En pyytänyt saada aivoja, joista johtuen en kykene näyttämään tunteitani ulospäin. En halunnut saada tunteita, jotka tuntuu murskaavan minut kokonaan alleen.
Enkä todellakaan tahtonut tähän maailmaan ihmisenä, joka ei ymmärrä pas*aakaan muitten elekielestä ja muista hienouksista.
Niin, että MIKSI?!!
Kunpa hän tietäisi, miten paljon välitän...
Enkä todellakaan tahtonut tähän maailmaan ihmisenä, joka ei ymmärrä pas*aakaan muitten elekielestä ja muista hienouksista.
Niin, että MIKSI?!!
Kunpa hän tietäisi, miten paljon välitän...
Vastaukset 18
Vanhimmat
Aina voi oppia uusia asioita. Oikeasti, voit oppia puhumaan tunteistasi. Se lähtee pienestä. Tsemppiä, et ole luuseri.
Luuseri tai ei. Kyllä niitäkin näkyy olevan olemassa. Itse voi kuitenkin vaikuttaa siihen onko koko ikänsä se luuseri.
itseasiassa joillekkin ei onnistu puhuminen, kuin humalassa tai muissa aineissa, muuten on pää liian jumissa ja jännittynyt.
Anteeksi että haukun jotain hnklöä näin, mutta kun sanoi huoraksi ja ei muistanut rahojaan.
Jos joku syntyy ilman jalkoja, niin ilman tiettyjä apuvälineitä maratonin juoksu on mahdottomuus. Eikö? Minä olen kuin jalattomana syntynyt, mutta henkisesti. En PYSTY ilmaisemaan tunteitani paljon muuten kuin "apuvälineillä" eli esimerkiksi kirjoittamalla. Muuten vaikutan ihan suhteellisen normaalilta ihmiseltä, joten tuskin kukaan ulkopuolinen edes tajuaa mistä on kyse.
Ihminen voi oppia puhumaan tunteistaan vaikka ei olisi koskaan elämänsä aikana puhunut. Tämä on fakta. Hieman kun psykologiaan perehtyy niin tajuaa. Itsekin opin siinä täysi-ikäisyyden kynnyksellä.
kyllä tiedän että välität. Usko pois.... Älä koskaan ajattele toisin.
Kyllä joku aina sinutkin mukaan poimii.
Et ole ainoa, joka miettii samoja asioita kuin sä. Itsekin olen aina kokenut olevani jollain tavalla luonnevikainen, kun en ole samanlainen kuin muut. Sen takia olen jäänyt ulkopuoliseksi vähän joka paikassa, ollut sivusta seuraaja. Kai se on joku häiriö tai vamma pääkopassa, jolle ei voi mitään, pitää vaan pärjätä näillä aivoilla ja huonoilla eväillä mitä on annettu. Eipä tuo hyödytä enää yrittää mitään, kun en mä muuksi voi muuttua ,paska ja sekundaa olen muitten mielestä vaikka mitä tekisin. Luuserina synnyin, elän ja kuolen ja se siitä ja so what, haittaaks se.
Samat on tuntemukset täälläkin.Parhaat ystävätkin"prinssejään"käy esittelemässä ja meikä vaan,kiittämättömänä ja masis mielellä yrittää parhaansa tehdä ja hänen parastaan ajatella.Anteeksi et olen olemassa.Olen sopuisa,mut en niin tyhmä,kuin kuvittelet.Rikkautta tavoittelet,sen sokeakin näkee,mut teeskentely tuhoaa rakkauden.Jospa muutoksentuulet toisi viel järjen sun nättiin päähän?Mieti vielä,miten monta mukavaa hetkeä meil ollut ja toivon,et olis tulevaisuudeskin?Minä ja pienet ystävämme ,tarvitsemme sinua....
Kyllähän se tuntuu tosi pahalta jos toinen on kylmä ja tunteettoman oloinen. Tuntui etten merkinnyt mitään hänelle lopulta.
