Hei, joku teistä saattaa muistaa, kun pidin yllä keskustelua, missä kerroin lapsen saanti toiveistani. Sen nimi oli TäRkEäÄ tai jokin vastaava.
Mun poikaystäväni siis silloin kieltäytyi. Mä siis käyn ysi luokkaa, koska jäin viime vuonna luokalle. Mun poikaystävä käy amiksen tokaa vuotta ja mehän ollaan kihloissa oltu 20.10 alkaen, eli vasta melko lyhyt aika. Mutta yhdessä vuoden 2012 keväästä saakka.
Enkä oo mikään huijari, vaikka profiilissa lukee mies. Tunnusta luodessa se on tullut vahingossa.
Mun ongelma on nyt se, että mun poikaystäväni haluis nyt mun kanssa sitä lasta,
vaikka kieltäityi siit reilu puolitoista kuukautta sitten. Toki mä edelleenkin haluaisin kovasti lasta, mutta en tiedä... Ja on mun vielkin kaivellu se, että hän kieltäytyi silloin, mutta sehän on niin, että elämä jatkuu.
En tajua sitä, että ensin kieltäytyi , mutta nyt otti ihan puheeksi. Mitä jos se ei enää haluukkaaan sitä lasta, kun se ois jo pantu aluille. En haluaisi missään nimessä tehdä aborttia, vaikka en niitä edes vastusta.
Mun poikaystäväni siis silloin kieltäytyi. Mä siis käyn ysi luokkaa, koska jäin viime vuonna luokalle. Mun poikaystävä käy amiksen tokaa vuotta ja mehän ollaan kihloissa oltu 20.10 alkaen, eli vasta melko lyhyt aika. Mutta yhdessä vuoden 2012 keväästä saakka.
Enkä oo mikään huijari, vaikka profiilissa lukee mies. Tunnusta luodessa se on tullut vahingossa.
Mun ongelma on nyt se, että mun poikaystäväni haluis nyt mun kanssa sitä lasta,
vaikka kieltäityi siit reilu puolitoista kuukautta sitten. Toki mä edelleenkin haluaisin kovasti lasta, mutta en tiedä... Ja on mun vielkin kaivellu se, että hän kieltäytyi silloin, mutta sehän on niin, että elämä jatkuu.
En tajua sitä, että ensin kieltäytyi , mutta nyt otti ihan puheeksi. Mitä jos se ei enää haluukkaaan sitä lasta, kun se ois jo pantu aluille. En haluaisi missään nimessä tehdä aborttia, vaikka en niitä edes vastusta.
Vastaukset 55
Vanhimmat
muistan keskustelun, ja täs tilanteessa suosittelisin jättää jutun vähäks aikaa puhumatta ja sitte vaikka ihan just ennen jouluu kysy uudestaa ja jos se on edellee sitä mieltä et se ehdottomasti haluis lapsen ni siitä vaa, mut jos se on YHTÄÄN epävarma ni oottele vaikka kesälomaan ja sitte kattokaa asiaa uusiks mut ei oo mitää järkee laittaa lasta aluille jos ei oo ees varma haluuks sitä oikeesti.
Niin, toi vois olla ihan hyvä idea. Mulla ei mitään lapsen saantia vastaan oo, mutta ois se aika kamalaa, jos se ei sit enää haluaisikaan sitä. Mulle kun on tärkeää myös se, että hänkin oikeasti haluaa sen. Ja olihan se tosi typerä idea silloin joskus edes miettiä tulevansa "vahingossa" raskaaksi. En haluu tehä mitään, mikä satuttaisi poikaystävääni. Sen tähden nielin pienoisen pettymyksen, silloin kun hän kieltäytyi.
Jätä sun poikaystävä!
En iki maailmassa!! Eihän mulla oo siihen mitään syytä. Kerroin et, se tönäs mut maahan silloin kännissä aika pahasti. Ja mähän jätin sen, mutta palattiin yhteen. Ja nyt se ees oo tehny mitään ka tostakin on puoltoista vuotta repaasti ylikin.
Älä hanki!
Ei tuon ikäisten kuulu hankkia vielä lapsia.
Miksi? Voisitko perusteella hieman?
Okei. Mun mielestä sillä iällä taas ei ole väliä.
Oot ihan idiootto!
Jaaha, mielipiteitä on monia.
Kenelle voi tulla edes mieleen hankkia lapsi tuon ikäisenä?
Odottakaa vielä muutama vuosi!
No ainakin minulle
No, kyl me silloin mietittiin, että siirretään siihen, kun täytän 18v. Siis, kun mun poikaystävä kieltäytyi.
Onko sulla yhtään järkeä? Tuon ikäisten ei kuuluisi edes suunnittella lasten hankintaa! Ja miten voi edes olla mahdollista, että olet jäänyt luokallesi?
