Koiran koulutuksesta

Teet koirastasi vihjeriippuvaisen, jota joudut käskyttämään aina tuolla tyylillä. Ei sinänsä ole pahakaan, jos koirasi ei ole kiskoja, vaan kiristelee hihnaa ainoastaan esimerkiksi kun toisia koiria tulee vastaan. Jos kiskoo muutenkin, joudut kutsumaan sitä jatkuvasti, mikä kyllä hankaloittaa pidemmän päälle lenkkeilyänne.

Hihnakävelyhän postiivisella tavalla opetetaan koiralle niin, että ainut käytetty sana on hyvä, joka tarkoittaa koiralle saapuvaa palkkaa. Koira on irti mahdollsimman virikkeettömässä tilanteessa, esim kotipihallanne joka on koiralle hyvin tuttu paikka, ei mene aika haisteluun. Kun koira aktsoo sinua, sanot hyvä, kaivat taskustasi makupalan ja lähdet pakittamaan, eli liikkeelläsi antamaan koiraan eloa tulla nopeasti luoksesi ja annat makupalan. tositat sen sata kertaa; koira katsoo sinua: hyvä ja makupala. Sitten lähdet liikkeelle, kävelet siinä pihassa ympyrää ja koira katsoos inua ja saa makupalan. Sitten nostat odotusta; koiran pitää kävellä mukanasi ja katsoa sinua ja saa palkan. Jos haluat nsotat taas odotusta; koiran pitää kävellä vasemmalla puolellasi ja katsoa ja saa palkan. Aloittelevan koiran vahviste (eli palkkaus) tiheys on kolme sekunttia; eli kun koira katsoo sinua jatkuvasti, niin kolmen sekunnin välein makupalaa poskeen. Kun tämä onnsituu hyvin siinä kotipihassa (siis olette harjoitelleet jo useampia päiviä) otat hihnan välillenne ja pyöritte siinä pihassa. Sitten sitä mukaa kun onnistuu lähdette pois kotipihasta treenaamaan.

Voit lisätä tuohon kontakti kävelyharjoitteluunne jonkun merkin koiralle; mennään tai muuta, mutta sitten vasta myöhemmin, tällöin koirasi voi kulkea vapaammin ja vain pyydettäessä tulee tarkempaan kontaktiin. Itselläni ei ole käskyä, mutta minä pysähdyn, koirani tietää, että kun hihnanpää seisoo, silloin pitää mennä toljottamaan tarkemmin, muuten saa mennä vapaasti haistellen. toki minä vapautan (heittämällä makupalan) koirani siitä toljottamasta.

Tätä peruskontaktiharjoittelua kun tekee niin tarkkana: koiran palkitseminen on eri asia kuin koiran lahjonta. Eli järjestys aina alusta saakka; sanallinen kehu ja sitten vasta makupala esiin. Ei koskaan makupalaa kädessä houkuttimena koiran huomiota saadakseen, vaan makupala on palkka hyvin tehdystä hommasta.

oli hiukan erilainen. Pyysin koiraa toistuvasti sanoilla "jätä yksi askel väliin, ole hyvä" ja samalla hyvin hyvin kevyesti vedin hihnasta takaisin päin sen yhden askeleen verran "pakottaen" sen kulkemaan lähempänä itseäni. Sitten sanoin "kiitos" samalla sekunnilla kun koira eteni hihna höllässä hetkenkin ehtimättä ryntäämään fleksin päähän asti. Kuinka ollakaan, aika nopeasti jäi takaisinvedot ja pakottamiset pois kun koira alkoi kulkemaan yhä pidempiä matkoja hihna höllällä. Nykyään vain siis pyydän ehkä muutaman kerran lenkin aikana. Lähinnä alkumatkasta. Alussa taas se oli koko ajan pelkkää vauhdin säätämistä.

Se kuinka pitkään siinä menee että oppii on koirakohtaista, mutta sanotaan että kun koira on oikeasti aikuinen, siinä 3-vuotiaana, niin silloin tulisi tuo olla jo hyvin hallinnassa.

Makupaloja voi syöttää jos saat koirasi katsomaan sinua syödessään ilman että se samalla sivusilmällä katsoo ohitettavaa. Tässäkin voi toimia toisin ja viedä koiran puhumalla ohi. Otat koiran vierelle jo silloin kun ohitettava on horisontissa ja siitä alkaen puhut sille pehmoisia rauhalliseslla äänellä. Kerrot kuka tulee, keksi nimi ellet tiedä, ja kerrot sen olevan kanssa iltapissittämässä omistajaa ja käyttäydytään hyvin eikä keskitytä liikaan ajatustenvaihtoon jne... rauhallisella ja unettavalla äänellä.

Ole itse vaan rento ohitustilanteissa, äläkä anna sen näkyä naamastasi että olet jännittynyt. Hihna löysällä vaan ohi, vältä kiristystä juuri ohitushetkellä.

Jos koira on uros, niin älä anna sen nuolla nartunpissejä, hetken haistelun voi sallia.
Lähde ulos sen kanssa vain kun se on rauhallisessa mielentilassa, vaikka suoraan koissun kauneusunilta.

Ps. Harjoituta koiralla erilaisia käskytysharjoituksia useaan kertaan lenkin aikana.

Jos koiraa on toisia kohdatessa jo oikeasti hankalaa pidellä, niin voisit harkita koulutukseen apuvälineeksi esim. kuonopantaa tai vedonestovaljaita, niillä koira ei pysty sua kiskoon perässään mihin tahtoo, jos perehdyt miten niitä käytetään.
Saat myös itsevarmuutta, kun tiedät pystyväs piteleen koirasi, ja se vähentää ärinöitä, koska koirathan kyllä huomaa jos jännität.
Itse olen kiskojat opettanut olemaan kiskomatta sillä tavalla, että aina kun hihna kiristyy niin pysähdyn. Kun koira kääntyy ihmetteleen että miksi pysähdyn ja katsoo mua silmiin sanon hyvä ja sitten jatketaan matkaa. Ja tosiaan pysähtyä pitää heti kun hihna kiristyy.
Alussa voi olla hieman hidasta matkanteko ja saat pysähdellä joka askeleella, mutta pian se huomaa mikä on homman nimi.
Muutenkin heti kehuja ja nameja kun koira kävelee kiskomatta sun rinnalla.
Kannattaa varata mukaan roimasti huumorintajua ja pitkää mieltä, et saa hermostua vaikka kuinka aluksi tuntuis ettei edistystä tapahdu.

Sillein et pidät namia vyötärösi yläpuolella kuin kävelette koira seuraa namia. Sitten annat jonkun matkan päästä sen namin koiralle.