pääseekö traumoista

Edelliseen; "sen lisäksi pitää olla"

Kiitos, tuo vähän lohdutti. Tämä tälläinen on aivan kamalaa. Järki ja ajatus kyllä kulkevat normaalisti mutta tunnepuoleni on sekava, omaa käytöstä ja reaktioitansa ei pysty ennakoimaan eikä hallitsemaan. Minulle on monta kertaa sanottu etten kyllä näytä siltä että tuollaisia ongelmia olisi ja se on totta kunhan on ns. normaali päivä eikä paniikki ja ahdistus ole saaneet yliotetta. Näitä normaaleja hetkiä vain on niin harvassa, harmittaa kun koko elämä menee tälläisiin asioihin, tavallaan tuhlaantuu pois eikä kykene elämään, ainoastaan hengissä pysymään.
Nyt terapiaa takana jo vuosi enkä suoraan sanottuna ymmärrä miten se auttaisi. jutellaan ja mietitään mistä oireet johtuu, tiedän entuudestaan mistä mikin johtuu, vuosikausia olen sitä työtä tehnyt jo itseni kanssa ja yrittänyt päästä menneistä pois ja tavallaan ohjelmoida käytökseni uudestaan. En usko enää tuohon juttuun, jotain korvaamatonta vahinkoa kaikki aikanaan on minulle tehnyt.

ihan sekopää kirjoitti:

Kiitos, tuo vähän lohdutti. Tämä tälläinen on aivan kamalaa. Järki ja ajatus kyllä kulkevat normaalisti mutta tunnepuoleni on sekava, omaa käytöstä ja reaktioitansa ei pysty ennakoimaan eikä hallitsemaan. Minulle on monta kertaa sanottu etten kyllä näytä siltä että tuollaisia ongelmia olisi ja se on totta kunhan on ns. normaali päivä eikä paniikki ja ahdistus ole saaneet yliotetta. Näitä normaaleja hetkiä vain on niin harvassa, harmittaa kun koko elämä menee tälläisiin asioihin, tavallaan tuhlaantuu pois eikä kykene elämään, ainoastaan hengissä pysymään.
Nyt terapiaa takana jo vuosi enkä suoraan sanottuna ymmärrä miten se auttaisi. jutellaan ja mietitään mistä oireet johtuu, tiedän entuudestaan mistä mikin johtuu, vuosikausia olen sitä työtä tehnyt jo itseni kanssa ja yrittänyt päästä menneistä pois ja tavallaan ohjelmoida käytökseni uudestaan. En usko enää tuohon juttuun, jotain korvaamatonta vahinkoa kaikki aikanaan on minulle tehnyt.

Lue lisää

Sanoit aitiasi skitsoksj...ei kukaan toista kunnittava nimittele toista mielisairaaksi.
Psykoatrit tekevat sita julmasti mutta heilla on siihen rahallinen syy....silla laaketeollisuus ei saa rahaa ellei ne jatkuvasti leimaa ihmisia.

hoo kirjoitti:

Sanoit aitiasi skitsoksj...ei kukaan toista kunnittava nimittele toista mielisairaaksi.
Psykoatrit tekevat sita julmasti mutta heilla on siihen rahallinen syy....silla laaketeollisuus ei saa rahaa ellei ne jatkuvasti leimaa ihmisia.

Lue lisää

Enhän minä äitiäni nimitellyt!!!
Vaan hän kun oikeasti oli diagnosisoitu skitsofreenikoksi jonka vuoksi sairaalahoidossa aina silloin tällöin joutui olemaan. Se oli hänelle aivan oikea sairaus josta me lapset saimme osamme pahojen aikojen osalta enemmän kuin tarpeeksi.
En ymmärrä sinua. Kun toinen on sairas voi sen kyllä kertoa ilman että olisi nimittelyä. Mielisairas äitini oli ja todella pahasti.

Vuosikausia jo olen elänyt toimeentulotuella. Työkkäristä en enää saa kun viime työyrityskerralla meinasi pää täysin räjähtää ja oli pakko jäädä pois. Aloin jo päässäni suunnittelemaan työkavereiden murhaamisia sun muuta kivaa. Itseensä ei kykene luottamaan ettei vaan tekisi mitään typerää. Tälläisiä ajatuksia minulla ei normaalisti onneksi ole. Mutta tästä kaikesta seurasi minulle ikikarenssi, lääkäriin kun en silloin jaksanut mennä.
Nyt viime päätöksen mukaan pitäisi mennä töihin tai jonnekin mistä saa rahaa. Mutta kun ei vaan kykene vaikka kuinka haluaisi ja yrittäisi.

