hiljainen
kohmeinen metsä
nielaisi
ajan raskaan kulun
kirpeän ilman
ylpeyden tunne
asteli ja
tuoksui maalta
rohkeine ajatuksineen
ja voimineen,
joita ei ehkä
maalaisjärki
pystyisi hallitsemaan
miten kukaan
osaisi elää
tätä elämää
pukea tunteensa
sanoiksi,
ymmärtäisi ystävyyden
jokapäiväistä lahjaa,
joka paistaa kuin
auringon selkeys
päivänkakkaran antamassa
muodossa
kuinka sitä
voisi pitää
kämmenellä,
kääntää ja
pitää hyvänä
ymmärtämättä
mikä mihinkin
vaikuttaa
ahnaiden silmien
halua ja
yllyttävää tunnetta
rakkauselämään,
kipeää kaipuuta
tulisen raudan
tapaa silittää
päälakea,
ihon uskomatonta
ehjyyttä
kuinka tuska
oli saatukin
kiristettyä pinkeyteen,
jonka pienen
pieni kosketuskin
saa särähtämään
tuntui kuin
sielu olisi
sisältä rikki ja
pelkkä ihon pinta
kannattelisi
viimeisiä koossa
pysyviä säikeitä
antaen eheydelle
toivoa,
tietämättä
elämästä muuta
kuin sen olevan
arkea ja osaavan
satuttaa
onnekas ja onnellinen
antoi odottaa
itseään
vain suru ja
epätoivo antoivat
luvan raahata itseään
vastoin tahtoa
uhraten työtä
tekemällä
nuoren isänmaan
hyväksi tunnistamatta
omaa kohtaloaan
voisiko sitä kutsua
sattumanvaraiseksi,
rakkautta, joka
osuu toisiin ja
väistää toisia
paljastaisi todelliset
tunteensa,
ymmärtäisi katseen
merkityksen, joka
polttaa sielun
pohjaan asti
tapa, jolla
kaikki järjestyksessä
olevat pasmat
saadaan myrskyn
repimiin haavoihin
pois tiukan
elämän normaalista
otteesta
onnellisiako ne,
jotka osaavat,
saavat elämän
salaisuudet pois
kuorestaan
paljaana,
outoudellaan hivelevään
täydelliseen elämään,
jossa sanat eivät
löydä oikeita paikkoja
mutta todellisuus on
samalla annos
epätodellisuutta,
kieltää ongelman
olemassaolo
muistin kyky
armahtaa,
kuolematta synteihinsä
helpossa elämässään
elää kuten
suvut ovat
vuosituhansia eläneet
antamatta todellisuuden
reunojen repsahtaa
tärkeää on
vain vallankumous ja
miehuus
koko elämän
ajan raksuttavat
kellot
löytämättä itseään
yllättävistä tilanteista
kaikki hyvin,
mitään ei puutu
mutta sydän
halajaa
kuolematonta hetkeä
unelman häipyessä
kaukaisuuteen
kivikautisen onkalon
uumeniin
maailmankaikkeuteen,
jota vain hetken
on mahdollisuus
kosketella
mahdollisuus törmätä
ja tehdä
sielua sivelevää
historiaa
tai muistella
mitä olisi
voinut tehdä
joutumatta vuosituhansilta
tuntuvaan yksinäisyyteen
aika kuluu,
mutta tehtyä ei
koskaan saa
tekemättömäksi
inhimillisyys on
narun trapsetsilla
tapaillen tyhjyyttä
ja toisella onnellisuuden
tunnistamatonta muotoa
yksinäisyys perääntyy
sähisten jokaista
kosketusta
tarpeellisuuden tunne
etsii ulospääsyä,
tupakantuoksuista
nuoruuden muistoa,
jolloin kaikki
tuntui olevan paremmin
http://www.youtube.com/watch?v=1gV89RJ6jbo
kohmeinen metsä
nielaisi
ajan raskaan kulun
kirpeän ilman
ylpeyden tunne
asteli ja
tuoksui maalta
rohkeine ajatuksineen
ja voimineen,
joita ei ehkä
maalaisjärki
pystyisi hallitsemaan
miten kukaan
osaisi elää
tätä elämää
pukea tunteensa
sanoiksi,
ymmärtäisi ystävyyden
jokapäiväistä lahjaa,
joka paistaa kuin
auringon selkeys
päivänkakkaran antamassa
muodossa
kuinka sitä
voisi pitää
kämmenellä,
kääntää ja
pitää hyvänä
ymmärtämättä
mikä mihinkin
vaikuttaa
ahnaiden silmien
halua ja
yllyttävää tunnetta
rakkauselämään,
kipeää kaipuuta
tulisen raudan
tapaa silittää
päälakea,
ihon uskomatonta
ehjyyttä
kuinka tuska
oli saatukin
kiristettyä pinkeyteen,
jonka pienen
pieni kosketuskin
saa särähtämään
tuntui kuin
sielu olisi
sisältä rikki ja
pelkkä ihon pinta
kannattelisi
viimeisiä koossa
pysyviä säikeitä
antaen eheydelle
toivoa,
tietämättä
elämästä muuta
kuin sen olevan
arkea ja osaavan
satuttaa
onnekas ja onnellinen
antoi odottaa
itseään
vain suru ja
epätoivo antoivat
luvan raahata itseään
vastoin tahtoa
uhraten työtä
tekemällä
nuoren isänmaan
hyväksi tunnistamatta
omaa kohtaloaan
voisiko sitä kutsua
sattumanvaraiseksi,
rakkautta, joka
osuu toisiin ja
väistää toisia
paljastaisi todelliset
tunteensa,
ymmärtäisi katseen
merkityksen, joka
polttaa sielun
pohjaan asti
tapa, jolla
kaikki järjestyksessä
olevat pasmat
saadaan myrskyn
