Marxilainen kristitty puolustaa köyhiä.

Kiitos tästä löydöstä! Luin sen suurella mielenkiinnolla. Juuri tätä olen odottanut. Nyt vain pitää selvittä että onko Terry Eagleton:nilla suomennettuaj teoksia.
Muuta poimita artikkelista:

”Monet ateistiset tai agnostiset tutkijat ostavat ateisminsa halvalla. He eivät edes kohtaa kristinuskoa, jota vastaan olisi vaikea argumentoida. Sen sijaan he tekevät ratkaisunsa sellaisen uskonnon mielikuvan perusteella, joka on tavalla tai toisella karakterisoitu ja yksinkertaistettu.”

Näin on käynyt tälläkin palstalla. On joukko ateisteja, joilla on niin ahdas käsitys kristinuskosta, että siihen mahtuu vain pieni osa uskovista. Argumentit on asetettu heitä kohtaan – ei sitä suurta joukkoa kohtaan.

”No, molemmat myös ovat joutuneet kohtaamaan groteskin perversion opeistaan. Sosialismin tapauksessa se oli stalinismi, kristinuskolla esimerkiksi kirkon monet ongelmat. Pohjimmiltaan en usko, että isoa ristiriitaa on.”

Mitä enemmän olen lukenut Raamatusta Jeesuksen opetista, sitä vähemmän olen löytänyt ristiriitoja Marxin oppien kanssa. Se on ällistyttävää…

”Marx kuitenkin sanoi myös, että uskonto on sydämettömän maailman sydän ja sieluttoman maailman sielu. Se, mistä hän ei kristinuskossa pitänyt, oli uskonnon taipumus tehdä kärsimyksestä luonnollista syntien sovitusta. Mielestäni tämä on kuitenkin virhetulkinta kristinuskosta. Jeesus ei Uudessa Testamentissa halua meidän kärsivän syntiemme tähden. Päinvastoin hän pitää inhimillistä kärsimystä pahana.”

Näin pitää käsitellä historiaa. Ymmärtää se, mikä eri aikakausina on ollut painopiste eikä tulkita kaikkea suoraan juuri tähän aikaan. Huvittavaa on että osa uskovista ajattelee aivan samoin, mutta kavahtaa ajatusta siitä, että Marx oli ihminen ja näki saman asian tuon ajan mallissa. Uskonto oli juuri sitä oopiumia, eli joka passivoitti ja alisti ihmisiä sen koneiston osaksi, jota kohtaan kuitenkin esitettiin kritiikkiä. Kuten se nytkin tekee!