Olen nyt saanut kahtenä yönä peräkkäin yöllisen kauhukohtauksen ja myös muuta outoa on tapahtunut.
Ensimäinen kauhukohtaus sattui klo 6 aikaan aamulla:
Heräsin huutaen ja itkien, koska olin nähnyt kamalaa painajaista. En ensin tiennyt, missä olin mutta havahduin kyllä aika nopeasti ja jatkoin sitten nukkumista.
Toinen kauhukohtaus seuraavana yönä klo 1.00:
Olin nukahtanut noin klo 11 aikaan illalla ja heräsin, sitten pitkältä tuntuneen kamalan painajaisen jälkeen taas hirvittävään kauhukohtaukseen. Mieheni kuuli toisesta huoneesta, kun olin huutanut, itkenyt ja vaikerrellut kovaan ääneen ja luuli, että jokin oli pahasti vialla. Hän oli kiiruhtanut katsomaan minua ja ravisteli minua kädestä ja sanoi, että nyt pitää herätä ja vielä moneen kertaan. Itse kuulin kaiken mitä mieheni sanoi mutta vain vääntelehdin ja huusin ja itkin silmät kiinni, enkä n. minuuttiin saanut silmiäni auki, vaikka kovasti yritinkin. Lisäksi sillä hetkellä ja unessa kämmeneeni sattui kovasti, koska usessa joku oli satuttanut minua.
Heräsin sitten ja nousin ylös mutta en pystynyt lopettamaan itkua ja huutoa seuraavaan kymmeneen minuuttiin vaikka olin siis jo hereillä. Lisäksi hyperventiloin. Käteenikin sattui edelleen.
Sanotaan, että yleensä kauhukohtausta tai unta ei jälkeenpäin muista mutta minä muistan kyllä kaiken. Koskaan aikaisemmin minulla ei ole tällaista ollut. Nämähän ovat yleisiä lapsilla mutta harvinaisempia aikuisilla.
Pelottaa seuraava yö kovasti.
Näiden lisäksi minulla on ollut jonkin aikaa ihan uutena asiana se, että, kun laitan silmät kiinni oli se sitten aamu, päivä tai ilta. Valoista tai ei, niin näen erilaisia kuvia ja asioita. Jotkin ovat ihan siedettäviä mutta jotkin kamalia ja sitten avaan yleensä silmät, enkä nää enää niitä. Tämä toistuu joka kerta, kun laitan silmät pidemmäksi aikaa kiinni. Sillä ei ole merkitystä, että olenko väsynyt vai en. Näen niitä silti.
Tähän kategoriaan kuuluu myös se, että saatan hieman pidemmän aikaa silmät kiinni oltua luulla, että lähelläni oleva ihminen on sanonut minulle jotain tai pyytänyt minua tekemään jotain. Sitten, kun avaan silmät ja sanon tai vastaan asiaan, niin toinen on ihan kummissaan, että mistä oikein puhun, koska hän ei ole sanonut minulle mitään! Itse olen aivan varma, että minulle on sanottu jotain mutta ei. En ole näinä kertoina ollut siis edes unen rajamailla. Tätäkin on jatkunut suunnilleen saman aikaa, kun muitakin kertomiani asioita. Mitä ihmettä tämä on? Olenko taas sekoamassa? Mietin vain...
Näitä tapahtumia ennen minulla on ollut pitkään jatkunutta unettomuutta, sekä mielialaoireita ja psykoosioireita samanaikasesti tai vaihdellen.
Näiden oireiden jälkeen oli pari viikkoa hyvää aikaa ilman minkäänlaista oirehdintaa mutta nyt nämä.
Onko sairausjakso alkamassa uudelleen?
Olen tutkinut näistä netistä tietoa mutta mitään kunnollista en ole vielä löytänyt, joten ajattelin kysellä täältä.
Taustatietoa minusta:
Kärsin skitsoaffektiivisesta häiröstä ja minulla on ollut vuosien varrella monenlaisia erikoisia oireita ja paljon sairausjaksoja. Tämä on taas uutta.
Onko sairauteni ehkä kehittymässä taas uudelle asteelle? Onko tässä psykoosin aineksia? En itse tiedä. Psykiatrini on kamala. En voi kertoa hänelle mitään. Enkä ainakaan vielä halua muille puhua.