Sairaslomapäivärahat on jo käytetty, kuntoutustuki hylätty, lääkärin mukaan työkyvyttömyyseläkettä ei voida laittaa kun kuntoutus kesken. Sossussa en edes käy, paperit laitan vaan joka kuukausi menemään, aina ei jaksa ajallaan edes niitäkään.
Asioiden hoitamista vaikeuttaa huomattavasti juuri tuo että on ahdistusta, paniikkia ja masennusta ettei edes tahdo asioita saada hoidetuksi. Jo pelkkä kaupassa käynti jää aikomisen asteelle kun ei kykenekään lähtemään. Ihmisille puhuminenkaan ei aina onnistu. Vaikka menisin esim. sossuun käymään en siellä puhutuksi saa. Paniikki valtaa mielen.
Terapiassa nyt harjoiteellan tätä puhumista, joka on todella vaikeaa.
Avun hakeminen on vaikeaa ja en ole jaksanut sitä vuosikausiin edes yrittää kuin vasta nyt. Lääkäriin meno on valtavan työn takana saatikka osata sielläkään sanoa mitään. Tämän vuoksi noita lääkäritodistuksia ei ole kauheasti kertynyt elämän ajalta kuin vasta viimiset pari vuotta kun sain lähdetty hakemaan apua.

ihan sekopää kirjoitti:

Sairaslomapäivärahat on jo käytetty, kuntoutustuki hylätty, lääkärin mukaan työkyvyttömyyseläkettä ei voida laittaa kun kuntoutus kesken. Sossussa en edes käy, paperit laitan vaan joka kuukausi menemään, aina ei jaksa ajallaan edes niitäkään.
Asioiden hoitamista vaikeuttaa huomattavasti juuri tuo että on ahdistusta, paniikkia ja masennusta ettei edes tahdo asioita saada hoidetuksi. Jo pelkkä kaupassa käynti jää aikomisen asteelle kun ei kykenekään lähtemään. Ihmisille puhuminenkaan ei aina onnistu. Vaikka menisin esim. sossuun käymään en siellä puhutuksi saa. Paniikki valtaa mielen.
Terapiassa nyt harjoiteellan tätä puhumista, joka on todella vaikeaa.
Avun hakeminen on vaikeaa ja en ole jaksanut sitä vuosikausiin edes yrittää kuin vasta nyt. Lääkäriin meno on valtavan työn takana saatikka osata sielläkään sanoa mitään. Tämän vuoksi noita lääkäritodistuksia ei ole kauheasti kertynyt elämän ajalta kuin vasta viimiset pari vuotta kun sain lähdetty hakemaan apua.

Lue lisää

Lisäyksenä vielä edelliseen. Kun on lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt skitson kanssa joka on sinusta huolehtinut niin hänen sairas ajattelutapansa ja maailmansa ovat vaikuttaneet myös sinuun itseesi. sairas maailma jossa ihmiset haluavat vain sinulle pahaa, joita pitää varoa ja välttää. Jokainen haluaa sinulle vain pahaa, niistä pitää pysyä loitolla. Kehenkään ei voi luottaa koko ajan pitää olla varuillaan, ruokasi myrkytetään, lääkkeet ovat myrkkyä, lääkäreihin ei voi uskoa yms. Kaikki tämä on vaikuttanut minuun, järkeni sanoo asioiden olevan toisin mutta tunteet eivät. Eikä tätä kaikkea kykene hallitsemaan omassa mielessään. Vaikeus hakea apua joltain toiselta ihmiseltä on todella suuri kun et kykene luottamaan kehenkään. Vaikka kuinka hokisi asioita mielessään käytöstään ei pysty hallitsemaan, paniikkihäiriöt tarkoittavat juuri sitä. Pelko estää sinua avunsaannin. Haluaisin asioiden olevan toisin mutta se ei riitä.

ihan sekopää kirjoitti:

