...kuin miesten mutta siitä ei vaan puhuta. Naisten harjoittama henkinen väkivalta ja vallankäyttö jne. ovat selkeitä narsismin piirteitä. Myöskin yhä enemmän julkisuuteen hakeutuu osaamattomia, vain selkeästi narsistisia huomiohaukkoja.
Aina puhutaan miesten narsismista mutta itse olen törmännyt mm.töissäni psyk.testeissä narsun paperit saamiin naisiin. Heitä on selkeästi enemmän kuin miehiä. Hyvin yleistä on että naisnarsisti syyttää esimerkiksi juuri puolisoaan narsistiksi ja on siksi masentunut tms. Myöhemmin käy selväksi että tilanne on ollut päinvastainen. Tuollainen kuvio on nykyään hyvin yleistä.
Aina puhutaan miesten narsismista mutta itse olen törmännyt mm.töissäni psyk.testeissä narsun paperit saamiin naisiin. Heitä on selkeästi enemmän kuin miehiä. Hyvin yleistä on että naisnarsisti syyttää esimerkiksi juuri puolisoaan narsistiksi ja on siksi masentunut tms. Myöhemmin käy selväksi että tilanne on ollut päinvastainen. Tuollainen kuvio on nykyään hyvin yleistä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Luulen että kuulun tuohon edellä mainittuun miesryhmään, mikä kärsii just tuosta narsismista. Se ilmenee, että vaimo mollaa minua tunteettomaksi juuri lasten kuullen ja luulen, että se koittaa aivopestä jotenkin lapsiakin sillä, tosin varsinkin tyttöni tarttuu minua yleensä ja sanoo, että kyllä isi minua rakastaa. Kysyy kyllä monesti minulta tätä ja olen miettinyt, että äitin sanomiset juuri tyttöä askarruttavat. Tosi törkeää, mutta mitäs tälle teet? Eroanko?
Mä olen narsistivanhempien nuorin lapsi.
Isäni on "paksunahkainen" narsisti ja äitini oli läheisriippuvainen "ohutnahkainen" narsisti. Tälläisessä perheessä kasvaminen oli varsinainen sekamelska.
Vanhemmat kilpailivat erinomaisuudesta ja varakkuudesta keskenään jatkuvasti. Ja paksunahkainen narsisti teetti vaimollaan kaikki "ikävät sanomiset" puolestaan. Vaikka oli aina itse ideoiden alullepanija, niin syytti vaimoaan kaikesta. Vaimo oli tavallaan myötäilijä ja palvelija puolisolleen.
Mutta osasi se äitikin. Nöyryytti puolestaan ja alisti lapsia ja pelotteli selkäsaunalla, kun isä tulee kotiin. Ja hänen saavuttuaan alkoi takamuksen "saunottaminen" milloin mattopiiskalla, tai solkipäävyöllä. Syyksi riitti, että äitiä ei ollut mielyttänyt lapsen käytös. Eli nöyryydessä oli huomauttamista.
Elämä oli ihan kamalaa. Pelkoa ja yksinäisyyttä, koska ei vanhemmat välittäneet lapsen hyvinvoinnista mitään. Pikemminkin lapsi oli "ihanan" avioliiton rasittava oheistuote.
Ja näin aikuisena voin sanoa nyt, että tämä projekti on elinikäinen taistelu. Narsistivanhemman hullutukset vain pahenevat iänmyötä.
Eroa! Muuten tulet henkisesti kuihtumaan ja menettämään oman itsesi. Naisesi ei välttämättä koskaan muuta tapojaan eli kauanko jaksat tota? Sitä voit pohdiskella.
Naisten pitäisi itse kyseenalaistaa käytöstään enemmän ja riisua sellaiset hyväksytyt ja ikävät käytösmallit mitä olemme tottuneet näkemään ja kuulemaan.
Mikään väärä käytöstapa ei saa olla hyväksyttyä vedotessa sukupuoleen. Eli naiset ei saa harrastaa henkistä väkivaltaansa ja aina saaden synninpäästön koska "naiset ovat naisia". Ei ole hyväksyttävää mököttä, nalkuttaa,pompottaa, nolata julkisesti jne.
Ja usein vedotaan niihin hormooneihin. Huomautan että jos kyse on niiden heittelyistä, on sihen saatavissa apua. Jos ei apua hae niin tällöin ei kanna vastuutaan ja haluaa mielestäni satuttaa toista. Se(kin)on narsismia.