Onko kenelläkään psykoosisairautta sairastavalla ollut samantapaista? Olisin eritttäin kiitollinen vastauksista!
Ensimäinen kauhukohtaus sattui klo 6 aikaan aamulla:
Heräsin huutaen ja itkien, koska olin nähnyt kamalaa painajaista. En ensin tiennyt, missä olin mutta havahduin kyllä aika nopeasti ja jatkoin sitten nukkumista.
Toinen kauhukohtaus seuraavana yönä klo 1.00:
Olin nukahtanut noin klo 11 aikaan illalla ja heräsin, sitten pitkältä tuntuneen kamalan painajaisen jälkeen taas hirvittävään kauhukohtaukseen. Mieheni kuuli toisesta huoneesta, kun olin huutanut, itkenyt ja vaikerrellut kovaan ääneen ja luuli, että jokin oli pahasti vialla. Hän oli kiiruhtanut katsomaan minua ja ravisteli minua kädestä ja sanoi, että nyt pitää herätä ja vielä moneen kertaan. Itse kuulin kaiken mitä mieheni sanoi mutta vain vääntelehdin ja huusin ja itkin silmät kiinni, enkä n. minuuttiin saanut silmiäni auki, vaikka kovasti yritinkin. Lisäksi sillä hetkellä ja unessa kämmeneeni sattui kovasti, koska usessa joku oli satuttanut minua.
Heräsin sitten ja nousin ylös mutta en pystynyt lopettamaan itkua ja huutoa seuraavaan kymmeneen minuuttiin vaikka olin siis jo hereillä. Lisäksi hyperventiloin. Käteenikin sattui edelleen.
Sanotaan, että yleensä kauhukohtausta tai unta ei jälkeenpäin muista mutta minä muistan kyllä kaiken. Koskaan aikaisemmin minulla ei ole tällaista ollut. Nämähän ovat yleisiä lapsilla mutta harvinaisempia aikuisilla.
Pelottaa seuraava yö kovasti.
Näiden lisäksi minulla on ollut jonkin aikaa ihan uutena asiana se, että, kun laitan silmät kiinni oli se sitten aamu, päivä tai ilta. Valoista tai ei, niin näen erilaisia kuvia ja asioita. Jotkin ovat ihan siedettäviä mutta jotkin kamalia ja sitten avaan yleensä silmät, enkä nää enää niitä. Tämä toistuu joka kerta, kun laitan silmät pidemmäksi aikaa kiinni. Sillä ei ole merkitystä, että olenko väsynyt vai en. Näen niitä silti.
Tähän kategoriaan kuuluu myös se, että saatan hieman pidemmän aikaa silmät kiinni oltua luulla, että lähelläni oleva ihminen on sanonut minulle jotain tai pyytänyt minua tekemään jotain. Sitten, kun avaan silmät ja sanon tai vastaan asiaan, niin toinen on ihan kummissaan, että mistä oikein puhun, koska hän ei ole sanonut minulle mitään! Itse olen aivan varma, että minulle on sanottu jotain mutta ei. En ole näinä kertoina ollut siis edes unen rajamailla. Tätäkin on jatkunut suunnilleen saman aikaa, kun muitakin kertomiani asioita. Mitä ihmettä tämä on? Olenko taas sekoamassa? Mietin vain...
Näitä tapahtumia ennen minulla on ollut pitkään jatkunutta unettomuutta, sekä mielialaoireita ja psykoosioireita samanaikasesti tai vaihdellen.
Näiden oireiden jälkeen oli pari viikkoa hyvää aikaa ilman minkäänlaista oirehdintaa mutta nyt nämä.
Onko sairausjakso alkamassa uudelleen?
Olen tutkinut näistä netistä tietoa mutta mitään kunnollista en ole vielä löytänyt, joten ajattelin kysellä täältä.
Taustatietoa minusta:
Kärsin skitsoaffektiivisesta häiröstä ja minulla on ollut vuosien varrella monenlaisia erikoisia oireita ja paljon sairausjaksoja. Tämä on taas uutta.
Onko sairauteni ehkä kehittymässä taas uudelle asteelle? Onko tässä psykoosin aineksia? En itse tiedä. Psykiatrini on kamala. En voi kertoa hänelle mitään. Enkä ainakaan vielä halua muille puhua.
