olemaan lenkillä vetämättä?? Meillä on ainakin semmoinen vetojuhta, että käsi on sijoiltaan lenkin jälkeen. Miten koira opetetaan pois moiselta tavalta? Ei tunnu haittaavan , että kuristuu melkein hengiltä...
Oppiiko ajokoira
Huh huh
172652
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
kumma että et ole jo aiemmin opettanut sitä hihnassa kulkemaan,sehän kuuluu perusasioihin mitä koiran pitää osata. Aluksi kannattaa harjoitella pihassa, ja sitten tiellä. Kokeilepa seuraavaa. Kun lähdet koiran kanssa liikkeelle ja kun koira yrittää vetää,kiskaset napakasti hihnasta, ja sanoit Ei, tai ei vedä. Aina kun koira kulkee vetämättä kehu sitä. Ensimmäisen viikon jälkeen koiralla voi tietysti olla niska vähän kipeä,mutta tämä nykäisy hihnasta toimii todella hyvin,ja lopulta koira oppii,sillä ei se halua niskaansa kipeäksi.
Itse käytän valjaita koirallani. Kiskominen ei tunnu niin pahalta (eikä koira vedä niin paljoa)
itselle, eikä koiran niskaranka vaurioidu. En ymmärrä, miksi koiraa pitäisi kiskoa, kun muitakin keinoja on, myös valjaiden lisäksi.
Ei tulisi mieleenkään vaurioittaa oman kaverin niskarankaa!
Kannattaa ainakin kokeilla, aluksi koira saatta uhota valjaita, mutta kun huomaa, että niissä on parempi olla se rauhoittuu.
että koira kiskoo vain kahta kauemmin kun se ei tunnu missään. Nykäisyllä en tarkoita mitään hirveää repäisyä hihnasta,ihan pienikin nykäisy riittää.
Koiran pitää osata kävely hihnassa ennen kun se opettaa valjaisiin,muuten koira kiskoo kahta kauemmin. en ikinä laittaisi koiraa valjaisiin joka ei osaa kulkea hihnassa,ne kulkevat kuin höyryjuna eteenpäin, ja siinä vasta omistajalla on tekemistä..
"Ei tulisi mieleenkään vaurioittaa oman kaverin niskarankaa!"
Tämä nykäisy opetus on monissa koirakirjoissakin ja on hyvin tehokas.Herkille koirille riittää vain pieni veto hihnasta.Huom! ei tarkoitus vetää hihnasta niin että koko koira kääntyy vain vähäsen.että koira huomaa sen.
se menee, oikeesti tuo keino, ainakin meillä oli ainut mikä tehosi.
Valjaissa veti ihan hillittömästi, eikä noteerannut minua ollenkaan. Eli en suosittele minäkään "vedonesto"valjaita heti ensimmäiseksi...
Joo, meillä aluksi oli kanssa hihna ja oppi hienosti kävelemään siinäkin, oppivainen muutenkin on ajavaksi ollut. Saattaa olla noinkin, kuten sanoit, että alkuopetus hihnassa parempi:o)
Toiset ajavat eivät opi koskaan vetämättä kulkemaan ja yleensäkin ottaen ei näitä jääräpäitä ole helppo kouluttaa. Mahdollista kuitenkin, jos itsehillintä ja rahkeet riittävät, muutamia tapauksia tiedän (jänistä ajavaa), jotka ovat kävelyllä ilman hihnaakin ja tottelevat omistajaansa, vaikka esim. kissa on näkyvillä
Meillä sekarotuinen koira missä ajokoiraa, eikä kyllä ole oppinut olemaan vetämättä vaikka pennusta saakka ole hihnasta nykinyt.
siinä asiassa kyllä tosi puupää, välillä on melkein maha maassa kiinni kun neliveto jyllää, mutta vapaana kun on ei karkaa pihalta, metsässäkin pitää koko ajan silmällä missä olemme ja odottaa jos jäämme kauemmaksi.
Sen vetämisen kun saisin pois niin helpottaisi kyllä.
Ajokoira oppii kaiken, mikä sille opetetaan. Puhun kokemuksesta...meillä välillä ihmiset ihmettelee, että mitä olet tuolle koiralle tehnyt, kun on niin hyväkäytöksinen.
