Mitäh???

Olen jo kolmenkymmenen ylittänyt nainen. Perheellinen ja pitkässä suhteessa mieheni kanssa ollut. Kunnes tapasin elämäni naisen. En edes tiennyt että minusta löytyy tuollaisia tunteita ja olinkin hieman hukassa itseni kanssa hetken. Otin asian puheeksi kyseisen naisen kanssa ja se olikin menoa sen jälkeen. Tuli ero miehestä ja oman asunnon etsintä. Lapsille olemme antaneet aikaa sopeutua eroon eli en pakannut kamoja heti saman iltana kun ero otettiin puheeksi vaan pikkuhiljaa. Koko tämän tapahtumaketjun aikana olen pystynyt olemaan varma että teen oikein vaikka perheeni rikon. Onni ei ole siinä että on ehjä perhe vaan onni on siinä että kaikki on onnellisia. Riidelty ei olla ollenkaan miehen kanssa vaikkakaan en ole tästä naisesta vielä puhunut miehelleni. Se aika kyllä koittaa mutta mietin kuinkahan hän tämän ottaa vastaan. Luulen että en ole ainut nainen joka kokee valaistuksen näin myöhemmällä iällä ja haluankin tukea kaikkia samanlaisessa tilanteessa itseni kanssa olevia kohtaamaan asian ja ajattelemaan itsekkäästi. Kaikki voi selvitä voittajina vaikka helppoa tämä ei ole ollut.