Olen nelikymppinen nainen ja avioliitossa olemme olleet 15 vuotta. Koko yhdessäoloajan mieheni on ollut äärimmäisen kiltti, herkkä, ihana mies kaikenkaikkiaan, mutta jokin mättää. Asumme paikkakunnalla jossa minulla ei ole ystäviä. Kaikki ystäväni asvat kauempana ja aikoinaan kävin heitä tapaamassa useastiki, mutta joka kerta kävi niin että illan aikana mieheni soitti monta kertaa ja kyseli aina ne samat kysymykset (keitä siellä on, missä nyt olette, minnekäs sitten menette, ai menette nyt sinne jne.) jos olen ystäväni luona yötä niin saattaa yöllä laittaa viestiä, että sattumalta heräsi, voinko soittaa. Aamulla saattaa soittaa monta kertaa ja lopettaa vasta sitten kun kuulee ystäväni äänen. Kotiin tullessani rauhallinen mutta mielestäni outo tenttaus. Monta kertaa saan sanoa samat asiat.
Mieheni ei tapaa kavereitaan lainkaan. On vain kotona tai töissä.
Toinen mitä ihmettelen on se että aikoinaan miehen äidin kanssa oli pahoja ongelmia (yritti saada meitä erilleen), sitä jatkui noin vuoden. Pyysin mieheltäni apua anopin suhteen mutta ei, ei reagoinut mitenkään. Selvitin asiat itse. Ja aina jo elämässä tulee muitakin ongelmia niin hän einreagoi, saan selvittää asiat yksin.
Ex-mieheni sai uhata, haukkua, soitella ällöttäviä puheluita ja minämsain kuulla kunniani niistä vaikka pyysin apua asian suhteen.
Jos ravintolassa joku mies tulee juttelemaan silmää vinkaten niin minä saan siitäkin kuulla.
Mieheni ei osaa sanoa ei, ainoastaan Omalle perheelle osaa sanoa vaan muille ei.
Tekee pajon töitä, jos joku soittaa hänelle niin on aina auttamassa jne.. Mutta miksi minä en saa apua häneltä vaikka monesti olet voimattomuuttani hänelle itkenyt.
Tarinaa tulisi vaikka kuinka paljon mutta tässä vain muutamia esimerkkejä... Ahdistaa niin että meinaa henki pakahtua!!
Voiko tämä olla jonkinlaista läheisriippuvuutta?
Mieheni ei tapaa kavereitaan lainkaan. On vain kotona tai töissä.
Toinen mitä ihmettelen on se että aikoinaan miehen äidin kanssa oli pahoja ongelmia (yritti saada meitä erilleen), sitä jatkui noin vuoden. Pyysin mieheltäni apua anopin suhteen mutta ei, ei reagoinut mitenkään. Selvitin asiat itse. Ja aina jo elämässä tulee muitakin ongelmia niin hän einreagoi, saan selvittää asiat yksin.
Ex-mieheni sai uhata, haukkua, soitella ällöttäviä puheluita ja minämsain kuulla kunniani niistä vaikka pyysin apua asian suhteen.
Jos ravintolassa joku mies tulee juttelemaan silmää vinkaten niin minä saan siitäkin kuulla.
Mieheni ei osaa sanoa ei, ainoastaan Omalle perheelle osaa sanoa vaan muille ei.
Tekee pajon töitä, jos joku soittaa hänelle niin on aina auttamassa jne.. Mutta miksi minä en saa apua häneltä vaikka monesti olet voimattomuuttani hänelle itkenyt.
Tarinaa tulisi vaikka kuinka paljon mutta tässä vain muutamia esimerkkejä... Ahdistaa niin että meinaa henki pakahtua!!
Voiko tämä olla jonkinlaista läheisriippuvuutta?
Vastaukset 11
Vanhimmat
huh huh,kuulostaa tukahtuvalta.kontrolloi ja tarkistaa liikkeitäsi,epäluuloinen jamustasukkainen.miten itse voit? saat olla vihainen ja töräyttää ettei tartte ristikuulustella perääsi ja huuda asia ääneen.ityselläni on eräs samantapainen ja en asu hänen kanssaan mutta karjun kun ottaa päähän,lyön luurin korvaan niin johan mykistyy.jos ahistaa,sano se.miehelläsi on jotian ongelmia,en tiedä narsisimista.eikö sua ahista? pidä puhelin välillä kiinni ja äänetön,sano ettet jaksa kytätä puhelinta,minä teen niin ja jos mua kiusataan,sanon tekeväni ilmoituksen,hiljenee.osa miehistä oikeesti hulluja,valitettavasti ja yrittää kontrollia menettämisen pelossa..puhu ja vaadi keskutlla että et halua tätä vahtimista.,mitenkö mies siten reagoi?
"Mutta miksi minä en saa apua häneltä vaikka monesti olet voimattomuuttani hänelle itkenyt."