Hihnassa vetäminen on karseeta, sekä koiralle, omistajlle, ja niillekin jotka sivusta seuraa ;) Kumpi lenkittää kumpaa??
Laita koiralle metallipanta ja nahkainen talutin. Koiran pitää antaa kulkea periaatteessa koko ajan hihna löysällä. Kun hihna kiristyy kireäksi niin napakka, nopea kisaisu ja tiukka kielto EI. Taas kun koira lähtee vetämään niin tosi kova napakka repäisy ja EI. Jso ei toimi niin kokeilla tupla-nykäisyä.
Voin sanoa, että TOIMII. Meillä koira oppi olemaan vetämättä tuolla taktiikalla 10 minuutissa!!
Kun koira ei vedä niin sitä EI saa kehua, koska koiran tulee kulkea taluttimessa vetämättä, ja hyvästä käytöksestä ei kehuta (huomaa ero:jos käsket koiraa esim. istumaan ja koira tekee niin
->kehu ja palkkio)
Kokeile ja kerro miten toimii!!
kauan siinä vie mutta jos pennusta asti alottaa
kouluttamaan ni kyllä se oppii...
Tai siis ennemminkin niin, ettei ehtinyt oppia vetämään, kun ei annettu. Ei pidetty oikein järkevänä sitä, että annettaisiin vetää, ja sitten kärsisivät molemmat, taluttaja ja koira. Olisi ollut paljon hankalampaa poisoppia tuosta vetämisestä; en ymmärrä miksi niin harva vaivautuu opettamaan pennulle tapoja (päättelen vaan siitä, että usein tulee vastaan koiria, joiden taluttajat seuraavat koiraa lievässä takakenossa, fleksikäsi ojennettuna suoraan eteen, naru kireällä, koira kiskoo, yskii ja kakoo, rodusta riippumatta).
Yleinen olettamus on se, että ajokoira on täysi puupää, jota ei saa opettaa, kun ajovietti kärsii!!
No ajovietti ei kärsi jos opetetaan tapoja, mutta puupäitä ne kyllä ovat ;o)
Meillä ajokoiruus on oppinut vaikka mitä. On niin perso herkuille, että niiden avulla tekee mitä vaan...oppiminen kestää kyllä aika kauan, mutta oppii sen mitä opetetaan.
Onhan se puupää, mutta toisaalta kamalan herkkä. Sille riittää EI-sana, eikä tarvitse sanoa toista kertaa, sillä sitä taitaa pelottaa tuollainen sana :) Vaikka sanoo sen ainoastaan selvästi, ei huutaen tai riehuen.
Vaikka se ei halua miellyttää niinkuin palveluskoira eikä siten opi niin helposti, tavallaan se on kuitenkin aika pehmeäluonteinen otus ja siten opetettavissa.
Mutta sitä se ei opi, että kopin ovessa olevia huopia ei saa repiä irti :)
Juuh...ajokoiriin tutustuin itsekin, kun minulle kuin vahingon kautta sellainen tuli. Eli hellyttäviä puupäisiä luppakorvia ne on, kaikkien kamuja. Meillä koira kerää ympärilleen kävelylenkilläkin kaikki humalaiset ja onnettomat :o))
Meillä on koira suht yhteiskuntakelpoinen, kun vielä oppisi olemaan ikävöimättä kotona ;)) minkäs teet kun on mamman poika...
se meillä vielä on (4kk), mutta voimia kuin pienessä pitäjässä! Ongelman ydin on tietenkin se, että emme alkuun käyttäneet säännöllisesti narun nokassa lenkillä (vain metsässä juoksentelemassa). en ole uskaltanut kiskaista hihnasta neuvotullakaan tavalla..pelätessäni koiran niskan puolesta. Mutta nyt alan kokeilla ko.kikkaa. Toivottavasti puree. Kiitos neuvoista!
meitin ajohauva vetää ja riuhtoo jos lenkit ovat syystä tai toisesta jääneet lyhyiksi tai välit pitkiksi.
eli säännöllisellä suht vauhdikkaalla lenkityksellä kulkee sivulla kuin kullanmuru vaikka uros onkin ja tykkää nurkkia nuuskia. ja viihtyy pihapiirissä vapaana siihen asti että isäntä tulee pyssy käsissä pihalle. eli yhdistää aseen jahtiin eikä muuten intoile.
