Minulle tehtiin Epilepsian kirurginen leikkaus Töölön sairaalassa v. 2003. Sairastan ohimolohko-peräistä epilepsiaa, mihin lääkehoito ei tuonut toivottua tulosta. Eri lääkkeitä ja yhdistelmiä kokeiltiin monta vuotta. Lopulta suostuin, että selvitetään, onko mahdollista toteuttaa leikkaus. Alkoi suuri selvittely, kokeesta toiseen. Löytyi ohimolohkon sisäpuolelta kohtaus-alue.
Leikkaus sujui hyvin, mutta komplikaatioita tuli. Näköä menetin oikealta puolen, sekä pientä oikeanpuolen voimattomuutta jäi jäljelle. Muisti oli aluksi aika sekavaa, sekä sanoja oli hukassa. Kova kuntoutus, puheterapia ja neuropsykologia paranti kuitenkin näitä. Oma identiteetti sai aikamoisen kolauksen. Samoin tuttu ja turvallinen perhe-elämä muuttui, koska olin kuin eri ihminen. Tärkeintä kuitenkin oli, että kohtaukset loppuivat siihen päivään.
Nyt kun leikkauksesta on kulunut 10-vuotta, haluaisin kuulla muidenkin tarinoita. Asiasta kuitenkin keskustellaan aika vähän.
Leikkaus sujui hyvin, mutta komplikaatioita tuli. Näköä menetin oikealta puolen, sekä pientä oikeanpuolen voimattomuutta jäi jäljelle. Muisti oli aluksi aika sekavaa, sekä sanoja oli hukassa. Kova kuntoutus, puheterapia ja neuropsykologia paranti kuitenkin näitä. Oma identiteetti sai aikamoisen kolauksen. Samoin tuttu ja turvallinen perhe-elämä muuttui, koska olin kuin eri ihminen. Tärkeintä kuitenkin oli, että kohtaukset loppuivat siihen päivään.
Nyt kun leikkauksesta on kulunut 10-vuotta, haluaisin kuulla muidenkin tarinoita. Asiasta kuitenkin keskustellaan aika vähän.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sain Kuopiossa yhtä täydellisen kokemuksen -92. Yhtään epilepsiakohtausta ei ole tullut sen jälkeen. Jo ennen kirurgiaa olin reilun vuoden ilman kohtausta, kiitos Siveniukselle oikeasta lääkityksestä! Vapaalahti ja Sivenius ansaitsevat kiitokseni.
Kävin Kuopiossa pari vuotta operaation jälkeen leikatuille järjestetyn sopeutumis kurssin, jonka KELA korvasi. En muista mikä sen kurssin nimi oli, mutta siellä tapasi eri ihmisiä ja eri tarinoita. Tämä kurssi oli tosi tarpeeseen, sillä en ollut ainoa ongelmieni kanssa.
Siellä sai tietoa epilepsian hoidosta eri neurologeilta sekä alan ihmisiltä missä lääketiede sillä hetkellä on epilepsian hoidon suhteen.
Kurssipaikka oli vaan surkea, sillä se oli käytöstä poistettu sairaala.
Todeta sai myös, että Kuopiossa ollaan astetta pidemmällä hoidon suhteen. Täällä Helsingissä tuntuu ettei yhdelle potilaalle heru aikaa, ei sitten millään. Kuntoutuspolilta vaan äkkiä pois ja kaupungin terveysasemalle. Senhän tietää ettei siitä mitään tule.... sanotaan vaan, että on mahdollisuus mennä yksityiselle terveysasemalle!
Kuopio on koko euraasian laatan edelläkävijä neurologian osalta.
Veikkaan, että mainitsemasi käytöstä poistettu sairaala oli entinen Vaajasalon epilepsia- ja kuntoutussairaala. Minulle jäi sieltä kauniit muistot, sillä siellä tehtiin monia tutkimuksia ennen kirurgiaa. Hoitokulttuuri oli aivan toista kuin Satakunnan sairaanhoitopiirissä. Sairaala sijaitsi maaseudulla, joten ulkoilumahdollisuudet olivat paljon paremmat kuin julkisen sektorin sairaaloissa.
Pitäisi palauttaa Vaajasalo takaisin virkaansa, samoin Hämeen reumasairaala. "Erikoissairaalat" tuottavat parhaan hoitotuloksen.
Vaajasalo kuulostaa tutulta, oli varmaan juuri tämä paikka. Kun muistelen sitä, niin mieleen tulee sairaala-alueen lähellä oleva saari, johon oli lossi-yhteys. Siellä vieraillessa saimme todeta, että vielä 50-60-luvulla saareen oli siirretty epilepsiaa sairastavat ihmiset pois ihmisten ilmoilta. Siellä epileptikot sitten tekivät puutarhatöitä. Tyhjät puutalot ovat enää muistona siitä. Aika on siis muuttunut...
Mainitsemallasi saarella toimivat aikanaan osastot 4 ja 5, mutta osastot 1-3 ja os. 6 olivat parin kilometrin päässä (ulkomuistista). Päivittäin kävin lossiyhteyden lenkillä huvin vuoksi vuorovaikutustaitoisten savolaisten kanssa. Olin os. 3:lla kirurgian kuntoutuksessa sekä ennen kirurgiaa.
Vielä -80-luvullakin vaikean epilepsian ihmisiä eristettiin yhteiskunnasta, mutta nykyään kuuluu hyväksyä ns. erityisryhmät muiden joukkoon. Silti esiintyy rasismia vielä tässäkin. Vain koulutuspoliittisissa uudistuksissa on edistytty asiassa.
Amerikan mallissa "erityisryhmät" ja "tavalliset" ovat samassa porukassa sekä koulutuksessa että työelämässä päiväkerhosta alkaen. Suomessa tosiaan tämä näkyy vain korkea-asteen koulutuksessa ja työelämässä, sillä peruskouluissa on erityis- ja tarkkailuluokat sekä toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa erityisoppilaitokset ja erityisluokat.
ehdottoman hyvä tulos kuopiosta kun olin ruokahaluton leikkauksen jälkeen tilasivat sipsejä ja pizzan kun kysyivän mitä haluaisin syödä.
siis 9v tuli täyteen ja sinne jäi kohtaukset olin leikkauksen jälkeen vähän depis mutta meni ohi nopeasti muuta eiollut ehkä vähän turvotusta koko kehossa joka muutamassa viikossa meni oli kuulemma kortisoni kerää nestetta kun se purettiin niin painokin laski.
suosittelen muisti parani ja en ole niin jäyhä kun lääkitys on minimissä.
parras valossa kuopio ja arto immonen joka leikkasi
Töölössä 2012 juhannuksen jälkeen leikattiin, sinne jäi kohtaukset.