Lihavuus ja nolot tilanteet

Aikanaan eräällä tutntemallani pyöreällä tyypillä hajos housut totaalisen halki juhlissa. : O Kerrna hajosi wc pönttö...Nyt on jo hoikassa kunnossa-onneksi ja terveyden kannalta.

perus eli housujen ratkeaminen on tullut vastaan pariinkin kertaan.

Pahinta on ollut lääkärissä ja sairaalassa. Kauheaa, kun joku työntelee maharoikkoa pois edestä. Sairaalassa hoitajat ihmetteli, että painaapa sänky paljon työnnellessä ja pyysivät toisen avuksi. Jopa sairaalan sänky painui ala-asentoon pikkuhiljaa itsestään. Ortopedin piti kokeilla lonkkaluuta eikä sitä oikein löydy pehmusteiden alta.

Mulla meni sänky rikki huoraa naidessa. Viime vuoden saldo oli kaksi sänkyä, yksi teräksinen terassi tuoli ja sohvan runko poikki. Housuja on revennyt varmaan 5-10 kpl.

Useimpiin käsinojallisiin tuoliin ei mahdu istumaan ja tämä on johtanut taas siihen, etten uskalla mennä esim.parturiin, elokuviin jne. En tiedä mahtuisinko heidän tuoleihin.

Joissakin autoissa turvavyö on kireänä.

Monesti kuullut pienten lapsien hihkuvan vanhemmilleen "katso miten lihava" yms.
Samoten nuoret porukoissaan naureskelevat "hirvee läski" yms. (ihan kuin en omaisi korvia)

Peruskouluaikoina ruokajonossa ollessani monet luokkalaiset kyselivät kovaan ääneen, että miksi edes syön, kun olen jo valmiiksi "ihraperse" ja onko mukavaa lyllertää ympäriinsä. Opettaja ei puuttunut vaan näkyi jopa pidättelevän naurua. Sellaista mukavaa, ja mitä muistelen,niin ysillä olin 162cm ja painoin noin 60kg, eli en paljoa enempää kuin muut luokkani tytöt, mutta minä olin aina se valas ja ällöttävä ihrakasa

No. Tampereen Särkänniemessä kävi sillä lailla, kun siellä on se joku Tornado vai mikä se on.. se vuoristorata, jossa on pari silmukkaakin.. Niin minut saatiin ihan kirjaimellisesti ÄNGETÄ siihen tuoliin.. Nauroin ihan hysteerisesti, mutta se on sanottava, että vuoristoradan hoitaja (hyvin nuori tyttö, olisiko ollut kesätyöläinen) hoiti tilanteen todella hienosti, tyylillä ja kohteliaasti. Olen edelleen siitä muistosta vaikuttunut, vaikka tapahtumasta on jo yli 10 vuotta aikaa, olin silloin painavimmillani, eli 126 kg. Kyllä se silti hävetti. Lähinnä sen vuoksi, kun jonon muut ihmiset tietty näkivät..

Sitten on ollut pari sellaista tilannetta, kun en ole mahtunut käsinojalliseen tuoliin kunnolla. Peffa on ottanut kiinni, on ollut ahdasta istua - tullut mustelmia. Tämä myös silloin 126 kiloisena.

Ja sitten lentokoneessa se, että istuimen käsinoja on lähtenyt nousemaan ylös, koska peffa on ollut liika iso.

Muutama vuosi takaperin olin ystäväni kanssa yökerhossa. Seuraamme lyöttäytyi oikein mukavan näköinen mies jolla oli ollut silmäpeliä pitkin iltaa ystäväni kanssa. Istuimme kolmistaan pöydässä ja mies näppäili puhelintaan. Hetken päästä seurueeseemme liittyi miehen ystävä joka kovaan ääneen kysyi minulta että "sinäkö oot se läski tyttö kelle piti tulla pitää seuraa". Eipä kauheasti ollut bile fiilistä tämän jälkeen.:)

Kerran yritin ängetä sovituskoppiin, niin kopin reuna irtosi seinästä ja kaatui. Onneksi koko koppi ei kaatunut, kun oli muitakin ihmisiä viereisissä kopeissa.