Ääliö
Joo on mul järkeä. Ja luokalle jäänti on mahdollista, kun en tehnyt viime vuonna mitään jne. Nyt tänä vuonna oon kuitenkin tsempannu.
Selvä
Odota siihen että olet 18.
No, silloin kun mun poikaystävä kieltäytyi se itse ehdotti, että mä odottaisin siihen kun täytän 18v. Mutta nyt se itse ehdotti asiaa. Ja kyllähän mun poikaystävä täyttää ensi keväänä 18v. Itte täytän vasta syksyllä 2015.
Sulla ei taida olla kaikki kotona?!
Jaahas. Mitenkäs sä niin päättelet?
Oletko valmis ottamaan äitiys vastuun? Valmistaudu tilsnteisiin tai anna mielummin nuoruuden kukoistua ensin.
No, kyllä mä niin koen. Oon jättänyt huonoja elintapojanikin, kuten juomisen. Eihän se kyllä ois koskaan kuullutkaan mulle, mutta kun tuntui, että kaikki menee päin persettä. Hain lohtua siitä alkoholista silloin, mutta ei se enää oo menny niin. Viimeksi join lokakuussa eka päivänä, koska oli synttärini ja sit siitä viime kerta oli heinäkuussa. Heinäkuussa päätin, että se juominen saa loppua, et on kuin paha olo tahansa sen täytyy loppuu ja, että juon vaan silloin kun haluan tehostaa juhlimista. Ja mä on kärsiny itsetuhoisista ajatuksista ja meinannu tehä pari kertaa itsemurhan. Oon kuitenkin kertonu mun poikaystävälle ja se on auttanut mua. En enää haluis tappaa itteeni, vaikka välillä ajattelen niin.
Toisaalta mä oon muuttunut tosta. Musta on tullut melko riehakas ja oon joskus joutunut puhaltamaan poliiseille, kun ne on luullu mun olevan kännissä. Mut en oo ollu, vaikka niiden mielestä oon näyttänyt ihan siltä ja on tehty vielä huumetesti. Ja niitä en oo ees kokeillu. Nauran nykyään koko ajan ja oon levoton. Haluun myös tehä kaikkea tyhmää ihan selvinpäin...
Tiedän, että teistä melkein kaikista en oo valmis äidiksi, mutta olisin omasta mielestäni siinä ihan hyvä ja siihen oppii. Rakastan yli kaiken lapsia, sekä tuun julkisilla paikoilla kateelliseksi raskaana oleville naisille... Netistä oon lueskellu teini-äitien blogeja, kattellu tietoa, etsiskelly jopa tarvikkeita ja vaatteita mitä ostettaisiin lapselle. Tuntuis ihanalta tehdä sitä poikaystäväni kanssa yhdessä...
Toisaalta mun vanhemmat ei hyväksy edes mun poikaystävää, eikä ne tiedä, että ollaan kihloissa. Ei ne sitten varmaan hybäksyisi mun lasta ja ne suuttuisi paljon jos kuulisivat mitä ajattelen. Poikaystäväni asuu siis kahdestaan faijansa kanssa. Ei sekään tykkää meidän yhdessäolosta, mutta se on väsynyt valittamaan sen tekemisistä. Antaa sen muuttaa sen omistamaan vuokra kämppääänkin, kun se täyttää 18v. Eikä sen tarvitse maksaa mitään, ennen kuin on päässyt töihin. Ruoka rahatkin maksaa. Kuulemma itse täytyy kuitenkin ostaa ja laittaa.
Mun unelma ois päästä muuttamaan tonne heti, samaan aikaan, ku poikaystävä, mutta se ei oo mahdollista. Mä pääsen vasta 18v. Koska mun mutsi ei halua mun muuttavan pois vielä. No, mul menee siihen aikaa... Voidaanhan me silti hengata siellä, mutta mun mutsista tulee silloin entistä tiukempi. Ei se varmaan päästä mua edes yökylään.
Huh huh
Ongelma nuori on oikea määritelmä sinuun.
Aijaa
??
Suuret on suunnitelmat, vaan riittävätkö lapsen kanssa aika ja raha. Kun on opiskelut ja kaikki. Toivon totisesti että harkitset tästä toiveesta luopumista AINAKIN vähintään muutamaksi vuodeksi... vaikka se pitkältä saattaa tuntuakkin. Parempi katsoa kuin katua. Ei varmaan olis kiva jos tulis taas yks teiniäiti ja homman vaikeuden joutuisi oppimaan kantapään kautta. Käytä nyt hyvänen aika järkeä asiassa. Opinnot kesken, elämä edessä ja yks jo suunnittelee lasta tuossa vaiheessa! Niin että harkitse nyt muutama kymmenen kertaa sitä asiaa ennenkuin mitään teet. Sitten ei auta valittaa kun on lapsi ja sen kanssa on oltava melkein 24/7.
