En pysty menemään töihin

Heippa. Minulla meni niin että lukiossa sairastuin masennukseen mutta en saanut siihen hoitoa vaikka kävin psykiatrisella sairaanhoitajalla. Olin sitten syrjäytynyt nuori 25-v, asti. Yritin päästä opiskelemaan, vähän kokeilin töitä mutta lopetin ahdistuksen vuoksi aina kuukauden jälkeen. Tipuin työmarkkinatueltakin, häpesin itseäni, pelkäsin sosiaalisia tilanteita, oleskelin kotosalla vaan. Sitten pääsin sattumalta sellaiseen työharjoitteluun jossa pääsin vähitellen sosiaalisesta pelostani, työskentelin lasten kanssa ja lapset paransivat pelkoni, tunsin olevani tarpeellinen ja hyvä. Heidän kanssaan sosiaalinen kanssakäyminen oli helppoa. Vähitellen pääsin myös opiskelemaan alaa.

Minäkin olen ujo ja tykkäisin yksinäisestä työstä. Vuosien myötä olen karaissut itseni työskentelemään myös mm. asiakaspalvelussa ja opetushommissa vaikka ennen olin tosi arka. Eli suosittelen siedätyshoitoa. Mutta sen tiedän, että tänä päivänäkään en pysty missään hirmu sosiaalisessa paikassa jatkuvasti työskentelemään, ja tarvitsen sen vastapainoksi omaa aikaa ja hiljaisuutta.

Minunkin oli vaikea sinun iässäsi puhua ahdistuksestani ja masennuksestani kenellekkään ja häpesin itseäni. Mutta se häpeä juuri kuuluu masennukseen.

Välillä meni paremmin, mutta viime vuodet ovat olleet rankkoja ja ajauduin viimein lääkärille ja sittemmin psykiatrille ja olen nyt käynyt psykoterapiassa. Mutta olin vasta 37 kun pääsin hoidon piiriin ja toistuvia masennuksia oli jo ollut.

Olet opiskelija ja uskon että opiskelijoilla on hyvä terveydenhuolto. Ota rohkeasti sinne yhteyttä, he ovat varmasti nähneet jo monta monta masentunutta opiskelijaa jo ennen sinua. Se on ihan hyvä jos itket lääkärin luona. Minä itkin jo aikaa varatessa, siksi minut otettiinkin vakavasti. Myös henkilökunta oli ymmärtäväistä ja minut ohjattiin sitten eteenpäin. Olin pelännyt että ihmetellään että mitä sinä tänne tulet, niin kuin tapahtui 20 vuotta sitten.

Oletko tehnyt netissä masennustestejä. Jos et, niin tee Beckin testi ja DEPS-seula. Voit aikaa varatessa sitten kertoa että olet tehnyt tällaisia testejä ja kertoa tulokset.

Ole viisaampi kuin minä, hae apua ajoissa.

Minulla muuten on CV ennen 25 ikävuotta ihan tyhjä, ei ole edes lukionjälkeisiä opintoja. Olen kohta 40 ja minulla on gradukin vielä kesken.

Itse olen nyt siinä tilanteessa että ehkä lähden opiskelemaan tai hakemaan uutta ammattia. Sen pitää olla sellainen että siinä oma polla kestää. Näin vanhempana itsensä tuntee ja tietää mihin pystyy. Pystyisitkö sinä johonkin yksinäiseen työhön, sellaisiakin on. Nykyään aika paljon arvostetaan juuri tiimipelaajaa ja ulospäinsuuntautuneisuutta. Mutta tiedätkö mitä? Kovin harva meistä suomalaisista sellainen on ja on ihan ok olla ujo ja hiljainen. Monet, jopa näyttelijät ja muut ihmiset jotka ovat töidensä puolesta esillä kärsivät jännityksestä, peloista ja ahdistuksesta.

Luepa esim. Ria Katajasta.

http://www.eeva.fi/artikkeli/ria-kataja-aidiksi-tulo-vapautti-peloista

Ujous saattaa myös iän myötä hieman helpottaa. Väsyneenä ei jaksa panostaa tähän, mutta suosittelen jossain vaiheessa kun väsymyksesi helpottaa, vähitellen siedättäytymään ja harjoittelemaan sosiaalisuutta. Käännä silloin keskittymispiste itsestäsi pois päin. Ei ihmiset sinusta kovin kiinnostuineita ole, ihmiset tykkäävät puhua itsestään. Opettele mielessäsi valmiiksi kysymyksiä: kuinka voit, kuinka lapsesi voi, mitä teit viikonloppuna, oliko sinulla mukava loma ja kuuntele aidosti ja hymyile. Näin annat itsestäsi sosiaalisen ja kivan tyypin vaikutelman. Minä olen ihan harjoitellut tämän, ennen olin vaan yksin jossain nurkassa ja välttelin ihmisiä.