Toisen kerran olin gynekologilla, 10 kandia ympärillä. 2 hoitajaa piteli mahaani ylhäällä, mutta lääkäri ei löytänyt "paikkoja" :(. Se oli elämäni nöyryyttävin kokemus.

Mä hypin serkkujen luona trampoliinilla, tai meinasit hyppiä, ellen olisi menny siitä verkosta läpi.

Niin, ja sit kerran muutaman jätkän porukka seuras mua huudellen törkeitä ja tarjoutuen tekemään mulle omakätisen lihavuusleikkauksen... Ja heittivät pari lumikokkaretta niskaan. Että sellasta.

Kertokaa mulle että oonko lihava: 11 wee ja 56 kg??? Itse tunnen itseni lihavaksi...

Lainasin kerran autoa ja jouduin pyytämään apua oven sulkemisessa.

No joitakin kertoja on housut ratkennut. Sitten kerran kun olin kaupungilla niin housujen nappi vaan irtosi niin että vatsa tuli esiin. Melko noloa.

Kerran ole myös rikkonut sellaisen puutarhatuolin istuttuani siihen. Jokin aika sitten kun olin varsin ahtaassa kirjakaupassa ja vieläpä niin että siellä oli paljon ihmisiä, niin silloin käännähtäessäni varomattomasti iso takamukseni tönäisi joitakin kirjoja suurella metelillä lattialle.

En ole tuntenut oikeastaan kummemmin noloutta painoni takia.
Kerran miehen kanssa ollessa sängystä petti sälepohja, mutta me vaan naurettiin, eli ei tarvinnut alkaa nolostella.

Kerran olin yhdessä huvipuistossa menossa innoissani sellaiseen karuselliin, jossa istutaan pieneen pitkillä ketjuilla kiinni olevaan keinuistuimeen ja jalat jää roikkumaan vapaina ilmaan.
Mutta ups, ei meinannut takamus mahtua siihen istuimeen, enkä halunnut lähteä enää pois paikalta, niin tungin itseni väkisin istumaan siihen. Se oli ehkä tilanne, jossa vähän olisi nolottanut kääntyä pois.
Onnekseni istuimesta pois lähteminen onnistui ihan hyvin, etten jäänyt jumiin.

Toisaalta kun on itse sinut itsensä ja painonsa kanssa, niin ei ole aihetta noloilla tai hävetä.

Moi oon 30v mies ja painan 120kg kerran kun hyppäsin kotona niin lattia hajosi!!

BMI yli 30. Ikinä en ole painoni takia noloihin tilanteisiin joutunut, mikä johtunee siitä, että osaan valita seurani. En itsekään saata muita noloihin tilanteisiin.

Ei se nyt paljon ole noloa, jos kuolee lihavuuden vuoksi https://nakoislehti.media.fi/keskisuomalainen/52bcf00a-fc8a-4e0e-980f-20e98082622d/22

Lapsuudenmuisto eli asuin lapsuuden maalla, pienessä kyläpahasessa jossa kaikki tunsi toisensa.
Meille tuli kaupungista kyläileen isän serkku ja tämän vaimo.
Vaimo oli tajunnanräjäyttävän lihava. He viipyivät meillä n. viikon. Vaimolla oli jatkuva naposteluntarve. Kun hänen karkkivarastot ehtyivät, hän keksi että minä voisin koulumatkalla poiketa lähikaupassa ja täydentää hänen varastojaan.
Olin sellainen 10v. langanlaiha rääpäle. Oli talvi ja kuljin suksilla koulumatkat. Tuttu lähikauppias alkoi ihmetellä, kun ahdoin joka päivä reppuuni järjettömät määrät makeisia, sipsejä ja keksejä. Hän otti äitini lopulta puhutteluun, koska oli huolissaan minusta. Ei siinä, mutta kun opettajakin halusi puhua kanssani "epäterveellisistä ruokatottumuksistani".