Elikkäs minulla on niin huono itsetunto että mietin liikaa mitä muut minusta ajattelee! Se taas johtaa siihen, että minulla on paljon omia mielipiteitä, mutten uskalla oikein tuoda niitä julki, kun pelkään muiden reaktiota. Esim. juuri täällä netissä jos kirjoitan jotain ja joku vastaa siihen pahasti niin se sitten pyörii mielessäni pitkän aikaa! Sitten ajattelen että olen kuitenkin väärässä ja muut oikeassa. Hirveän raskasta keskustella toisinajattelijoiden kanssa, jotka eivät osaa keskustella asioista rakentavasti, vaan syyllistävät jne. enkä sitten osaakaan keskustella enään, kun loukkaannun tai sitten luovutan.
Kritiikin vastaanottaminen
huonoitsetunto
2108
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itsetunto on sangen vilkasliikkeinen käsite, joka elää tilanteiden mukaan. Terveellä itsetunnolla varustettu ihminen (kuten sinä) kykenee palautumaan elämän isoistakin kolauksesta lyhyessä ajassa, kun taas epäterveeltä itsetunnolta sama työ saattaa viedä jopa vuosia tai loppuelämän.
Itsetuntoaan ei pitäisi tyytyä määrittelemään täällä virtuaalimaailmassa tapahtuvien, ohimenevien ja auttamattoman pinnallisten kohtaamisten kautta, vaan mieluummin livetilanteissa elävässä elämässä. Siellä tapahtuu myös se todellinen "rakentava keskustelu", joka siis vaatii keskustelijoilta ensin taitoa ymmärtää mitä ylipäätään on keskusteleminen, ja toiseksi mitä se on kun se käydään rakentavassa hengessä.
Sinä teet hallaa omalle itsetunnollesi myös itse, kirjoittamalla tuohonkin tekstinpätkään itsestäsi vain negatiivisia asioita, vaikka sinussa on paljon hyviäkin puolia, niin itsesi kuin muidenkin mielestä. Itsen määrittely on ajatusten, asenteiden, käyttäytymisen ja myös keskustelutaitojen perusta.
Toisen karhunlapveluksen teet itsellesi kuvittelemalla osaavasi lukea muiden ihmisten ajatukset, ja kun siihen lisätään tuo itsensä aliarvioiminen, sinä tulkitset muiden ajatukset helposti negatiivisiksi, vaikkeivät ne olisi sitä olleetkaan.
Myös täällä kirjoitettujen ajatusten maailmassa tulee osata nähdä/kuulla sanojen taakse, ihmisten motivaatioihin ja tunnetiloihin, joiden ohjauksessa he kulloinkin kirjoittelevat. Se taito kehittyy elämänkokemusten myötä, kun on omakohtaista kokemusta erilaisista vuorovaikutustilanteista sekä live- että virtuaalimaailmassa.
Keskustelutaitoja kannattaa harjoitella tutussa seurassa, missä kritiikistäkin voi sanoa suoraan osuiko se asiaan vai loukkasiko se vain tunteita.
On hyvä muistaa sekin, että kritiikki ja negatiivinen palaute ovat kaksi eri asiaa, mutta ne sekoitetaan yleensä niin, että kaikenlaista kritiikkiä pidetään automaattisesti negatiivisena, koska se ei ole myötäilevää.
Kuule aloittaja, täällä toinen samanmoinen. Monesti, jos kommentoin, jotta joku lääke on sopinut mulle ja joku rupeaa hirveästi mollamaan, tunnen itseni ihan surkimukseksi. Joskus taas kehotan antamaan lääkärille mahdollisuuden neuvoa lääkityksessä, ettei itse lopettaisi kaikkia lääkkeitä, niin tulee kauheat haukut.
Ymmärrän, jotta täällä porukat kommentoivat välillä tosi ilkeästi, kun ei tarvitse selitellä käytöstään, mutta ottaa se silti sielun päälle. Mä olen kuitenkin niin yksinäinen, että kaipaan edes jotain kontaktia, vaikka sitte netin kautta. Mulla on bipo, joten kavereiden säilyttäminen on tosi hankalaa. Välillä jaksaisin mennä vaikka kuinka, toisinaan en pääse kotoa mihinkään. Että siksi täällä roikun, kun yksin oleminen on kamalaa.