Olisi kiinnostavaa kuulla, minkälaisilla tutkimuksilla bipo I ja bipo II -diagnooseihin eri puolilla Suomea päästään.
Olisi kiinnostavaa kuulla
- montako kertaa tapasitte lääkärin ennen diagnoosin saamista?
- haastatteliko lääkäri teitä?
- kyselykaavake jossa kysellään onko mieliala ollut kiihtynyt tms.?
- haastateltiinko läheisiä?
- tehtiinkö aikajana-harjoitus (pohditaan elämäntapahtumia ja pyritään hahmottamaan onko elämässä ollut hypomaanisia/ masentuneita ajanjaksoja?
Kiinnostavaa olisi myös kuulla että yksityinen/julkinen ja sairaala/psykiatrian poliklinikka/ muu?
Olisi kiinnostavaa kuulla
- montako kertaa tapasitte lääkärin ennen diagnoosin saamista?
- haastatteliko lääkäri teitä?
- kyselykaavake jossa kysellään onko mieliala ollut kiihtynyt tms.?
- haastateltiinko läheisiä?
- tehtiinkö aikajana-harjoitus (pohditaan elämäntapahtumia ja pyritään hahmottamaan onko elämässä ollut hypomaanisia/ masentuneita ajanjaksoja?
Kiinnostavaa olisi myös kuulla että yksityinen/julkinen ja sairaala/psykiatrian poliklinikka/ muu?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mä sain II-tyypin diagnoosin ekaa kertaa niin, että tapasin uuden psykiatrin ensimmäistä kertaa psykiatrian poliklinikalla. Se kyseli multa kaavake kädessä olenko tuntenut itseni kiihtyneeksi, puhunut tavallista enemmän, onko näitä ollut jaksoissa. Mä vastailin, ja moneen kertaan sanoin etten oikein tiedä, ja vaikea määritellä mikä olisi vilkkaaseen luonteeseeni nähden nopeaa puhetta, tai paljon puhumista. Kauhean vaikea oli vastata. AIka kesti 60 minuuttia, ja sen lopuksi sain diagnoosin ja olin ihan shokissa.
Onneksi lääkäri vaihtui kolmen kuukauden päästä, ja tämä uusi halusi heti purkaa diagnoosin ja sanoi että olen "vain" epävakaa. Sitten tuli kolmas lääkäri, ja tämä tahtoo selvittää diagnoosia kunnolla, ja nyt on käynnissä tuollainen aikajana-harjoite hoitajan kanssa, kolme eri tapaamista, sitten joku strukturoitu haastattelu päälle.
Tuon ekan lääkärin ammattietiikka pohdituttaa edelleen...
:D Et kai vaan uskonut missään vaiheessa kumpaakaan lääkäriä? Puoskareilta kuulostaa ainakin kaksi ensimmäistä.
Uskoinhan mä, masentunut ja hädissään kun olin. Nyt kun tätä kolmas psykiatri veivaa, alkaa olla jo ihan sama että mikä se dg on, kunhan jotkut masennukseen auttavat lääkkeet löytyisivät.
Ja se vielä huvittaa, että kaikissa biposuhteissa korostetaan toimivaa pitkää lääkärisuhdetta. Mä olen psykpolin asiakas, ja psykiatrit käyvät siellä erikoistumassa 6kk:n jaksoissa, eli käytännössä samaa psykiatria tapaan kerran, max kahdesti. Että toimivaa suhdetta siinä sitten. Ne vaan lukevat mun papereita, joku paremmin, joku huonommin, ja mun vastuulla yrittää muistaa kaikki asiat ja menneet lääkitykset ja sivuoireet. Ihan karseaa menoa.
ne auttavat lääkkeet ovat ruokavalio, sopiva liikunta, sosiaalinen aktiivisuus, vuorokausirytmi etc. sekä tarvittaessa keskusteluterapia. huumepillereillä et masennuksesta pääse, se on 100% varma homma. ainoa mitä ne voivat sinulla antaa tai aiheuttaa on aivotoimintojen lamaantuminen tai keinotekoinen stimulaatio, joka johtaa lopulta kasvavaan masentuneisuuteen.
Et taida tietää että vakava masennus on aivokemian häiriö. Käskisitkö ketoosikoomassa olevan diabeetikon tsempata ja ottaa itseään niskasta kiinni, siitä se haima alkaa tuottaa taas insuliinia?
Vakavassa masennuksessa ihminen on kyvytön nousemaan sängystä, peseytymään, syömään. Ei pysy hereillä, ei pysty nukkumaan. Haluaa kuolla.
Siinä ei paljon terveellisiä ruokia valmisteta eikä urheilla. Olen kokenut tämän useamman kerran. Kun löytyi oikea lääkitys, pääsin sängystä ylös ja pystyin alkamaan elää elämääni, ja ulkoilemaan ja kaikkea muuta terveellistä. Ilman lääkkeitä olisin kuollut.
Että vähän realismia nyt sinne.
"Et taida tietää että vakava masennus on aivokemian häiriö"
Aloita tästä. On tärkeää, että saat tietää totuuden. Sinua on johdettu harhaan jo tarpeeksi. http://beyondmeds.com/2011/08/05/chemicalimbalance/
"Ilman lääkkeitä olisin kuollut."
Mahdollisesti, mutta sitähän emme voi kukaan tietää. Mitä, jos olisitkin saanut todellisista apua ja jonkun ihmisen avuksi joka aidosti olisi välittänyt pahasta olostasi ja auttanut sinut takaisin pystyyn ilman aineita.
"Että vähän realismia nyt sinne."
Voit jatkaa tästä. http://beyondmeds.com/2012/09/13/what-to-know-ssri/
Toivon, että tämä auttaa sinuakin ymmärtämään miten harhaanjohtavaa psykiatrian propaganda on ja osaat jatkossa puntaroida asioita ja hoitoasi paremmalta tietopohjalta.
Kikkeliä vaan sinne pyllyyn nyt.
Sä olet asksi sairas. mee tänään vo. ja pyydä sisään sairaalaan, he järjestävät sulle lääkityksen.
Sain diagnoosin sairaalassa. Psykiatri jututti noin vartin. Mitään kaavakkeita ei täytelty. Olen kuulemma vähintääkin bipo2.
lol :;D