Lyhyempi aloitus

Tämähän on loistava tulos joka todistaa ettei palsta sairas olekaan. Täällähän saa ilman vastalauseita kirjoittaa mitä sattuu mieleen juolahtamaan. Luullaan että aloitukseta on jaettu kirjoittajien keske eri aihepiirit aina yhdelle janep.

Eihän siinä jaottelussa mitään perää olekaan, kannattaa vähän tarkistella omia luulojaan ja osallistua jos siltätuntuu ja vaikkei tuntuiskaan.

Juosten tulin kun huomasin lyhyen aloituksesi, vaikka tuossa aikaisemmassa ketjussa olin taas saanut typerät arvostelut, haittaako, no itse vastaan EI.
Olen ihan vähäsen vastavirtaan uiva ja herkkä kaikelle uudelle, en vaan osaa päättää mille ja luen sen edukseni ;-DD, joku voi olla erimieltä ja se suotakoon, olemmehan laulun sanojen mukaan veistetty samasta puusta koko 70 plus ryhmä.

No nyt voi joku tulla korjata taas oman laatuisekseen, mutta minä olen silti minä.

Toivon että saat järkeviäkin vastauksia, parastani panin kuitenkin.

Kai vastauskin saa lyhyt olla kun aloituskin on lyhyempi, niin lyhyempi kuin mikä?
Nyt on sitten Saulin vaimo Jenni vihkinyt uusimman Aurajoen ylittävän sillan tänä iltana klo 18.00. ja ilotulitus päälle.
Vaikka paljon harattiin siltaa vastaan, sen paikkaa etenkin. Kas kun kansallismaisema katkaistiin siinä yksi syy. Nyt on äärest moderni kirjastosilta avattu jalankulkijoille ja pyöräilijöille. En saanut itseäni liikkeelle että olisin paikalle mennyt. Sillan rakensi sama tamperelainen rakennusfirma joka rakensi myös uuden surullisen kuuluisa Myllysillan.

Minä yritän tehdä jjoutavaan vaikutuksen viittaamalla suureen humoristiin Veikko Huoviseen, sillä huumoristaan jj:kin täällä kehuja saa. Sitäpaitsi täydellisyyteen pyrkivänä pysyttelen aiheessa, eli nyt viittaan - enkä todellakaan kintaalla - Huovisen novellikokoelmaan Lyhyet erikoiset. Siinä mietitään esimerkiksi sitä, miksi Suomessa ei Tarzan menestyisi, kerrotaan epäystävällisistä eläimistä ja liaanien puutteesta. Luulen myös, että vaikeaa on kuusen oksista ponkaisten leiskautella puusta toiseen, varsinkin kun neulaset ovat pistäviä ja Tarzanilla vain lannevaate.

Ihan uuden kappaleen aloitan, kun ajatus kulkee nyt kuusiin. Haluaisin pihalleni Koreanpihdan, jolla on kauniin kapea suippo muoto, pehmeät vihannanvihreät neulaset ja parasta kaikesta : pystyt kävyt...ei tarvitsisi kynttilöitäkään.

Toiseen ketjuun menen kertomaan rääsystimistä, koska niistä ei sovi kertoa missä vain.

Asiaa ei näköjään voi välttää, kyllä se tunkee muutaman sanan aloiyukseenki. Tasavallan ensimmäinen Jenni vihki sillan, Köpi kapun seitenkilonen siika karkasi. Ymmärretään Tarzanin olosuteet suomesa ja kukkahame on Kukkahame, aina.

Juuri naatiskelin lakkoja, kyllä ne vaan ovat hyviä. Tästäpä sain aiheen lakkasatojen poimintaan siinä liepeillä tapahtuvaan.

Simo Hämäläinen on merkannut muistiin "Kätkäläisen" väliin aktiivistakin toimintaa ja näin saanut arvokkaan teoksen. Varmaankin totta, tiedänhän missä Kätkäjärvikin on. Olen ainakin kerran siellä soudellut.

Kun Kätkäläinen löysi hyvän lakkasato paikan kypsymisvaiheessa, sitä uhkasi monet vaarat. Viheliäinen temppu oli uhkaamassa, kun olivat alkamassa lentomyrkytyksiä olevinaan vesakkojen hävittämiseksi. Niinpä Kätkäläinen kävi taistoon ja kokosi joukkoja. Myrkkyhäkkyrät eivät voineet lennellä, koska parkkipaikat oli miehitetty. Lakkabisnes säilyi, mutta uhkasi uusi vaara. Siihen aikaan tuli linja-autoilla lakkaretkeilijöitä. Johan sellainen sakki polkee hetkessä marjapaikan mustalle mudalle. Niinpä Kätkäläinen ryhtyi pioneerin hommiin ja miinoitti lakkapaikan reunan. Ei hän ketään tappanut, mutta kunnolla varoitti liiaksi tunkeutumasta.

Nykyiset "kätkäläiset" käyttävät karkotukseen erilaista luonnon menetelmää. Jostain syystä hyvänä marjavuotena liikkuu paljon vihaisia, epäröimättä päälle käyviä karhu- ja susilaumoja. Näitä kuulee heiltä, jotka ovat juuri ja juuri pakoon päässeet ja vikkelien kinttujensa ansiosta hengissä selvinneet.

Jospa turisti torilla näyttää karttaa ja kehottaa tökkäämään sormensa hyvän lakkapaikan kohdalle, toinen tarkkaan tähyää karttaa ja sanoo sitten, etteihän karttaan olekaan merkitty lakkapaikkoja.

Siitä huolimatta, olen vaaroja uhmaten lakkojakin poiminut. Kyllä se makean hyvän halu pelonkin voittaa.

Hillassa viimeksi olin Hirvinevalla kaheksutien varressa. Yhtäkkiä huomasin ettei sitä isoa tietä näkynyt missään. Huomasin kuitenki yhden mummon siellä suolla ja menin kysymään jos hän tietää suunnan.

Mummo sano, tuolla pilkottaa muovikassi pikku männyssä, tie on siinä suunnassa. Viisaat osaa merkitä reittinsä. Suurella Hirvinevalla riittää tarpomista jos turisti sinne eksyy.

Kiitoksia tuosta linkistä! Vesitetty lintujärveksi on sekin Limingan Hirvineva, ainakin osittain. Siitä on jo aikaa kun itse sielläpäin olin.

Olin nimipäivillä ja kun niiden lahjojen kanssa on aina miettimistä niin tein ikioman päätöksen.
Kauan jouduin hakemaan, mutta tärppäsi.
Hain Kainuun juustoa, sitä alkuperäistä ei löydy mistään, nykyiseltä nimeltään onkin leipäjuusto, ja jonkun Riitan tekemää, makukaan ei ole sellainen kun muistan.

Harmitti kun yllätys lässähti, mutta päivät oli kivat ja juttua viljeltiin.
Lakkahillokin oli kyllä väriltään jotakuinkin lakan väristä, mutta sokerilta se maistui.

Nyt olen samalla linjalla tänne ottanut kirjoituksellani osaa kuin suurin osa, siis valittamalla!