Lisäyksenä vielä edelliseen. Kun on lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt skitson kanssa joka on sinusta huolehtinut niin hänen sairas ajattelutapansa ja maailmansa ovat vaikuttaneet myös sinuun itseesi. sairas maailma jossa ihmiset haluavat vain sinulle pahaa, joita pitää varoa ja välttää. Jokainen haluaa sinulle vain pahaa, niistä pitää pysyä loitolla. Kehenkään ei voi luottaa koko ajan pitää olla varuillaan, ruokasi myrkytetään, lääkkeet ovat myrkkyä, lääkäreihin ei voi uskoa yms. Kaikki tämä on vaikuttanut minuun, järkeni sanoo asioiden olevan toisin mutta tunteet eivät. Eikä tätä kaikkea kykene hallitsemaan omassa mielessään. Vaikeus hakea apua joltain toiselta ihmiseltä on todella suuri kun et kykene luottamaan kehenkään. Vaikka kuinka hokisi asioita mielessään käytöstään ei pysty hallitsemaan, paniikkihäiriöt tarkoittavat juuri sitä. Pelko estää sinua avunsaannin. Haluaisin asioiden olevan toisin mutta se ei riitä.

Lue lisää

Tuon vaikutuksen tiedän, kasvoin myös "puolijauhoisen" äidin kanssa. Hän ei ajatellut aivan siten kuin Sinun äitisi ainakaan ruuasta. Ruokaa piti syödä ja niinpä koko suku on ylipainoista. Kotona piti aina olla eikä tekemisissä muitten ihmisten kanssa. Hänellä oli käsityksiä, jotka osittain onnistui upottamaan minunkin päähäni riippumatta siitä, mitä oma järkeni niistä sanoi.
Kävin koulut ja aloin käydä töissä, valitettavasti asuin vielä silloinkin hänen kanssaan enkä ymmärtänyt muuttaa heti pois hänen luotaan. Olen ikätoverisi enkä enää taida olla työelämässä mukana kiitos tämän ajan.
Sinun vahvuutesi taitaa olla tämä kirjoittaminen, osaat kirjoittaa asioita ymmärrettävällä tavalla, vaikka puhuminen on vaikeaa. Kehitä sitä ominaisuuttasi.

Olen jo muutaman vuoden ollut polin asiakas ja lääkkeitä kokeiltu. Apua ei ole ollut. Nyt psykoterapia käynnissä.
Jo pelkkä soittaminenkin on vaikeaa voi vaatia pitkän aikaa ennenkuin kykenen siihen, kaikkea mitä pitää tehdä täytyy ajatuksissaan hautoa ja kypsytellä ehkä satojakin kertoja ennenkuin kykenee. Se mikä terveelle on helppoa ja päivänselvää toimintaa siihen ei vain sairas pysty. Ehkä vaikea tajuta mutta terveen ei ehkä kuulukkaan sairaan mieltä ymmärtää koska ne ovat sairaan ajatuksia.
Viime hakemuksessa kela perusteli hylkyä sillä etten heidän mielestään ole sairas vaan minulla on tunnepuolen ongelmia.

Kyllä totuus on että toisia vaivasta riippuenroikotetaan vuosikausia löyhässä hirressä.Ehkäpä jotkut pääsevät heti erikoislääkärille (tai on varaa maksaa) Eikä ihmiset ole samalla viivalla todellakaan eläkejonoissa.Muistelen että 70-luvulla pääsi eläkkelle verenpainetaudista ja tai kipeästä selästä..ajat muuttuu..

Kyllä tuolla psykoterapiassa käydään kaikki asiat läpi ja moneen kertaan. Käyntejä tulee yhteensä kolmen vuoden aikana 120 joten aikaa on keskustella mutta kun se ei vaan auta vaikka kuinka kertoisi missä mättää.
Ja minun terapeuttini on oikea viha-asiantuntija, joka asiasta pitäisi tuntea vihaa ja purkaa se ulos. Mutta masentuneena ja kun vielä lääkehöyryissä joiden yhtenä tarkoituksena on tunteiden tasaaminen ei niihin tunteisiinsa ole yhteyttä. Vihaa pitäisi tuntea mutta kun ei tunne kuin suurta väsymystä kaikkeen ja tietysti ahdistusta johon siihenkin oma lääke samoin kuin paniikkihäiriöön.
Aika kierteessä sitä ollaan.
Ajan kuluessa kuulemma apua voisi olla kun uudestaan ja uudestaan asiat käydään läpi. Ei vaan minun kohdalla apua tunnu olevan.
Terapia varmaan auttaa niitä ihmisiä jotka eivät koskaan ole asiostaan puhuneet vaan kaiken sisällensä kätkeneet. Itse olen puhunut aina kaikesta, vaikeistakin asioista mutta se vaatii energiaa ja väsyttää. Ei vaan jaksa välittää oikein mistään.