Miksi EX:t on katkeria toisilleen.

Tapasin n. 14 vuotta sitten bussissa nykyisen ex:ni. Istuin bussissa hänen viereensä ja juttelimme ja lähennyimme toisiimme 150 km:n matkalla niin paljon, että hän lupautui tulemaan minun kanssa viettämään vielä iltaa, koska määränpäänämme oli sama kaupunki. Vietimme ihanan illan baarissa ja lähtiessä tyttö kirjoitti puhelinnumeronsa minun käteen.
Tuollon seurustelimme kumpainenkin omilla tahoillamme. Minä jätin silloisen tyttöystäväni koska välimme tämän tytön kanssa alkoikin lähentymään entuudestaan ja en halunnut loukata kumpaakaan pettämällä. Ainoa asia mikä minua kiusasi tytössä oli se, että hän ei halunnut luopua poikaystävästään vaan halusi pitää meidät kummatkin 1 ylimääräisen pojan.
Loppujen lopuksi sain hänet ymmärtämään, etten halua jatkaa sellaisessa suhteessa, koska se ei ole oikein hänen poikaystäväänsä kohtaan. Sainoin hänelle, että on valittava jompi kumpi (aikaa oli mennyt jo monta kuukautta). "Onnekseni" hän valitsi minut, tai sillon se tuntui siltä.
Menimme kihloihin noin puolenvuoden (kahdenkeskisen) seurustelun jälkeen ja kihlajaissa minua kaiversi se, että paikalla oli puolisoni 2 ex:ää jotka olivat puolisoni kavereita. n. 1,5 vuoden päästä saimme lapsen ja meillä oli ollut monta riitaa ja sovintoa, silti hän oli se jota rakastin.
Lapsen synnyttyä puolisoni meni toisen miehen tykö ja valehteli menevänsä isälleen Helsinkiin. Tästäkin selvisimme kunhan sain aikaa ja opin antamaan anteeksi.
5 vuoden jälkeen saimme toisen lapsen ja väliin oli taas mahtunut monta riitaa ja sovintoa kuten parisuhteessa kuuluukin olla ja yhä edelleen rakastin puolisoani.
Saimme kolmannen lapsen n. 2 vuoden päästä, odotusaika oli yhtä tuskaa, muuten kaikki meni hyvin, mutta meidän kummankin tunteet meni laidasta laitaan.
Kun nuorin lapsista syntyi, erosimme siitä puolen vuoden päästä. Olimme jonkin aikaa erossa ja päätimme koittaa uudelleen, se oli ihanaa aikaa... Ainoa vaan, että siskoni mies antoi "vertaistukea" lasteni äidille sillä opiskelihan hän juuri silloin psykologiaa, mutta se teki hyvää lasten äidille.
Asia joka minua askarrutti oli se, että siskoni mies ja lasteni äiti lähenivät kokoajan toisiaan ja itse en enää tiennyt mitä meidän suhteessa on ja mitä ei, mutta siskoni mies tiesi.
Samaan aikaan siskoni ja sen mies erosivat ja meillä oli lasten äidinkanssa riitaa joka vaikutti vanhimman lapsemme koulunkäyntiin, minä en kelvannut mihinkään ja oli pääasia, että on kauheasti rahaa ja olisi pitänyt olla uusi auto tai oikeastaan kaksi, mutta lasten äiti ei ollut kun yhden kesän töissä sen jälkeen kun olimme tavanneet, vaan kotona lasten kanssa ja opiskellut ja minä maksoin melkein kaiken.
Lopuksi päätin lasten hyväksi, että me eroamme lopullisesti.

Siitä se soppa vasta syntyi. En saanut tavata lapsiani, kun sain tavata lapsiani aikoja muutettiin kokoajan , lopuksi hain lastenvalvojalta paperille ajat ja päivämäärät ja vielä hinnan paljonko maksan lasten äidille elatusmaksuja. Hetken meni hyvin, tosin itse aloin olemaan aikas uupunut koska meillä oli ollut lainoja ja ne kaikki jäi minun maksettavakseni.
Kävin tosi syvällä uupumuksen ja masennuksen sekaisessa tilassa. Varasin kunnalliselta lääkäriltä aikaa jotta pääsisin puhumaan jollekkin, koska itse tiesin olevani jo ihan loppu. Aikaa en saanut vaan jouduin odotteleen kuukausia, lopuksi sain ajan ja siellä todettiin, että joo voit varata 1,5 kuukauden päästä ajan psykologille ja se aika menee varmaan tonne 3 kk päähän.
Jos ihminen vielä pystyy (kuvainnollisesti sanottuna, pinnistään siinä kohtaa kun, on jo kuset ja paskat housussa, ja pappi odottaa sinua alttarille 300 vieraan eteen sanomaan tahdon) kerään itsensä ylös ja löytään ne positiiviset puolet elämästä ja pitää huolen lapsista ja tekeen niiden eteen oikeestaan kaikkensa.
Siinä kohtaa ex:ä menee kihloihin siskoni ex:än kanssa ja ilmoittaa, että muuttavat yhteiseen asuntoon, kunhan löytävät tarpeeksi suuren mihin mahtuvat (siskolla on 4 lasta ja minulla 3, joten niitä pitää mahtua sinne asuntoon 7 2) johon totean, että koittakaa löytää semmoselta alueelta, että vanhimman pojan ei tarvitse vaihtaa koulua, kun se nyt menee vihdoin hyvin.
No joutuihan se vauhtamaan koulun, mutta on sopeutunut.
Ex:ät siis osti asunnon ja ex:äni siis opiskelee ylioppilastutkinnon ja ammattitutkinnon lisäksi juuri kolmatta tutkintoa, eli rahasta ei vamasti ole pulaa (toi lipes vahingossa) X). Mutta ovat ostaneet asunnon ja menivät juuri naimisiin ja toivon, että saavat elämänsä rullaamaan... koska se on se mikä näkyy meidän lapsissa.
Juuri äsken taas väänsimme puhelimessa yksinkertaisesta asiasta, joka muodostui ylitsepääsemättömän vaikeaksi. Monelta lapset haetaan ja mistä kun on erilainen viikko kun normaalisti, eli siis itsenäisyyspäivä. Paikka ja aika.

Jännintä on, että en ole oikeasti katkera EX:älleni, vaan helpottunu siitä, että ymmärsin itse päästää irti siitä ihmisestä.