Ajoin mobilisti-ikäisellä Jaguarilla vm. 1965 asfaltti tietä pitkin kun yllättäen kuului rusahdus.
Pysäytin auton ja aloin tarkastelemaan autoa.
En voinut uskoa kun huomasin, että takapenkin lattia oli kuin tölkin avaajalla aukaistu.
Eli pohjapelti oli antanut periksi ja railon läpi voi nähdä tien.
Onko vastaavia kokemuksia kenelläkään?
Pysäytin auton ja aloin tarkastelemaan autoa.
En voinut uskoa kun huomasin, että takapenkin lattia oli kuin tölkin avaajalla aukaistu.
Eli pohjapelti oli antanut periksi ja railon läpi voi nähdä tien.
Onko vastaavia kokemuksia kenelläkään?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuuskyt- ja seiskytluvun isot sitikat oli herkkiä ruosteelle. Perän katkeamisia tapahtui. Ja olipa tapaus, että eräs kuski pysähtyi liikennevaloihin ja ihmetteli, että kenenkäs rengas se siinä ohi menee. Selvisi, että omahan se oli. Sitikasta oli jarrutuksessa rengas irronnut. Kotiin pääsi kyllä kun veto oli edessä ja toinen takapyörä piti tasapainoa.
Tojotat ja muuta japsiautot olivat niihin aikoihin legendaarisia. Kerrotaan mm. talvisista myyntipaikkauksista. Kun lattiat olivat hapertuneet olemattomiin, laitettiin tekstiilimatot lattioille ja laskettiin vettä päälle. Ja auto sitten yöksi pakkaseen. Ja seuraavana päivänä myytiin. Ostajalla kiva auto seuraavaan suojakeliin asti.
Kuuskyt- ja seiskytluvuilla tiet olivat enemmän sorateitä, teitä suolattiin ja livetettiin ja osa autoista oli suojaamattomia. Ruoste voi hyvin ja lihoi. 80-luvulla oli paras ruostesuojaus ja tiet kunnossa. Nyttemmin ollaan EU:n vuoksi taannuttu sekä teissä että suojauksissa. Alkavat taas ruosteet tehdä tekosiaan.