Onko kellään muulla samanlaista? Läheiset yrittää painostaa sosiaalisemmaksi, terveellisempiin elämäntapoihin, pohtimaan tulevaisuutta.
Ihmissuhteiden ylläpito ei kiinnosta (kykenen kyllä rakastumaan ja rakastamaan). Tulevaisuus on abstrakti käsite, jota en ymmärrä. Miksi pitäisi suunnitella tulevaisuutta, kun voi keskittyä tähän hetkeen?
Itsestä huolehtiminen on pakkopullaa...yleensä päädyn syömään valmisruokaa, toiset päivät vedän läpi pelkän kahvin voimalla. Olen kuitenkin täysin terve huolimatta siitä, että olen vuosikaudet elänyt näin.
Olen ihan tyytyväinen elämääni tällaisena. Olenko muka sairas, kun en halua elää niin kuin suurin osa ihmisistä?
Ihmissuhteiden ylläpito ei kiinnosta (kykenen kyllä rakastumaan ja rakastamaan). Tulevaisuus on abstrakti käsite, jota en ymmärrä. Miksi pitäisi suunnitella tulevaisuutta, kun voi keskittyä tähän hetkeen?
Itsestä huolehtiminen on pakkopullaa...yleensä päädyn syömään valmisruokaa, toiset päivät vedän läpi pelkän kahvin voimalla. Olen kuitenkin täysin terve huolimatta siitä, että olen vuosikaudet elänyt näin.
Olen ihan tyytyväinen elämääni tällaisena. Olenko muka sairas, kun en halua elää niin kuin suurin osa ihmisistä?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olet sairas jos et hyväksi monikulttuuria ja homoseksuaalisuutta.
Jos hyväksyt ja ylistät maahanmuuttajia ja homoja niin sitten kaikki on ok.
Toi on niin totta! Ketkä ovat sen kaiken takana?
Miksi joillakin on pakonomainen tarve tunkea näitä mielipiteitään joka keskusteluun? Rasittavaa, kun asia kuin asia väännetään sivuraiteilleen jankutuksella "suvaitsevaistosta", jne.
hei.itse olen sitämieltä että voit sanoa suoraan läheisillesi että viihdyt ja olet onnellinen sellaisena kuin olet.itsekkin olen sisäänpäin kääntynyt,mikä ei tarkoita ettei tulisi toimeen muiden kanssa.jos viihtyy yksin voi myös sanoa sen suoraan.omat läheiseni ovat ymmärtäneet tämän kun olen selittänyt asian.sano että olet onnellinen näin.oma painostukseni loppui,kun tein asian suoraan selväksi.nykyisin sisareni sanoo että:meillä on tuo vierashuonekkin tuolla jos tuntuu että haluaa olla rauhassa.sano vain suoraan ettet pidä siitä etteivät he hyväksy sinua.rohkeutta
Minuakin tosiaan häiritsee kaikkien painostus milloin mihinkin. Olen sellainen kuin olen eikä sitä ole pakko kenenkään hyväksyä! En ole sosiaalinen enkä myöskään jaksa ylläpitää ihmissuhteita ja saatan välillä elää miten sattuu enkä kyllä paljon mieti tulevaisuuttakaan, mutta olen pääosin onnellinen ja tyytyväinen elämääni, fyysisesti terve ja psyykkisestikin ainakin omasta mielestäni.
Okei. Se on sinun elämääsi. Jos elämä luonnistuu noin ja rahat riittävät ja koet vielä itsesi onnelliseksi, niin se on sinun asiasi.
Hetkessä on hyvä elää. En usko että ihminen tarttee paljon erilaisia "kavereita" jos viihtyy itsekseen ja on tyytyväinen.
Jokainen saa syödä mitä haluaa. Ite aloin sairastelemaan vuosien epäterveellisestä ruokavaliosta. Ensin lopetin röökin polton. Sen jälkeen aloin syömään terveellisesti ja vimppana liikkumaan paljon.
"Normaalia" ihmistä ei ole, kaikki ovat joko poikkeavia tai erityisiä. Kun vähintään kerran elämässään on eri mieltä kuin joku lähimmäisensä, on käytökseltään poikkeava. Tämä mainitaan kokoomateoksessa Poikkeava vai erityinen. Erityisryhmiin kuuluvat oppimisvaikeuksista kärsivät.
Kenenkään ei ole pakko olla "normaali", mutta psykiatrien mielestä kaikki eri mielipiteet tarvitsevat lääkityksen. Heidän mielestä kaikkien kuuluu olla kloonattu heistä. He eivät hyväksy muita persoonallisuuksia, koska raha on heille tärkeämpi kuin lähimmäisten ihmisoikeudet (Perustuslaki LUKU 2).
Minunkin mielestä olet terve, mutta psykiatrit pitävät tuota masennuksena ym. sairauksina.
Aivan. Arvaa vaan, montako kertaa olen istunut psykologin vastaanotolla pohtimassa, mistä tämä "masennukseni" johtuu ja mitä voisimme tehdä, jotta olisin sosiaalisempi ja halukas suunnittelemaan tulevaisuuteni vähintään kymmenen vuoden päähän ? Ja arvaa, montako kertaa olen kieltäytynyt "avusta" ?
Sitten, kun ilmoitan vielä, että esim. lisääntyminen, avioliitto yms. asiat ei vois vähempää kiinnostaa, niin katsotaan HYVIN oudosti. Eihän nuori, tavallisen näköinen, työssäkäyvä nainen SAA ajatella näin.
Hyvä huomata, että en ole ainoa, joka ajattelee pakkososiaalistamisesta näin :)
Varhaisesta traumatisoitumisesta johtuva normaalin elämän mahdottomaksi kokeminen ei valitettavasti ole tervettä, vaikka puolilla valoilla hiihtävä haluaakin usein itse uskoa asian olevan niin.
Ongelmien kieltämisessä on se ikävä puoli, että ihminen kuvittelee oikeasti voivansa täysin hyvin ja tottuu toimimaan ja esiintymään siten, että vakuuttelee ympäristöllekin olevansa täysin hyvinvoiva. Tällaisten ongelmakimppujen seassa on sitten niiden oikeasti antisosiaalisten ainesten helppo liikkua ja toteuttaa itseään.
Ilmiön seurauksena ympäröivä yhteiskunta kärsii.
Ei marssita massan mukana. Juuri se joak osaa ja elää persoonallisesti ja yskilöllisesti on sankari. Oman tiensä kulkijat ovat aitoja ihmisiä.
Asutko omassa asunnossa, elätätkö itse itsesi? Jos kyllä, niin omaisilla ei pitäisi olla huomautettavaa.
Sen sijaan, jos olet vielä lapsi, etkä elätä itseäsi, niin sitä tulevaisuutta kannatta miettiä. Eikä kyse ole johonkin malliin tunkemisesta, vaan siitä, ettet voi olettaa vanhempien kannattelevan sinua ikuisesti.
Jos ihmisellä on ns. läheisiä, hän on jo kokolailla normaali.
Ei kaikilla ole läheisiä, ystäviä ja tuttavia ja mitä niitä nyt on. Jos on kovin poikkeava, niin ei niitä ole.
Sanoisin, että nykypäivänä on niiin paljon kaikella tavalla hurahtaneita, että on vallan epänormaalia olla normaali.
Ymmärrän, että tuo oli sarkasmia, mutta silti: kyllä esimerkiksi työpaikalla kaikki paitsi minä vaikuttavat hyvin normaaleilta. Ei päälle näy, että on psyykkisiä rajoitteita. Minusta se ilmenee.