Heips!
Pakko avautua aiheesta.
Mun paras kaveri (tähän asti) on sinkku, on aina ollut kun ollaan tunnettu n.10 vuotta. Satunnaisia suhteita hänellä on ystävyytemme aikana ollut, mutta on niin nirso miesten suhteen, ettei hänelle kelpaa mikään. Ystäväni asuu kaukana,mutta olemme aina pitäneet tiivisti yhteyttä ja soitelleet usein pitkiä puheluita ja tavanneet aina kun mahdollista tosiin pitkän välimatkan vuoksi tapaamme ain amuutamia kertoja vuodessa.
Olemme miehemme kanssa pitempään yrittäneet lasta. Viimein hoitojen avulla tärppäsi ja tulin raskaaksi. ja ystäväni on tietoinen tästä. Ollemmehan me puhuneet avoimesti omista asioistamme toisillemme kun olemme parhaat ystävät. Itse en ole mitenkään hehkuttanut raskaudesta esim. en ole vielä ollenkaan laittanut asiaa koskevia päivityksiä facebookiin tai puhunut asiasta kavereille jatkuvasti mikäli eivät itse asiaa ole puheeksi ottaneet. Luonnollisesti olin kertonut tälle ystävälle ensimmäisten joukossa raskaudesta, sillä olihan kyseessä paras ystäväni. Ja vaikka raskaana olenkin ei elämäni pyöri vain ja ainoastaan raskauteni ympärillä vaan olen se sama ihminen joka ennen raskauttakin ja yhtälailla kiinnostunut samoista asioista kuin ennenkin.
Heti sen jälkeen kun kaverini sai tietää raskaudesta hän muuttui ihan kummalliseksi. Puhelin keskustelut kaverin kanssa ovat menneet ihan hyvin ja mitään muutossa hänessä en huomannut, mutta tapaamiset ovat olleet ihan HIRVEITÄ!!! Raskauteni aikana olemme tavanneet kolme kertaa. ja nyt viimeisen tapaamisen jälkeen olen miettinytkin,että en pidä enää minkäänlaista yhteyttä ystävääni. Ystävästäni piti tulla lapsemme kummi, mutta onneksi ei ehditty pyytää häntä.
Jokainen tapaaminen on kutakuinkin mennyt seuraavanlaisesti: ystäväni saarnaa minulle miten nyt pilaan kroppani kun olen hankkiutunut raskaaksi ja kehoni ei tule koskaaan palautumaan ennalleen, enkö ole yhtään ajatellut asiaa. kerran kerroin ostaneeni uusia vaatteita, johon ystäväni tuumasi, että voih ihan turhaan luuletko tosiaan että ne sulle viä kauan mahtuu ja etten voi muka pitää hankkimiani vaatteita enää koskaa koska pilaat kroppasi raskaudella. Kokoajan kyseenalasita kaiken mitä sanon ja kritisoi ja voivottelee miten rankkaa ja hankalaa meidän elämä nyt tulee olemaan kun meille on syntymässä lapsi ja kuinka me ei olla nyt yhtään ajateltu tätä asiaa loppuun. Yhtään positiivista asiaa ei ole ystäväni kyennyt minulle sanomaan raskauteni aikana yhtäänmistään ja yritti hänen kanssa keskustella ihan mistä tahansa aiheesta hän alkaa heti haastamaan riitaa aiheesta kuin aiheesta ja vääristelee sanomisiani. Ja nyt viimekerralla hän vihjaili jatkuvasti miten me ei todennäköisesti tulla kasvattamaan lastamme oiken ja ei olla hyviä vanhempia. Yrittäessä kääntää keskustelua häneen itseensä esim. kysymällä hänen harrastuksistaan tai häntä kiinnostavista asioista vastaus on tyly, että enhän mä voi tietää asiasta yhtään mitään kun en ole itse perin juuria myöten asiaan perehtynyt vaikka aiheesta on voitu keskustella kyllä ennen raskauttani.
