kysely rahasta..

Aika vaikeahan tuohon on vastata, kun suurin osa on kasvatettu vain jollain metodilla se sitä ei voi tietää, että onko tuo vaikuttanut johonkin erityisesti vai sattuuko vain luonne olemaan sellainen. Esimerkiksi sekä minun että mieheni perheissä on lapset kasvatettu samoilla periaatteilla rahan käytön suhteen. Itse ja veljeni olemme aina saaneet kaiken tarvittavan pyytämällä tai kun vanhemmat ovat tarpeen huomanneet. Mieheni perheessä taas on yhdessä pohdittu hankinnan tarpeellisuutta ja järkevyyttä, tehty hintavertailuja ja kun lapset ovat halunneet ja tarvinneet uutta sänkyä tai polkupyörää, niin osa rahoista on pitänyt tienata itse ja jokaisen hankinnan suhteen on ensin säästetty. Mieheni on tuhluri, kaikki raha polttaa näpeissä. Hänen siskonsa taas on säästäväinen. Itse olen melko tarkka rahassa, aina pitää olla tilillä hyvä summa hätävaraa (joka siis on piilossa salaa mieheltäni omalla tililläni, muuten katoaisi), mutta veljelläni on aina rahat lopussa ja jokaisella tapaamisella hän on lainaamassa pariakymppiä tms.

Onko sinulla tai miehelläsi sisaruksia, jotka on kasvatettu samalla tavalla? Ovatko he rahankäyttötottumuksissaan samanlaisia kuin te?

Silloin muinoin nuoruudessa minulla oli viikkoraha, lapsellani viimeiset vuodet kotona asuessa kuukausiraha. Rahaa kuitenkin on saanut myös pyydettäessä, jos syytä on ollut.

Tuosta huolimatta olin avioliitossa se, joka maksoi kaiken pakollisen ja huolehti taloudesta. Miehellä oli taipumusta elää yli varojensa. Kaikkea piti saada heti, eikä viidestoista päivä, ja jos ei ollut rahaa, niin oli kuitenkin luottokortteja...

Erosimme sitten jossain vaiheessa, ja hyvin pärjäsin yksinhuoltajanakin. Mieheltä sen sijaan jäi elatusmaksuja jatkuvasti rästiin, kun ei osannut laskea rahankäyttöään.

Lapsi on ottanut mallia minusta, eikä isästään. Käy nyt opintojen ohella töissä, eikä tuhlaile. Minäkin varmasti otin mallia vanhemmistani, vaikka asiaa ei erikseen minulle opetettu.

Omassa lapsuudessani piti kaikkien perheenjäsenten osallistua kotitöihin. Tietyt asiat piti tehdä ilman viikkorahaa,kuten omien jälkien siivous,oman huoneen siivous jne, Sitten oli pihan haravointia,mattojen pesua ja muuta isompaa hommaa jossa autettiin vanhempia ja saatiin siis viikkorahaa. Todistuksista tai hyvistä koenumeroista ei saatu erikseen rahaa.

Itse koen että oli pelkästään hyvä kun kaikki osallistuivat yhteisen kodin ylläpitoon. Samalla oppi ettei tekemättä tule rahaa. Kun sai viikkorahaa,oppi siinä samalla rahan käyttöä. Jos tuhlasi kerralla saamansa rahan,oli sitten viikon ilman. Jos halusimme jotakin extraa ostaa,piti siihen itse säästää.

Näin olen myös kasvattanut oman lapseni. Yhteinen koti,kaikki osalllistuvat. Viikkorahaa annan jota lapsi sitten säästää johonkin tiettyyn ostokseen. Hyvistä koenumeroista tai todistuksesta en anna erikseen rahaa,mutta välillä käymme "palkinnoksi" elokuvissa ja syömässä.

Me saatiin aika helposti rahaa. Lapsilisät tuli omalle tilille, mutta pyytämällä sai myös lisää. Kokeista sai yli 8 niin olisko ollu 10e. Itse haluan ainakin säilyttää saman elintason mikä vanhemmilla on, joten töissä olen kyllä ahkera. Siskon kanssa on kyllä valittu tuhlrimiehet vaikka meidän iskällä on aina ollut pahanpäivän varalle ihan kattava tili. Kai se on enemmän luonne. Meillä 7 sisarusta joista 1 persaukinen ja toinen veloissa kun rakastaa statusta eli hienot autot ja talo on velaksi kaikki, ja lainaa välillä kuun lopussa muilta. Me loput 5 ollaan aika perus, eli on säästötili ja omat asunnot/talot. Silti naatitaan elämästä eli kukaan ei kituuta. (Paitsi yks sisko jolla on tosi tarkka mies: dippis)

Toinen meistä on vähävaraisesta perheestä ja toinen rikkaasta perheestä. Köyhän perheen kasvatilla on lähes aina stressi rahasta ja lähinnä siitä, riittääkö se; on aina riittänyt. Rikkaan perheen kasvatti ei rahasta paljon piittaa, hyvä kun sitä on, mutta mitään suurempaa merkitystä sillä ei ole ja pärjää myös vähemmällä.

Rahasta on joskus aikoinaan ollut riitaa jonkin verran mutta kun toinen ei siitä juuri välitä edes keskustelun aiheena, ei siitä puhuta, laskut maksetaan jne.

Toinen on tienannut omat rahansa jo 14-vuotiaasta lähtien, toisen ei ole tarvinnut tehdä mitään ansaitaakseen rahaa vaan rahaa on ollut aina käytettävissä mutta mitään tärkeää sillä ei ole saanut. Toisen lapsuus ja nuoruus oli tavallinen, toisen yksinäinen ja rikkinäinen (rikkaan perheen).

Yhdessä on eletty ja aiotaan elää edelleenkin. Mies murehtii yhä raha-asioista, mielestäni ihan turhaan mutta kasvatuksen ja lapsuushistorian jäljet ovat tiukassa.

En ole saanut rahaa kotitöistä, koska oli itsestään selvää, että kaikki tekee kotitöitä ilman erillistä palkkaa.

Hyvistä arvosanoista sain joskus taskurahaa, kun olin jo yli 16v.

Lapsena tuli viikkoraha, teininä isompi kuukausiraha.

Olen hyvin tarkka raha-asioista, ja olen aina ollut. Suunnittelen talouden menot tarkasti. Raha-asioiden hoito on yksi isoimmista vahvuuksistani. Olen jopa siinä määrin kiinnostunut rahaan liittyvistä asioista, että siitä tuli sitten ammattikin.;)

Veljeni kasvatettiin samoilla periaatteilla kuin minut, mutta hän on aina elänyt kädestä suuhun, vaikka on hyvätuloinen. On kyllä suht ahkera, mutta myös holtiton tuhlaamaan. Minun vastakohta siinä asiassa.

Liekkö kasvatuksella siis mitään merkitystä. Heh.