Onko kenelläkään psykoosisairautta sairastavalla ollut samantapaista? Olisin eritttäin kiitollinen vastauksista!
Vastaukset 12
Vanhimmat
ohis, mutta miksi pidät silmiäsi kiinni pidemän aikaa päiväsaikaan?
Haluan joskus levähtää, koska minulla on paljon hoidettavia asioita, niin jo silmien kiinnipitäminen auttaa minua hieman rentoutumaan.
Tiedätkö sinä näistä asioista jotain?
Nään myös värikkäitä mielikuvia ku rentoudun päiväl pitäen silmät kiinni. Unessa en ole mutta jossain kenties hämärän rajamailla. Tätä on ollu yli vuoden ja mulla on erilaistumaton skitsofrenia kroonisen suuntaan. Joskus jopa tuntuu kuin olisin toisessa paikassa tekemässä jotakin. Voin tuntea mm. olevani kesämökillä ja kääntäväni takan savupeltiä niin että ikäänkuin se tuntuu kädessäni.
Kysymys vois toivottavasti olla joistakin mentaalisista kyvyistä.
Ehkä se sun painajaises pitäis tulkita, jos kerrot sen niin sitähän vois yrittää, jos sieltä löytyisi solmun purkava ratkaisu sinulle.
Monet psyykelääkkeet aiheuttavat rajujakin painajaisia. Itse ainakin kärsin tuollaisista unista, jossa herään pakokauhussa ja kouristellen tunteeseen, että minua pahoinpidellään/kidutetaan. Lisäksi unihalvauksia ja voimakasta ahdistusta sekä öisin rajuja lihaskouristuksia. Kun lakkasin syömästä lääkkeitä ja vähensin stressitasoja yms. niin painajaiset vähenivät. Mutta olen huomannut tuon yhteyden kyllä, kun syön ajoittain neuroleptejä unilääkkeenä. Unet muuttuvat ihan weirdoiksi, usein niihin liittyy voimakkaan epämielyttäviä tunteita. Psykoottiset oireet ovat usein oire siitä, että kaikki ei ole henkisesti kunnossa. Olet ylirasittunut, syöt väärin yms. Varmasti niihin voi vaikuttaa osin muuttamalla elämäntapoja.
Painajaisunet ovat useiden psyykenlääkkeiden haittavaikutus, erityisesti vieroituksessa, mutta ilmeisesti niitä kyllä tulee ihan säännöllisen käytönkin aikana. Unet voivat olla hyvin hyvin hyvin todellisen tuntuisia ja yleensä hyvinkin väkivaltaisia. Ei ole mitenkään epänormaalia herätä ja olla kauhuissa, hikisenä ja täristen jälkeen päin. Useat kertovat, että eivät pysty heti herättyään erottamaan ovatko hereillä vai yhä unessa. Todellisuuden ja unimaailman raja voi hämärtyä erilaisia psykoaktiivisia aineita käyttämällä ja esimerkiksi SSRI:t tunnetaan tästä ilmiöstä hyvin.
"Psykiatrini on kamala."
Haha. Poikkeuksia lukuunottamatta itsestään selvää.
Kyseiset asiat eivät voi minun kohdallani olla lääkkeistä johtuvia, koska minulla ei niitä ole tällä hetkellä. Monta kuukautta sitten olen kyllä niitä syönyt mutta en siis nyt. Olen nyt ottanut unilääkettä iltaisin, eikä yöllisiä kauhukohtauksia ole enää tullut.
Kuvien ja asioiden näkeminen silmät kiinni ei kuitenkaan ole loppunut vieläkään jostain syystä mutta näen niitä edelleen vain silmiä kiinnipitäessä. Kuvat ovat muuttuneet vielä enemmän pelottaviksi.
Olen aina ymmärtänyt jotenkin, että minulla saattaa olla jonkinlaisia mentaalisia kykyjä ihan lapsesta asti mutta taitaa minun kohdallani olla enemmän sairautta.
Ymmärrän normaalit painajaiset ja tiedän, että on ihan luonnollista herätä itkien ja muuta. Nämä yölliset kauhukohtaukset olivat minulle uutta, koska ne olivat niin erilaisia ja paljon rajumpia, kuin tavallisesta painajaisesta herääminen.