repimiin haavoihin
pois tiukan
elämän normaalista
otteesta
onnellisiako ne,
jotka osaavat,
saavat elämän
salaisuudet pois
kuorestaan
paljaana,
outoudellaan hivelevään
täydelliseen elämään,
jossa sanat eivät
löydä oikeita paikkoja
mutta todellisuus on
samalla annos
epätodellisuutta,
kieltää ongelman
olemassaolo
muistin kyky
armahtaa,
kuolematta synteihinsä
helpossa elämässään
elää kuten
suvut ovat
vuosituhansia eläneet
antamatta todellisuuden
reunojen repsahtaa
tärkeää on
vain vallankumous ja
miehuus
koko elämän
ajan raksuttavat
kellot
löytämättä itseään
yllättävistä tilanteista
kaikki hyvin,
mitään ei puutu
mutta sydän
halajaa
kuolematonta hetkeä
unelman häipyessä
kaukaisuuteen
kivikautisen onkalon
uumeniin
maailmankaikkeuteen,
jota vain hetken
on mahdollisuus
kosketella
mahdollisuus törmätä
ja tehdä
sielua sivelevää
historiaa
tai muistella
mitä olisi
voinut tehdä
joutumatta vuosituhansilta
tuntuvaan yksinäisyyteen
aika kuluu,
mutta tehtyä ei
koskaan saa
tekemättömäksi
inhimillisyys on
narun trapsetsilla
tapaillen tyhjyyttä
ja toisella onnellisuuden
tunnistamatonta muotoa
yksinäisyys perääntyy
sähisten jokaista
kosketusta
tarpeellisuuden tunne
etsii ulospääsyä,
tupakantuoksuista
nuoruuden muistoa,
jolloin kaikki
tuntui olevan paremmin
http://www.youtube.com/watch?v=1gV89RJ6jbo
Vastaukset 7
Vanhimmat
muisto vain jää...
http://www.youtube.com/watch?v=NKvDT0A1Ez8
Niin, jääkö muisto vai tekemättömät asiat vai molemmat vai joku muu?
Siinä hyvän yön mietelause kaikkien mietittäväksi.
Tää oli minusta yksi sun parhaimmista.
Bonsoir
Elämä oli kovaa ja pimeää Marraskuussa. Olen väsymykseen asti tehnyt työtä ja työtä ja en niinkään kutsumuksesta vaan kohtalon pakosta ja olosuhteiden tuomasta velvollisuudesta. Olin jopa hukannut inspiraationi kirjallisuuteen, teksteihin ja sydäntäni lähellä olevaan ja inspiroivaan musiikkiin. Kuinka helposti ihminen tekee itselleen pahan olon ja elää siinä, ymmärtämättä mitä luovuuden merkitys elämässä on ja mitä parhaimmillaan voi tarkoittaa.
Aloitin tuon tekstin jo yli kuukausi sitten ja eilen kuin taivaan ohjaamasta oikusta päätin viimeistellä ja tuoda eetteriin muidenkin pällisteltäväksi. Suoraan sanottuna nyt tuntuu mahdottoman paljon paremmalta, kun saa avautua ja pääsee lähemmäksi sitä mistä varmasti tietää pitävänsä ja mitä sydän ja aivojen tuottamat hyvänolon tunteet ovat kaukaa kaivanneet.
Elämän yksitotisuus ja vaihtoehdottomuus tappavat kaiken sen mikä on elämä ja sen moninaiset mahdollisuudet. Ihminen saattaa menettää yhdessä hujauksessa pitkän palan elämää, ymmärtämättä itsekään mitä on tapahtunut ja mitä on kaiken tarkoitus. Paluu varjojen yöstä voi tosin tapahtua yhtä nopeasti kuin sinne haluaa paeta tai vaipua, mutta mitään takeita ei ole. Jokaisella on vain se yksi täydellinen elämä ja mahdollisuus tehdä sille jotain seuraavaa odotellessa.
Elämä on todennäköisesti Joulukuussakin kylmää ja pimeää, mutta kuten säätila, olotilahan on lähinnä pukeutumiskysymys. Sen millä sisimpänsä täyttää, sitä myös saa.
Kiitos hmpf ja hyvää illan jatkoa.
http://www.youtube.com/watch?v=iIyWGKCeNe8
Elämä on niin tyly välillä, ja kuitenkin se on suurimmaksi osaksi just sellainen miksi me se tehdään :/ Niin kuin sanoit, "sen millä sisimpänsä täyttää, sitä myös saa". Se kai se raskain puoli onkin, että itse vastaa vain ja ainoastaan itsestään, ei paljon kukaan muu, ja se se jaksaa aina pannuun ottaa :)
Mullakin on ollut raskas syksy. Harmittaa, koska mulla on niin paljon josta nauttia, tämä taloni on tähän asti kai elämäni suurin (toteutunut ;)) rakkaus, joten pitäisi vaan nauttia.
Tsemppiä sulle. Isacin kera. Ihana pikkuinen, voitko kuvitella että on kotimainen? Tai kukaan heistä jotka hänen kanssaan musaa tekevät. Ja nuo rummut.. en tiiä millä ovat tuon soundin aikaansaaneet, mutta.. ah..
http://www.youtube.com/watch?v=FEvVFgH8LEc
Ja hyvä itsenäisyyspäivää..
Hyvää Itsenäisyyspäivää sinullekin... :D
https://koppa.jyu.fi/avoimet/taiku/kirjallisuuden_aikajana/antiikki/orfeuksen-vimma-ja-runous/sapfo-ja-rakkaus