Toivottavasti pääset hoitoon ja terapiaan!

Hali!

Miksi sinä kouluttauduit juuri tälle alalle, aloita siitä. Mikä siinä alassa kiehtoi sinua vai arvallako sinä sen itsellesi valitsit. Tiesit opiskelupaikan saatuasi haluavasi joku päivä alan töihin. Onko siinä työssä mitään valinnanvaraa vai jämähtääkö siinä yhteen hommaan, jossa pitää jaksaa eläkeikään asti.

Entä jos vain yrität nyt niin hampaat irvessä, vaadit itseltäsi liikaa tai et usko omiin kykyihisi, että jo se asennekin väsyttää sinut. Tuskin olet niin väärin itseäsi ja omia lahjojasi kuunnellut ja tulkinnut, että valitsit täysin väärän ammatin ja olet siksi niin tympääntynyt.

Harjoittelujaksot ovat osa vastuun kantamisen oppimista. Työpaikka on sitten jo totinen asia, koska silloin sinä olet osa pysyvämpää porukkaa, saat kunnon palkkaa, tutustut ja ystävystyt kunnolla kollegojesi kanssa, ja jostain heistä tulee luultavasti sun sydänystäväkin. Kaikki sellainen auttaa sua jaksamaan, koska silloin sulla on tulevaisuus, jatkuvuus, verrattuna tämänhetkiseen harjoitttelukauteen.

Miksi sinä et harrasta mitään mikä veisi sinut porukoihin, pois homehtumasta yksin kotona, mieti sitäkin, ja sitä, miksi väsymys riittää selitykseksi niin erakkomaisen yksityiselämän valitsemiseen. Sillä se on valinta, niin kuin kaikki mitä me päivittäin teemme tai jätämme tekemättä.

Harrastusten kautta pääsee irti työstresseistä, tapaa eri alojen ihmisiä ja saa siten uusia tuttuja ja ajatuksia vanhojen tilalle. Kaikki sellainenkin tukee henkistä jaksamista. Ja harrastaa voi vaikka mitä nykyään, ei tarvi juosta pallon perässä tai jumpata trikoot päällä! Ihmisen apuna on mielikuvituskin, ja sitä tulee käyttää aina kun elämä alkaa tympiä.

Harrasta ite sängynpohjalta.

Tässä minun tarinani. Olin työuupunut, sairaslomalla narsistisen pomon syntipukkikohun vuoksi. Luulin että minussa oli kaikki vika. Mikään työ ei tuntunut sopivalta ja kaikki vain uuvutti. Etsin sopivaa terapeuttia, mutta rahapulassa en sinne voinut mennä, sillä kelan omavastuu psykoterapiassa oli sekin silloin liian iso sairaslomalaisen budjettiin. Sitten mun eläkevakuutusyhtiö ohjasi minut katjanoposelle ammatilliseen kuntoutukseen ja siellä sellaisen oman valmentajan kanssa kaiken muun ohessa yhdessä järkkäiltiin mulle oppisopimuskoulutus uuteen työhön. (Ihan eri alalle kuin missä olin!!) Mä koin, että se oli mulle parempi ratkaisu kuin yksikään psykoterapeutti missä oon käyny, vaikka se ei siis ollu mitään terapiaa. Toki paljon juteltiin asioista ja tää valmentaja tuki mua ja sain purkaa siellä pahaa oloani ja pelkojani työelämää ja esimiestäni kohtaan. Luotin tähän jotenkin enemmän kuin terapeuttiin tai ystäviin.

Oon tosi tyytyväinen siihen, että sain ihan oikeaa apua, minulle se toimi terapiaa paremmin ja bonuksena tuli uusi duunipaikka, sillä yksin en olisi varmaan uutta työtä löytänyt tai edes jaksanut sitä etsiä. Nyt vasta pitkän ajan päästä tajuan, että on olemassa mukavia työpaikkoja ja minä olen oikeasti ihan hyvä työntekijä. Tämän kaiken kokeneena voin todella sanoa, että kannattaa poistua narsistisesta työyhteisöstä ennen kuin on liian myöhäistä! Näin jälkikäteen ajateltuna työpaikan vaihto oli kaikkein tärkeintä toipumisessani. Ehkä sinäkin löydät sen oikean paikan missä viihdyt. Silloin minustakin tuntui ihan samalta, mikään työ ei ole minua varten.