Niin alkuun kerroit että miehesi on äärimmäisen kiltti, herkkä ja ihana...tarinasi edetessä kuitenkin kontroilloiva ja mustasukkainen...
Vaikea sanoa, kerrot olevasi voimaton ja ahdistunut ja toivot apua mieheltäsi...miehesikö vuoksi vai itsesi vuoksi...
ja heität diagnoosi vaihtoehdoksi läheisriippuvaisuuden...
Ihan en päässyt käsitykseen kummanko ongelma tuo läheisriippuvaisuus sitten olisi, sinunko vaiko puolisosi...
Tietääkseni parisuhteessa ollaan yhdessä ja parit tukevat ja kannustavat niin hyvissä kuin huonoissakin asioissa. Ja kun minä olen se joka tässä suhteessa hoitaa kaikki vastoinkäymisistä johtuvat asiat niin kyllä siinämtoivoo jonkinlaista tukea toiseltakin. Jos tuo on läheisriippuvuutta niin jo on outoa. Itse tykkäisin nähdä ystäviäni vaikka joka päivä. Tykkään touhuta asioita kotona itsekseni, minulle sopii jos menisimme nukkumaan joskus eri aikaan vaan kun paljon pitäisi istua yhdessä sohvalla, nukkumaan pitäisi mennä yhtäaikaa. Kun mieheni on töissä matkoilla niin itse soitan hänelle päivän aikana tasan yhden kerran ja illalla toivotan viestillä hyvät yöt... Tuo ei tietääkseni ole epänormaalia... Kyllä tässä nyt miettii että onko minussa sittenkin jotain vikaa...
" Itse tykkäisin nähdä ystäviäni vaikka joka päivä."
Niin ymmärsin, että ystäväsi asuvat kauempana, eikä asuinpaikkakunnallasi sinulla ole ystäviä, kerroit alkuun käyneesi useammin, nyt vähemmän koska miehesi ei pidä siitä...kauanko olet asunut tuolla paikkakunnalla...
Mitä tuohon tulee...
"Tykkään touhuta asioita kotona itsekseni, minulle sopii jos menisimme nukkumaan joskus eri aikaan vaan kun paljon pitäisi istua yhdessä sohvalla, nukkumaan pitäisi mennä yhtäaikaa."
Niin ilmiselvästi et halua läheisyyttä ja toive eri aikaan nukkumaan menostakin kertoo jotain...kuin sekin että haluaisit viettää aikaa toisella paikkakunnalla asuvien ystäviesi kanssa vaikka joka päivä...
"Kyllä tässä nyt miettii että onko minussa sittenkin jotain vikaa."
Noh parisuhteessa on kaksi osapuolta, en tiedä miten ratkaista tuollaisia ongelmia joissa toinen haluaa läheisyyttä ja toinen ei...
Taisit nyt käsittää hiukan väärin... Tottakai haluan olla lähekkäin sohvalla vaan en joka ilta jatkuvasti, ymmärrät varmasti mitä tarkoitan. Ja se että ihan joka ilta ei ole pakko mennä yhtäaikaa nukkumaan jos vaikka jommalla kummalla on jotain kotiaskareita tms tekemättä ja haluaa ne tehdä... Mainitsin, että JOSKUS voisi mennä eri aikaan nukkumaan... Ja se että voisin nähdä ystäviä joka päivä... Voisin jos asuisimme lähekkäin... Tahdoin vain ilmaista sen että minulla on myös muutakin elämää kuin tämä koti ja neljän seinän sisällä oleminen.
Jos puhelimen laittaisin kiinni niin siitähän se sota syttyisi ja sen jälkeen soittaisi ystävilleni.... Itse voin huonosti juuri nyt. Mies kyllä sanoo että saan mennä mutta joka kerta sama juttu... Aiemmin soitti ja pilasi illan aiheuttamalla riidan. Nykyään vain kysyy samat kysymykset monta kertaa. Nyt minä olen sellainen että vaistomaisesti ilmoittelen itsestäni, missä olen mitä teen jne... Ja ihan vain siksi että mieheni ei epäilisi . Ei tämä tervettä ole. Jotan pitäisi tehdä. Puhuttu ollaan paljon mutta samanlaista on. Voimat loppuu.
" Ja ihan vain siksi että mieheni ei epäilisi "
Jos ny oikein ymmärsin niin suurin ongelma on puolison mustasukkaisuus,
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_kriisit/mustasukkaisuus/
Jos on muuten kiltti, herkkä ja ihana niin ei ainakaan narsisti ole...
"Voiko tämä olla jonkinlaista läheisriippuvuutta?"
Tuohon kysymykseen ja tilanteseenne liittyen löydät paljon tietoa netistä googlettamalla sanan läheisriippuvuus...
Tässä yksi linkki
http://www.laheisriippuvaiset.com/laheisriippuvuus.php
skitsofrenia
huh heijaa taas näitä joissa se ex-mies on ja oli narsu. Hyvä hyvä!
huh heijaa taas yksi vartioimassa kirjoittajia.