alkuoppina meillä oli normaali nahkapanta talutushihna. se alaspäin suuntautuva pikkunykäys ja komento: ei vedä opetusvaiheessa ja myöhemmin pelkkä sanallinen ei vedä on riittänyt. minusta ajuri on fiksu, ei puupää. ennemmin omapäinen kuin puupäinen
Meille tuli ajokoira vuoden ikäisenä eikä osannut edes nimeään, saatika kulkea hihnassa. Nyt on kuin toinen koira, kovasti on töitä tehty ja siitä on tullut yhteiskuntakelponen kaveri, joka toimii metälläkin. Aika luupäinen tuntuu olevan, eikä välitä nameista, mutta kyllä se oppii. Pitää vain olla ehdoton, antaa kielto/kehu välittämästi ajallaan ja löytää oikeat palkitsemiskeinot.
Vetämisen opetin pois seuraavasti, näillä ohjeilla pitäis onnistua lapseltakin ;)
1. Ensin ketjupanta kaulaan, hyvä ote hihnasta ja pihalle. Mikäli koira heti alkaa kiskoa päättömänä, se pitää rauhotella ensin ja yrittää saada koiraan kontaktia. Ylivireä tai pelkäävä koira opi! Eli kyykistytään koiran vierellä, silitellään, jutellaan ja rauhotellaan.
2.Mikäli koira on rauhallinen otetaan se vasemmalle sivulle, laitetaan panta ihan ylös kaulaan "korvien juurelle" ja pidetään kiinni hihnasta ihan koiran kaulan läheltä, niin että vapaata hihnaa jää vain parisenkymmentä senttiä -> koira ei saa laitettua kuonoa maahan.
3.Hihnaa pyritään pitämään löysällä ja KUN hihna ON löysällä lähdetään hitaasti liikkeelle, askel kerrallaan. Kun koira nykäisee, pidetään käsi tiukasti paikoillaan, sanotaan välittömästi EI ja pysähdytään. Koiraa ei tarvitse nykkiä takaisin, kunhan pitää vain käden tiukasti paikoillaan. Kun koira pysähtyy, se houkutellaan takaisin vaikkapa itse peruuttamalla. HETI kun koira tulee vähänkään luokse ja löysää hihnaa KEHUTAAN.
4. Palataan kohtaan 2 eli taas otetaan koira sivulle ja lähdetään hitaasti liikkeelle. Aluksi ei pääse edes askeltakaan, kun koira kiskoo, mutta vähitellen pääsette jo useamman askeleen. Kun koira selvästi on tajunnut vähän jujua ja tulee nätisti pari askelta, sitten vasta otetaan mukaan "seuraa" -käsky.
5. Kaikilla koirilla ei maltti kuitenkaan tunnu riittävän, eikä esim. meidän koiralle riittäneet enää muutaman askeleen jälkeen kehut..joten päätin siirtyä suurempaan palkkioon. Ajokoirille nuuskiminen on pakkomielle, käytetään sitä hyväksi.. Sitten kun koira tulee sivulla jo muutaman askeleen, sanotaankin "vapaa" ja päästetään koira nurmikolle hetkeksi nuuskimaan. Sitten koira pyydetään taas sivulle ja mennään muutama askel nätisti ja taas vapaa. Vähitellen pääsee pidemmälle ja pidemmälle ja pian koira kävelee nätisti pidempiäkin matkoja.
Vaatii kärsivällisyyttä paljon, mutta on koiralle (ja minusta myös ainakin itselleni) mielekäs tapa. Jos itsellä menee hermot, niin on parasta ottaa pieni jäähy ja jatkaa koulutusta myöhemmin. Ja ensin tietysti tutussa paikassa, jossa ei ole niin paljon hajuja. Ja vähitellen siirrytään lenkkipoluille. Kehuilla pääsee pitkälle, taikka ahneella koiralla namien avulla, pitää vain muistaa palkita ja ääneen kehua aina kun koira kulkee hihna löysällä. Ei kuitenkaan kannata innostaa äänellä liikaa, vaan kehua rauhallisesti.