Kai se on pakko uskoa, että tunteet kohtaa sen oikean kohdalla. Ei voi loputtomiin vakuutella rakkauttaan ilman vastakaikua.
Jos aloittaja et pysty puhumalla ilmaisemaan tunteitasi jollekin, niin tee se sitten kirjoittamalla. :) Parempi kirjoittaa tunteet ulos kuin antaa sen toisen kuvitella ettei sinua voisi vähempää kiinnostaa.
miehille tyypillinen kyvyttömyys ilmaista tunteitaan puhumalla..eikä se tee susta luuseria..ja muutenkin sanallinen ilmaisu on aika rajallinen ilmaisutapa ihmisille, kun on tunteista kyse..moni ihminen on aika "kädetön" ilmaistessaan tunteitaan, ja vaikka sanotaan,että naiset osaa kyseisen asian helpommin, ei sekään tee asioista helpompia tai silleen ja multakin hukkui nyt se punainen lanka, niinjoo, mitä iloa siitäkin nyt sit on jos osaa puhua tunteistaan, toisen pitäs ymmärtää mitä puhut, sillä väärinkäsitysten mahdollisuus on suuri, varsinkin jos sattuu puhuun tällästä siansaksaa kuten minä. taidan hommata kissan, ja opetella naukumaan..
mä olin joskus samanlainen, mutta sitten opin rajoittamaan tunteita. Poistin pikkuhiljaa kaikki turhat välittämisen tunteet ja muun turhan.
Nyt olen lähes kokonaan sitä miltä päältä näyttää. Toisaalta joskus lipsahtaa vielä tunteita hereille tai eloon, mutta psyykkaamalla itseäni ja roikkumalla tunnepalstoilla nekin haalenee nopeasti.
Tsekkaa Aspergerin syndrooma.. Itsellä on. Ulospäin olen ihan tavallinen nainen, mutta sisällä, niin tuota samaa, kuin sinulla.. Elekielet ja muiden ajatusten juoksu, kuin vi..u kiinaa mulle joskus.
Ihan pieni erilaisuus aivojen piuhoituksissa ja meikäläinen on kuin planeetta ufolta. Toki osaan käyttäytyä ihan, kuin muut (kun päätän niin), mutta tunteiden ilmaisu ja tulkitseminen, impossible sometimes. Joku jäbä saattaa kattella mua vuoden ja sittenkin mietin vielä, että onko se kiinnostunut, vai mitä.. Kävelen vain vastaan naama nollissa.. Ja sitten mua luullaan ylpeäksi horoksi.. Maailma on joskus vähän epäreilu.
Juu, olen epäillyt, että saatan olla asperger-ihminen ( ja minun lisäkseni muutama läheinenkin on samaa mieltä ). Ei tässä ole kyse ujoudesta...olen itse asiassa suhteellisen ulospäinsuuntautunut nainen, varsinkin vähän tutummassa seurassa.
Se on kuitenkin selvää, että minua pidetään yleensä vähän outona, enkä esim. ystävysty helposti.
Ulkopuolisena oleminenkin vielä menee, mutta sitten kun ihastun, niin koko pakka menee ihan sekaisin. En osaa toimia, en sitten mitenkään :/
Kerro se kirjeellä, selitä juurta jaksaen kuinka koet asiat, kuinka tunnet ja miten haluaisit toimia, jotta sinulla olisi hyvä ja turvallinen olo. Olen seurusteelut naisen kanssa, joka ei osannut tulkita esim. ilmeitä ja tekoja. Minä puhuin ja hän kirjoitti. Ei kaatunut suhde kommunikointiin, vaan ihan muihin ongelmiin. Eihän se helppoa aina ole, mutta jos välittää, niin ei se ainakaan mua haittaa.
psykoterapia vois auttaa kysymyksiin.