Onko kellään vastaavia kokemuksia ja mitä olette tilanteessa tehneet??
Pakko avautua aiheesta.
Mun paras kaveri (tähän asti) on sinkku, on aina ollut kun ollaan tunnettu n.10 vuotta. Satunnaisia suhteita hänellä on ystävyytemme aikana ollut, mutta on niin nirso miesten suhteen, ettei hänelle kelpaa mikään. Ystäväni asuu kaukana,mutta olemme aina pitäneet tiivisti yhteyttä ja soitelleet usein pitkiä puheluita ja tavanneet aina kun mahdollista tosiin pitkän välimatkan vuoksi tapaamme ain amuutamia kertoja vuodessa.
Olemme miehemme kanssa pitempään yrittäneet lasta. Viimein hoitojen avulla tärppäsi ja tulin raskaaksi. ja ystäväni on tietoinen tästä. Ollemmehan me puhuneet avoimesti omista asioistamme toisillemme kun olemme parhaat ystävät. Itse en ole mitenkään hehkuttanut raskaudesta esim. en ole vielä ollenkaan laittanut asiaa koskevia päivityksiä facebookiin tai puhunut asiasta kavereille jatkuvasti mikäli eivät itse asiaa ole puheeksi ottaneet. Luonnollisesti olin kertonut tälle ystävälle ensimmäisten joukossa raskaudesta, sillä olihan kyseessä paras ystäväni. Ja vaikka raskaana olenkin ei elämäni pyöri vain ja ainoastaan raskauteni ympärillä vaan olen se sama ihminen joka ennen raskauttakin ja yhtälailla kiinnostunut samoista asioista kuin ennenkin.
Heti sen jälkeen kun kaverini sai tietää raskaudesta hän muuttui ihan kummalliseksi. Puhelin keskustelut kaverin kanssa ovat menneet ihan hyvin ja mitään muutossa hänessä en huomannut, mutta tapaamiset ovat olleet ihan HIRVEITÄ!!! Raskauteni aikana olemme tavanneet kolme kertaa. ja nyt viimeisen tapaamisen jälkeen olen miettinytkin,että en pidä enää minkäänlaista yhteyttä ystävääni. Ystävästäni piti tulla lapsemme kummi, mutta onneksi ei ehditty pyytää häntä.
Jokainen tapaaminen on kutakuinkin mennyt seuraavanlaisesti: ystäväni saarnaa minulle miten nyt pilaan kroppani kun olen hankkiutunut raskaaksi ja kehoni ei tule koskaaan palautumaan ennalleen, enkö ole yhtään ajatellut asiaa. kerran kerroin ostaneeni uusia vaatteita, johon ystäväni tuumasi, että voih ihan turhaan luuletko tosiaan että ne sulle viä kauan mahtuu ja etten voi muka pitää hankkimiani vaatteita enää koskaa koska pilaat kroppasi raskaudella. Kokoajan kyseenalasita kaiken mitä sanon ja kritisoi ja voivottelee miten rankkaa ja hankalaa meidän elämä nyt tulee olemaan kun meille on syntymässä lapsi ja kuinka me ei olla nyt yhtään ajateltu tätä asiaa loppuun. Yhtään positiivista asiaa ei ole ystäväni kyennyt minulle sanomaan raskauteni aikana yhtäänmistään ja yritti hänen kanssa keskustella ihan mistä tahansa aiheesta hän alkaa heti haastamaan riitaa aiheesta kuin aiheesta ja vääristelee sanomisiani. Ja nyt viimekerralla hän vihjaili jatkuvasti miten me ei todennäköisesti tulla kasvattamaan lastamme oiken ja ei olla hyviä vanhempia. Yrittäessä kääntää keskustelua häneen itseensä esim. kysymällä hänen harrastuksistaan tai häntä kiinnostavista asioista vastaus on tyly, että enhän mä voi tietää asiasta yhtään mitään kun en ole itse perin juuria myöten asiaan perehtynyt vaikka aiheesta on voitu keskustella kyllä ennen raskauttani.
