Haluan vain sanoa, että kiusaaminen oikeasti satuttaa! minua on kiusattu 7 vuotta. Nyt elämäni on yhtä helvettiä. Pelkään kaikkia ympärilläni olevia ihmisiä, olen joutunut 3 kertaa suljetulle psykiatriselle osastolle itsetuhoisuuden takia. Olen yrittänyt tappaa itseni, viillellyt monta vuotta ja hakannut itseäni. Minulla ei ole lainkaan itsetuntoa ja vihaan itseäni. Minua on aina haukuttu rumaksi, lihavaksi, arvottomaksi, huoraksi, psykopaatiksi ja minua on syrjitty monta vuotta. Minun on käsketty tappaa itseni, koska "olen niin läski ja ruma arvoton paska. Suhteeni miehiin on aivan rempallaan. Kiusaajani olivat miespuolisia, joten nyt haen miehiltä hyväksyntää kaikilla mahdollisilla tavoilla. Satunnaisilla suhteilla, yhden yön jutuilla ja muulla sellaisella. Voin kertoa lisää kokemuksestani jos jotakuta kiinnostaa, mutta ennenkaikkea jos täällä on ihmisiä jotka kiusaavat, haluan tietää että miksi! Miksi kiusaat? Mikä siinä on niin hienoa? En arvostele, en tuomitse, mutta haluan vain ymmärtää miksi minua kiusattiin.
Miksi ihmiset, miksi?
kärsiväjumala
7187
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kerro lisää elämästäsi! Kuullostaa hirveältä, mutta haluan kuulla lisää :(((
No ihmisten pelko on aiheuttanut sen, että olen tuhonnut kaikki ihmissuhteeni. En enää osaa suhtautua isääni oikein, koska pelkään varsinkin miespuolisten mielipidettä. Minulla on myös todella huonot suhteet kahteen pikkusiskooni, koska kun olimme pieniä, hekin kiusasivat minua. Ensin kärsin kiusaamisesta koulussa ja sitten vielä kotona. Se oli yhtä tuskaa. Nyt en osaa enää suhtautua heihin. Mieltäni jäytää koko ajan pelko. "Entä jos he taas alkavat haukkua minua? Entä jos teen jotain väärää? Uskallanko nyt istua olohuoneessa kun he ovat siellä? Kumpaan suuntaan hengittäisin? Yritä nyt olla mahdollisimman huomaamaton!" Nämä ovat yleisiä ajatuksiani kun olen kotona. Tunnen suurta katkeruutta myös äitiäni ja isääni kohtaan, koska kun pienenä pyysin heiltä apua kiusaamiseen kotona, he eivät reagoineet siihen. Elikkä yhteenvetona perhesuhteeni ovat täysin rempallaan. Miesten kanssa minulla on ollut pelkkää huonoa tuuria. Olen yrittänyt hakea hyväksyntää aikuisilta miehiltä (n. 20-25v) ja yritän edelleen. Minulla on ollut pelkkiä irtosuhteita ja yhdenyön juttuja. Ja niitä on paljon. Liikun myös aivan väärissä porukoissa. Aikuisia miehiä, huumeita, alkoholia ja vaarallisia tilanteita. Olen huonon seuran takia joutunut raiskatuksi 2 kertaa ja minut on monesti pakotettu tekemään seksuaalisia asioita joita en haluaisi tehdä. Olen valmis melkein mihin vain saadakseni hyväksyntää. Kerrankin karkasin puolitutun miehen kanssa Helsinkiin asti vain huomatakseni, että hän onkin täysi mulkku. Hän vannoi ja vakuutti rakkauttaan ja minä läheisyydenkaipuun turruttamana uskoin häntä. Jotenkin tuntuu, että vedän niitä huonoja yksilöitä puoleeni. Ystäviäni taas yritän koko ajan työntää kauemmas itsestäni. Tuntuu, etten ole heidän arvoisensa. Enkä enää uskalla kulkea kylillä, koska pelkään että jokainen vastaantuleva ihminen ajattelee minusta pahaa tai että hän voi hetkellä millä hyvänsä huutaa minulle solvauksia. Eli minulla ei yksinkertaisesti ole enää minkäänlaista luottoa ihmisiin.
En enää uskalla syödä julkisesti ja syöminen on minulle muutenkin vaikeaa. Minulla on ollut kausia, jolloin en ole syönyt käytännössä mitään. Toisinaan taas ahmin ja oksentelin pitkin päivää. Vihaan ulkonäköäni ja kroppaani ja siksi viiltelen ja hakkaan itseäni. Käsivarteni ovat täynnä arpia ja tupakanpolttamia. Tumppaan siis joskus tupakin käteeni.
Voin kirjottaa myöhemmin lisää jos kiinnostaa oikiasti
Sinulla taitaa olla bulimia ja anoreksia. Kannattaa hankkia apua! Vaikka psykologilta tai joltain muulta (mieluiten naispuoliselta). Älä aina mieti mitää muut sinusta ajattelevat. Yritä korjata ensiksi välisi vanhempiesi ja siskojesi kanssa. Jos olet huonoissa seuroissa, niin pysy edes kotona ettet joudu niihin! Yritä ensiksi luottaa äitiisi, se on paras tapa aloittaa. Minulle äiti, isä sekä sisarukset ovat kaikki kaikessa.
Olen itsekkin ollut kiusattu, ystäväni hylkäsi minut kun siirryimme seiskalle ja alkoi puhumaan minusta paskaa selkäni takana. En saanut aluksi yhtään ystävää. Kerroin opettajalle ja se loppui.
kANNATTAA TEHDÄ JOTAI KUN SINULLA ON VIELÄ MAHDOLLISUUS!
Ja kirjoita lisää, tulee ihan pala kurkkuun kun luen juttuasi
Minkä ikänen olet? itse on 13v tyttö
Ps. Moni on avautunut minulle
Ja minulla on nyt noin 3-4 ystävää :) Kerro lisää ja pian!
Kerro lisää, pliis!
itselläni taas kiusaaminen on kasvattanut taas muiden tuhoisuutta eli käyttäydyn aina niin väkivaltaisesti & radikaalisesti toki se ei koske jokaista ihmistä vaan tiettyjä kuten näitä kiusaajia kohtaan kiusausta ei tule kestää vaikka siihen olisi syykin kiusaaminen on yksi osa ihmisen elämää mikä vaikuttaa monesti muita kohtaa itse en häpeä sitä että vedetään kiusaajia turpaan ja joudutaan opettajan huoneeseen kuuntelemaa opettajien perusteettomia syytöksiä antaa vaan tulla
Mä uskallan epäillä, että suurin osa ihmisistä on, tai on ollut kiusaajia. En tiedä olenko vainoharhainen mutta omassa elämässäni asiat ovat menneet näin, kaikki muut kiusaa paitsi vanhemmat ja isovanhemmat.
Mistä tuo ihmisten v-mäinen ominaisuus johtuu? Geeneistä, narsismista, ympäristön paineista, pahasta olosta, puhumattomuudesta? Miten joku voi saada nautintoa siitä kun musertaa toisen ihmisen? Jopa oma kiusaajani totesi aikanaan häpeilemättä nauttivansa kilttien tyttöjen ja poikien henkisestä kiduttamisesta. Kiltit ja hyväntahtoisimmat ihmiset kärsivät AINA eniten, olen monesti miettinyt että täytyykö minun olla paha pärjätäkseni tässä kylmässä maailmassa.