Toivon voimia kaikille psykoosisairauksista kärsiville :)
Mä näin pelottavia naamoja kun suljin silmäni. Ja harhoja kun silmät oli auki. Tuo kyllä kesti vain pari tuntia. Joku psykoottinen läpilyönti sairaalassa ollessani. Mulla on bipo, mutta sairaana on joskus psykottisuutta.
Mene lääkärille kysymään asiasta, ettei vain pahene.
Riippuu siitä kuinka monta kuukautta sitten olet lopettanut. Katsos, jotkut saavat esimerkiksi 'masennuslääkkeistä' kauhu-unia useita kuukausia lopettamisen jälkeenkin, jotkut pidempäänkin. 'Unilääkkeelläkin' voi olla osaa. En tiedä mitä lääkettä sinulla oli ja on käytössäsi, joten vaikea arvioida.
En viitsi tässä kertoa lääkkeiden nimiä.
Olen lopettanut lääkkeeni noin viisi kk sitten. Masennuslääkkeitä minulla ei ollut.
Ehkä tosiaan olisi parempi mennä puhumaan jollekin järkevälle ja mukavalle
lääkärille.
(fabber) Kysyin täältä siksi, koska minua kiinnostaa tietää, että onko jollakin toisella samanlaista. En tullut tänne hakemaan suoraa vastausta ongelmiini. Tiedän, etten sitä täältä saa.
Kiitos kaikille vastauksistanne ja saa edelleen kirjoitella, jos jotain mieleen tulee!
Ok, ymmärrän kyllä. Kaikki eivät halua lääkkeitä tarkemmin eritellä. Kannattaa tehdä tietohakua itse, jos vaikka löytäisit henkilöitä, joilla on vastaavia oireita. En ihmettelisi yhtään vaikka löytäisit useita.
Nyt se sitten tapahtui taas.
Viime yönä sain kaksi kauhukohtausta, joista toinen oli klo 5 aikaan aamulla ja seuraava klo 6.30 aikaan aamulla.
Ensimmäinen ei ollut niin paha ja siinä oikeasti luulin että olen käynyt pitkän keskustelun mieheni kanssa herättyäni, vaikka mieheni sanoi minulle, ettemme ole puhuneet mitään. Luulin olevani oikeassa mutta en ollut.
Seuraava kauhukohtaus oli taas kamala, jossa taas heräsin itkien ja ulisten.
Voiko ihminen olla siis REM-unessa kaksi kertaa heräämisten välillä, koska silloinhan niiden sanotaan tulevan (kauhukohtausten).
En ollut ottanut tavalliseen tapaan unilääkettäni, vaan kokeilin vähän miedompaa versiota unilääkettä. Samasta lääkeryhmästä kylläkin.
En tiedä, kuinka kauan olen taas ulissut ja itkenyt, mutta pääsin kuitenkin lopulta ylös, jonka jälkeen otin toisen kauhukohtauksen sattuneen jälkeen minulle alunperin määrätyn vahvemman unilääkkeen, koska väsynyt vielä olin ja halusin nukkua, enkä herätä enään kauhukohtaaukseen.
Vahvempi unilääke auttoi ja nukuin hyvillä mielin yli klo 10 aamuun tänään.
Ei taida olla kovin normaalia, että aikuiselle ihmiselle tulee tällaisia ja vieläpä nyt jo kaksi kertaa yössä.
Miedommat lääkkeet, mitä kokeilin eivät auta, vaikka eivät nekään siitä miedoimmasta päästä olleet.
Tiedän, että en ole ikuisesti turvaamassa vahvempiin unilääkkeisiin.
Eihän siitä mitään tulisi.
Riippuvaisuutta ja toleranssia vain mutta koska olen niitä nyt niin vähän aikaa ottanut, niin en olisi vielä valmis jättämään lääkkeitäni pois, ennenkuin olen keskustellut lääkärin kanssa.
Päivisin olen edelleen täysin normaali, silmät kiinni kuvien näkemistä lukuunottamatta.
Kukaan ei siis huomaa minussa mitään omituista, enkä huomaa minäkään.
Luulin tosiaan, että nämä kauhukohtaukset olivat vain sattumaa mutta jokin tässä nyt epäilyttää, kun ne jatkuvat vieläkin.
Olen nyt siis valmistunut siihen, että näitä saattaa vielä tulla jatkossakin.
Lähettänyt: alkuperäinen kauhukohtausten saaja tässä ketjussa.