Ammatillisen kuntoutuksen hakemus lääkäriltä b-lausunto.

http://www.ilmarinen.fi/Production/fi/x_pdf_liitteet/x_pdf_kuntoutus/ETK2125.pdf

Minä laitoin siihen hakemukseen rastin kohtaan " Suunnitelmaa ei vielä ole" ja sitten sinne toiveen, että pääsisin noposen valmennukseen. Pääsin sinne ja kaikki meni hyvin. Toivoa siis on!!!

Pitkittynyt stressitila voi aiheuttaa keskushermostoon muutoksia. Sympaattisen hermotuksen tila jää päälle. Aiheuttaa väsymystä, lihasheikkoutta, ahdistuneisuutta, masennuspuuskia, hikisyyttä, ylivirittyneisyyttä jne. Myös kilpirauhasarvot ja lisämunuaisjutut kannattaa tarkistuttaa mahd. väsymyksen syyn poissulkemiseksi. Myös kivennäisaineet ja raudat.
Stressitila(esim. POTS, dysautonomia, ortostaattinen intoleranssi) kannattaa hoitaa oikealla lääkityksellä(!), ruokavaliolla, levolla, ja pienimuotoisella ja nousujohteisella liikunnalla.
Kokemusta on, ja tämä on loppuelämän juttu. Mutta tasapainoon voi päästä!

Kuulostaa hieman tutulta sinun tilanteesi.

Olen 26-vuotias ja olen kohta vuoden opiskellut uutta alaa ja olen aivan loppu. Olen tällä hetkellä työharjoittelussa ja kuten huomaat, täällä sitä vain näpytellään koneella kun en saa mitään alaan liittyvää työtä tehdä täällä, joten joudun istumaan koneella 8h/päivä! Edellisestä koulusta valmistuin 4v sitten ja olen tehnyt vain pätkähommia siitä asti.

Asutko yksin? Mietin että itse aion pitää välivuoden koulusta (jos en sitten hae muualle opiskelemaan), olisiko sinulla mahdollisuus pitää hieman taukoa koulusta? Itselläni se menee juuri siihen että sitten lintsaan jos en jaksa, joten paras keskeyttää koko roska uupumuksen takia, mutta myös sen takia että tili kaipaa hieman täytettä.. En vain pysty tekemään töitä ja käymään koulussa samaan aikaan.

Oletko koskaan miettinyt olevasi introvertti? Itse olen aina ihmetellyt mikä minussa on vikana kun vihaan sosiaalisia tilanteita, haluaisin tehdä töitä yksin ja haluaisin tosiaan istua edes ruokkikset rauhassa täällä harjoittelussa.. Luulin aina olevani ujo.. Mutta en minä mikään ujo ole, vaan introvertti :)

Suosittelisin myös että käyt lääkärissä. Ei maailma siihen kaadu jos et suorita jotain tiettyä asiaa tietyssa ajassa, opintoja tms. Suosittelisin myös esim. keikkatyötä, miten olisi vaikka jokin siivoustyö? Rappusiivous? Saisit olla siinä rauhassa. Keikkatyössä voit tehdä hommia sen verran että pärjäät jos muuhun et pysty.

Kerro ihmeessä mitä sulle kuuluu! Ja tsemppiä!!

Mä en tiedä ketä tarkoitit, mutta mun tilanne on tosi hieno, aloitin joulukuussa oppisopimuksella uuteen ammattiin, mulla on todella hyvä työpaikka unelmieni alalta. Olen tosi kiitollinen Noposen valmentajalle, hän "keksi" mulle alan, jota en itse uskaltanut edes alkuun ääneen sanoa, poimi sen mun puheista ja ajatuksista. Sit etsi mulle työpaikan ja järjesti koulutuksen siihen. OOn tosi tyytyväinen. Missään vaiheessa mua ei viety mihinkään mihin en ois halunnu, aina kysyttiin onko tämä sitä ja sano heti jos et ole mukana suunnitelmassa. Nyt sit mulla on ainakin seuraava pari vuotta selkeetä mitä teen ja mitä musta tulee isona. Vakituinen paikka on myös luvattu, jos kaikki menee hyvin.

Saa uskaltaa uskaltaa elää.

Elämänsä voi tuhlata tekemällä jotain mitä ei halua tai mistä ei pidä. :( Etsi sellainen asia josta nautit, kokeile.

Jos menee työhön joka sotii sisintä vastaan, se on aina helvettiä. Oot varmaan väärällä alalla.

Introvertti-ekstrovetti , tärkeä ero.

Rupea sarjamurhaajaksi.