Meille tuli ajokoira vuoden ikäisenä eikä osannut edes nimeään, saatika kulkea hihnassa. Nyt on kuin toinen koira, kovasti on töitä tehty ja siitä on tullut yhteiskuntakelponen kaveri, joka toimii metälläkin. Aika luupäinen tuntuu olevan, eikä välitä nameista, mutta kyllä se oppii. Pitää vain olla ehdoton, antaa kielto/kehu välittämästi ajallaan ja löytää oikeat palkitsemiskeinot.
Vetämisen opetin pois seuraavasti, näillä ohjeilla pitäis onnistua lapseltakin ;)
1. Ensin ketjupanta kaulaan, hyvä ote hihnasta ja pihalle. Mikäli koira heti alkaa kiskoa päättömänä, se pitää rauhotella ensin ja yrittää saada koiraan kontaktia. Ylivireä tai pelkäävä koira opi! Eli kyykistytään koiran vierellä, silitellään, jutellaan ja rauhotellaan.
2.Mikäli koira on rauhallinen otetaan se vasemmalle sivulle, laitetaan panta ihan ylös kaulaan "korvien juurelle" ja pidetään kiinni hihnasta ihan koiran kaulan läheltä, niin että vapaata hihnaa jää vain parisenkymmentä senttiä -> koira ei saa laitettua kuonoa maahan.
3.Hihnaa pyritään pitämään löysällä ja KUN hihna ON löysällä lähdetään hitaasti liikkeelle, askel kerrallaan. Kun koira nykäisee, pidetään käsi tiukasti paikoillaan, sanotaan välittömästi EI ja pysähdytään. Koiraa ei tarvitse nykkiä takaisin, kunhan pitää vain käden tiukasti paikoillaan. Kun koira pysähtyy, se houkutellaan takaisin vaikkapa itse peruuttamalla. HETI kun koira tulee vähänkään luokse ja löysää hihnaa KEHUTAAN.
4. Palataan kohtaan 2 eli taas otetaan koira sivulle ja lähdetään hitaasti liikkeelle. Aluksi ei pääse edes askeltakaan, kun koira kiskoo, mutta vähitellen pääsette jo useamman askeleen. Kun koira selvästi on tajunnut vähän jujua ja tulee nätisti pari askelta, sitten vasta otetaan mukaan "seuraa" -käsky.
5. Kaikilla koirilla ei maltti kuitenkaan tunnu riittävän, eikä esim. meidän koiralle riittäneet enää muutaman askeleen jälkeen kehut..joten päätin siirtyä suurempaan palkkioon. Ajokoirille nuuskiminen on pakkomielle, käytetään sitä hyväksi.. Sitten kun koira tulee sivulla jo muutaman askeleen, sanotaankin "vapaa" ja päästetään koira nurmikolle hetkeksi nuuskimaan. Sitten koira pyydetään taas sivulle ja mennään muutama askel nätisti ja taas vapaa. Vähitellen pääsee pidemmälle ja pidemmälle ja pian koira kävelee nätisti pidempiäkin matkoja.
Vaatii kärsivällisyyttä paljon, mutta on koiralle (ja minusta myös ainakin itselleni) mielekäs tapa. Jos itsellä menee hermot, niin on parasta ottaa pieni jäähy ja jatkaa koulutusta myöhemmin. Ja ensin tietysti tutussa paikassa, jossa ei ole niin paljon hajuja. Ja vähitellen siirrytään lenkkipoluille. Kehuilla pääsee pitkälle, taikka ahneella koiralla namien avulla, pitää vain muistaa palkita ja ääneen kehua aina kun koira kulkee hihna löysällä. Ei kuitenkaan kannata innostaa äänellä liikaa, vaan kehua rauhallisesti.
Kuulostaa kovin tutulle tuo kirjoittamasi juttu :) on nää ajokoirat varsinaisia luupäitä joo. Meillä 2vee osaa jo aika paljon, mutta kyllä on tehty töitäkin, ihan hirveesti.
Ainoastaan kotona yksinoloa ei ole vielä oppinut, mutta siinäkin on nyt edetty aimo harppauksilla.
Meillä meni minun mielestäni siinä pieleen, että sain vääriä ohjeita koiran kouluttamiseen. Meni ainakin vuosi ennekun koira taas alkoi vastaanottaa oppia..eli ko pehmeä koira, jota opetettiin väärällä metodilla (ja opettajana on ollut kaksi erittäin tunnettua koirakouluttajaa...että ei nekään kaikkea tiedä)