Sain sitten soitettua asianomaiselle (joka varmaan tunnistaa jos näitä lukee). Vastaus oli perinteinen...en mä ainakaan nyt osaa sanoa eli lupasi ilmoitella mutta tuskin on lähdössä.
Täytyy sanoa että vaikka vastaus ei ollut toivomani niin yllättäen ei iskenyt kauhea vitutus (kuten aikaisemmin, ehkä se on kokemuksen tuoma varmuus :) vaan lähinnä helpotus. Sainpas kysyttyä. Kyseinen neitokainen vaikuttaa sen verran asialliselta että tuskin kovin noloa tilannetta pääsee syntymään kun maanantaina näemme. Täytyy silti sanoa että taisi olla viimeinen kerta kun rupean suoraan kysymään ketään
tapaamaan, sen verran tuloksettomaksi kyseinen keino on osoittautunut.
Täytyy sanoa että vaikka vastaus ei ollut toivomani niin yllättäen ei iskenyt kauhea vitutus (kuten aikaisemmin, ehkä se on kokemuksen tuoma varmuus :) vaan lähinnä helpotus. Sainpas kysyttyä. Kyseinen neitokainen vaikuttaa sen verran asialliselta että tuskin kovin noloa tilannetta pääsee syntymään kun maanantaina näemme. Täytyy silti sanoa että taisi olla viimeinen kerta kun rupean suoraan kysymään ketään
tapaamaan, sen verran tuloksettomaksi kyseinen keino on osoittautunut.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mitäs tuosta. Parempi kokeilla, kuin jäädä miettimään. Jos ei ikinä mitään yritä, ei ikinä mitään saakaan...
Sanoisin että hänen menetyksensä. Kirjoitit niin kauniisti tuolla aiemmin :)
Mielestäni oli hyvä, että soitit. Nytpähän tiedät, joten pääset asian ylikin nopeasti. Kaikkein pahinta on odottaa ja luulla, että mahdollisuuksia on ja saada sitten vasta myöhemmin selville, ettei niitä koskaan edes ollutkaan. Sitä kokemusta ei toivo kenellekään, lopputuloksena alkaa melkeinpä vihata sitä ihmistä, joka kohtelee toista niin kaltoin. Ei siksi, ettei huolinut vaan siksi ettei kertonut ja antoi luulla. Kusipäitä kaikki miehet :) No joo, katkeruutta näköjään jäi jäljelle.
tietysti olla rehellinen sen oman mielikuvituksen kanssa, vai mitä?
Eli olenko oikeasti niin karkeasti ylitulkinnut silmiin katsomiset ja niiden keston? On se toki hyvinkin mahdollista (ja itseasiassa todennäköistä) mutta silti on hämmästeltävä kuinka paljon olen itselleni onnistunut valehtelemaan, sitähän se loppupeleissä on, toiveita jotka ovat päässäni käyneet toteen. No, summa summarum minulla on itseasissa vallan loistava olo. Johtuukohan se siitä kuten mainitsin siinä ensimmäisessä viestissä että
en oikeasti olisikaan valmis tekemään mitään suhteen eteen vaan pidän itsenäisyydestäni liian paljon vai pelkästään siitä että epätietoisuus on nyt mennyttä aikaa?
No ei tässä mikään loistava olo ole...en tiedä rupeaako todellisuus iskemään vasten kasvoja vasta nyt vai mikä on. Kyllä olisin halunnut tavata hänet, enkä pidä yksin olosta niin paljoa ettenkö siitä hänen takiaan olisi luopunut.
Ne "naisten sanattomat viestit," joita jotkut heistä inttävät ilmiselviksi, eivät sellaisia ole kuin heidän omissa mielissään.
Silmiin katsomiset ja muut voivat olla pelkkää flirttiä, vaikeahan se on tietää mitä se ihminen oikeasti siellä silmiensä takana ajattelee.
Totta kai susta tuntuu nyt kurjalle, se vaihe on vaan elettävä läpi, koitahan pärjäillä :)
Et tiedä koko tapauksesta yhtään mitään, et yksityiskohtia, et ylipäätään mitään. Kuka sinä olet kommentoimaan tuolla tavalla? Tunsitko piston sydämessäsi? Paranna tapasi, jos olet samantyyppinen ihminen.