ja jätät sen, itket tyynyysi. Mitä sä silloin ajattelet kun itket? Että miten traagista ettette voineet olla yhdessä, että nyt hänellä on mahdollisuus saada joku joka osaa rakastaa jne? Sellaisia ihanan dramaattisia ajatuksia kuinka sun piti päästää irti että se voi olla onnellinen?
Herää jo, sä et ole edes mikään ihan teinikään enää. Jos sä et nyt uskalla niin meinaatko sitten jonkun nobodyn takia reipastua?
Tiedän henkilöitä, jotka ovat nuorempinakin kuin sinä löytäneet sen ihmisen, jonka kanssa ovat olleet useita vuosikymmeniä. Mahdotonta se ei ole, harvinaisempaa kylläkin.
Mun ystävä löysi 17-vuotiaana on nyt ollut 40 vuotta yhdessä, onnellisesti.
Älä elämää pelkää, älä sen kauneutta kiellä. Suo sen tupaasi tulla tai jos liettä ei sulla, sitä vastaan käy tiellä, älä käännä sille selkää. Älä haudoille elämää lymyyn kulje: Ei kuolema sinulta oveaan sulje.
Kuin lintu lennä, älä viipyen menneen raunioilla nykyhetkeä häädä. Suo jääneen jäädä, suo olleen haudassa olla, tulevaa koe vastaan mennä. Ole vapaa, kahleeton tuulen tavoin: On kuoleman portti aina avoin.
Älä koskaan sano: “Tämä on iäti minun.” Elon maljasta juovu, taas siitä, jos tarpeen, kivutta luovu. On maailman rikkaus sinun, kun mitään et omakses ano. Elä pelotta varassa yhden kortin: Näet aina avoinna kuoleman portin.