Onko kellään vastaavia kokemuksia ja mitä olette tilanteessa tehneet??
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulle kävi melkein samoin paitsi että mä olin se ystävä kenen paras ystävä ei kertonut raskaudestaan ensimmäisenä mulle vaan kuulin siitä eksältäni.
Keskusteltiin ystäväni kanssa silloin hänen raskaudestaan. Itse raskaudessahan ei ollut mtn "vikaa" mutta lapsen isä kun elää hieman värikästä elämää. Heille lapsi ei ollut mitenkään "suunniteltu"/toivottu. Kerroin mielipiteeni ja kerroin eri näkökulmia asiaan, ystäväni päätti pitää lapsen ja mä päätin etten aijo osallistua siihen teatteriin. Emme ole nähneet kohta vuoteen kunnolla, ystäväni lähettää joskus joitain viestejä joihin tietysti vastaan.
Syitä miksi en halua pitää yhteyttä on monia (tietysti tuon isän lisäksi)
Olen aina haaveillut itse lapsesta ja myönnän sen nyt että olen kateellinen ystävälleni lapsesta.
Niin kauan kun mulla ei ole omaa lasta en koe että meillä olisi mtn yhteistä puhuttavaa.
En usko että voimme keskustella samoista asioista kuin aikaisemmin; miehistä, juoruista ja nauraa vain hölmösti asioille.
En halua todeta ystävälleni ääneen; "mitäs mä sanoin" kommenttia.
Elämäntilanteemme ovat täysin erilaiset; ystäväni elämä on vaipparallia,unettomia öitä, vauva sitä, vauva tätä yms... Mitä niihin voi kommentoida?
Onko sulle tullut mieleen että ehkä sunkin ystäväsi tuntee jotain noista yllämainitsemistani asioista?
et edes antanut ystävällesi mahdollisuutta näyttää, että pystytte vielä puhumaan samoista jutuista kuin ennen, vaikka varmasti vauvajuttujakin tulee mukaan. Päätit vain ilman häntä ettei teillä ole enää puhuttavaa...
Ja kutsut teatteriksi... et voi tietää etukäteen miten heillä menee. Lapsi rauhoittaa monen bailuvaiheen täysin. Ystäväni tuli raskaaksi vahingossa melkein heti miehen tavattuaan, nyt heillä useampi lapsi ja onnellisestiovat naimisissa.
Tosi ystävä ei sano "mitäs minä sanoin" vaan tukee ystävää kun tämän elämä heittää häränpyllyä, väärät valinnat tai ei
Vanhapiika = vakava sairaus
mitä vanhemmaksi tällaiset ihmiset tulee sitä katkerempia, ilkeämpiä, vaikeampia ja kateellisia niistä tulee!! Ollaan kateellisia niille joilla on perheet ja puolisot. Sitten nämä ihmettelevät kun on yksinäistä ja ei ole ystäviä. Kuka oikeasti haluaa olla tällaisen ihmisen ystävä? Ja naurettavaa, että yleensä tällaiset ihmiset vielä väittävät että iki sinkkuus on heidän oma valinta ja viihtyvät hyvin oman valintansa kanssa vaikka käytös ja teot antaa ymmärtää ihan toista.
Olen ehkä itsekäs mutta ihmiset muuttuu, niin minä kuten ystävänikin.
Jos lapsi hankitaan vain sen toivossa että voidaan roikkua huumeita käyttävässä miehessä niin tuskin se yhteinen tulevaisuus ainakaan paranee? Mitä se on jossei itsekkyyttä?
Tiedän, ettei muakaan kukaan tukisi tai hyväksyisi päätöksiäni tuosta noin vain samanlaisessa tilanteessa. Tosiystävä myös neuvoo mutta jokainen tekee kuitenkin omat valintansa ja elää niiden mukaan.
Ehkä joskus vielä kykenen olemaan taas ystävä ystävälleni...