Täällä aina vaan syytetään

välillä vaan turhautuu ihan täysin kun kaikki roikkuu vain ilmassa mutta se lopullinen varmuus puuttuu. ilmapiiri ei muutu täällä miksikään. oliskin jotain muuta kuin tämä mutta kun ei voi tietää sitäkään haluaako se toinen mitään muuta.

Eiköhän se ole enemmän niin että ikävä ja kaipaus tuottaa ihmisille sen verran tuskaa että se puretaan sitten johonkin.
Esimerkiksi siihen että toisesta etsitään syitä miksei tapahtunut mitään. Joskus se voi olla totta, mutta toisinaan ei.
Eihän kukaan vuoroja laske, mutta uskoisin että jos toisella on kova usko siihen että on tehnyt jo kaikkensa, yrittänyt ja vaikkapa osoittanut kiinnostusta jopa aloitettakin niin se on sen toisen vuoro tehdä jotain.

Ei siinä mitään inhottavaa sinällään ole koska yleensä se kumpuaa vain siitä kaipauksesta.

Täällä ovat ne, jotka tietävät että kaikki on jo menetetty. Huvin vuoksi vain syytellään, että olisi parempi olo, vaikka tiedetään että syy oli ihan oma.

muuten vaan vittuillaan sille toiselle.

Huumori on eri asia kuin vittuilu, eiks niin?

tunteita kuitenkaan vittuiltais. jos toista ei yhden palstan takia saa niin vituttaahan se.

on toista syyttää ja syyllistää.
Kukapa se itseään saatais naurunalaiseksi?

ajattelette, niin taidatte ottaa tämän palstailun vähän liian tosissaan.

on ehkä vähän liian tosissaankin otettu. mutta ei tässä nyt muutakaan väylää ole ollut eikä muutenkaan mikään sellanen kevyt ihastus... ehkä ei kuitenkaan liian tosissaan sillä kaikki tunteetkin on aitoja.

älkää aina riidelkö.