Sängyllä alastomina, vierekkäin.
Silität sormiani ja kerrot tahtovasi pois.
En minä ole koskaan lähellä kuin hetken, kuvittelen etten tarvitse paljoa.
Sanot pärjääväsi, kerrot että tiedän sen.
Tiedänhän minä, pärjäät. Et tarvitse paimenta.
Enkä kai kauheita pyytänyt, pyysin vain että kerrot kun menet.
Ei vettä voi omistaa, ei virtaa voi laittaa taskuun.
Sen voi padota, rajoittaa ja hallita.
Mutta nauraako se silloin.
Harmaan taivaan alla lumisateessa,
kirjoitan kasvavaan hankeen kirjaimia.
Toistan kuluneita sanoja, uusia valkealle lumella.
Rakkaus, toivo ja usko.
Silität sormiani ja kerrot tahtovasi pois.
En minä ole koskaan lähellä kuin hetken, kuvittelen etten tarvitse paljoa.
Sanot pärjääväsi, kerrot että tiedän sen.
Tiedänhän minä, pärjäät. Et tarvitse paimenta.
Enkä kai kauheita pyytänyt, pyysin vain että kerrot kun menet.
Ei vettä voi omistaa, ei virtaa voi laittaa taskuun.
Sen voi padota, rajoittaa ja hallita.
Mutta nauraako se silloin.
Harmaan taivaan alla lumisateessa,
kirjoitan kasvavaan hankeen kirjaimia.
Toistan kuluneita sanoja, uusia valkealle lumella.
Rakkaus, toivo ja usko.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mä en usko. :)