Minä en usko

ai jaa

Et usko?

Mä uskon kyllä vapaaseen parisuhteeseen, molemmilla oma elämä ja asunto, mutta jotakin yhteistäkin.

no eihän tuo ole mikään vapaa parisuhde ,vaan molemmat ovat sinkkuja vaikka olisi jotakin yhteistä.

Uskon kuitenkin oikean ihmisen kanssa onnistuvan. Välillä vaan tuntuu, että päämääränä on maine ja kunnia, menestyminen työelämässä. Perhe ja parisuhde ovat toissijaisia. Ei ymmärretä, että vähän jos joustaa puolin ja toisin on mahdollista saada ne kaikki...parisuhde, perhe, maine ja kaikki muu. Fiksut ymmärtävät tämän "automaattisesti", useimmat oppivat kantapään kautta, jos yleensä oppivat.

Olen nainen enkä minäkään usko parisuhteeseen. (kaava: ihastutaan, rakastutaan, kaikki on hyvin, sitten alkaa arki, tapellaan, kyllästytään, tapellaan, sovitaan, yritetään, mietitään ollako vai eikö olla, riidellään, sovitaan, kaikki on hyvin, riidellään, sovitaan, kyllästytään, kuherrellaan, riidellään, vilkuillaan onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolen, kuherrellaan, riidellaan, sovitaan, kyllästytään, ja mietitään ollako vai eikö olla.. Ja hirveän säädön &soutamisen ja huopaamisen jälkeen erotaan.)

en tunne yhtäkään paria joka ei olisi lopulta eronnut ennen kuin kuolema heidät eroittaa. En siksi usko parisuhteisiin.

Mä uskon. Vaikka ei ehkä syytä olisikaan. Oikean ihmisen kanssa onnistuu kyllä. En ole kiinnostunut vapaasta suhteesta, siinä mielessä kuin tapaillaan muita. En myöskään halua kämppäkaveria, enkä kahden asunnon järjestelyjä. Ei kannata semmoisiin lähteä tällä luonteella. Jos jollekin se sopii parhaiten, hän ei ole mua varten. Omat elämät, harrastukset ja kiinnostuksenkohteet toki pitää olla.

mullaki alkaa usko mennä.. vaikka en haluaisi.
valehtelua.. luottamuksen pettämistä.. laiskuutta.
en mä enää jaksa. ihan burnout. välillä tekis vaan mieli nukkua nää pahat olot ja pettymykset pois. jostain pitäis saada voimaa selvittää asiat, tuntuu vaan että ei jaksa

Minäpä uskon parisuhteeseen.