Voimia sulle ja onnea tästä selviämiseks :D
No, toi raha on vähän kysymysmerkki. En vielä tiedä. Mutta kyllä se aika varmaan riittäisi ja voisin hakea kouluun, sitten kun olisin ollut vuoden tai kaksi lapsen kanssa. Mullahan on aikaa opiskella, vaikka kuinka kauan. Voihan mä hakea, sit varmaan jo aikuiskoulutukseen? Ja mä oikeesti mietin tätä asiaa Paljon. Ja on se houkuttelevan kuulosta, että mun poikaystävä on myös haluamassa lapsen. Mutta jos päädyttäisiin haluamaan se, niin kyllä meidän pitäisi keskustella asiasta.
.... Mieti tarkkaan !!
Niin aijonkin tehdä!
...
Mun äiti oli 16 kun sai mut, ja hyvin olen pärjännyt, eli ei se ikä musta ole mikään iso juttu :)
Kiva kuulla. Toihan todistaa sen, että mekin voitaisiin poikaystävän kanssa pärjätä hyvin. Minun mielestä iällä ei ole väliä. Ihan sama saako sen lapsen 17v. Vai 30v. Mutta itse en haluaisi kolmekymppisenä ekaa lastani. Ehkä viimeisen silloin, riippuu haluanko useamman kuin yhden lapsen.
Niin.. "Koirahullu" ei sitten tiedäkkään loppujaan miten äitinsä on selvinny pitkin hampain kasvatuksesta. Jos vaikka kakara voikin hyvin (tässä tapauksessa koirahullu), niin se ei taas meinaa sitä että vanhemmat ois kovin isoissa fiiliksissä ollu. Ei millää pahalla mut niin se asia vaan on.
Toi ei siis todista yhtään mitään.
1. Sulla ei oo koulutusta yhtään mihinkään atm
2. Taustojen perusteella kannattaa jättää mukulat hankkimatta ennen kuin on jonkinlainen vakanssi elämässä
3. Raha, se ei kasva puissa, nyt kun asut vielä kotona, niin elämähän on NIIN helppoa. Ukko ei välttämättä tuu saamaan töitä, joka tekee elämisestä helvettiä. Tuilla ei elätetä edes itteään enää nykyään.
Eniten huoletuttaa toi sun kihlattus. Jos isänsä antaa sen muuttaa ilmattees vuokrakämppään jossa se vaan kirjaimellisesti elää kädestä suuhun, ei paljon elämisen kokemusta tuu olemaan. Jos jätkällä(kin) on vielä kans epävakaa elämä vaikka käykin koulua kannattaa jättää koko hanke. Ja toi sun kaataminen, vaikka vittu ois kuinka kännissä, NIIN EI VAIN TEHDÄ. Päihtynyt ja väkivaltainen mies ei oo minkään arvonen. Ei edes isänä.
Tee ittelles palvelus; jätä se jätkä ja hanki koulutus. Ukkoja on enemmänkin kuin vain se yksi.
Tiedän, että minulla ei ole koulutusta, mutta kerkiän saamaan sen lapsen syntymän jälkeen. Niin ja toi raha on kyllä vähän se mietittyttävä kysymys. Mutta, miten ne muut teini äidit tulee toimeen, kun monet tuntuu asuvansa omassa vuokra kämpässä? Ja eihän se täysin varmaa oo pääseekö poikaystävä töihin, mutta eikös tänne Suomeen ole tulossa työvoima pula, kun suuret ikäluokat ovat jäämässä eläkkeelle?!
Mun poikaystävä tönäs mut maahan silloin eka kesänä, kun oltiin yhdessä. Mutta se oli heti sen tehtyään tosi pahoillaan, mutta silloin en kuunnellut. Lähin vaan pois itkien. Mut ku me parin viikon päästä nähtiin sattumalta se tuli silloinkin tosi nöyränä pyytämään anteeksi. En mä voinnu olla antamatta anteeksi ja en muutenkaan oo pitkä vihainen. Toi on muutenkin ainut kerta, jolloin se on satuttanut mua. Ja se varmaan pelästy, että mulle ois käynnyt pahemmin. Ja mun vanhemmat ssai tietää mitä tapahtui, ni vissiin sen takia ne suuttui aika paljon ja ei tykkää siitä. Ja on ihan sen oma päätös juoko se miltei joka viikonloppu. Vaikka mä en oo juonnu mitään, oon mä sen mukana ollut bileissä. Ei se mua häiritse. Ja helppohan sen on saada sitä juomaa, kun sil on paljon täysi-ikäisiä kavereita.
En halua ketään muuta, sillä mä rakastan mun poikaystävääni.
Nyt puhuu ihmiset väärään sävyyn! Ota neuvot rakentavasti vastaan äläkä mieti niitä käskyinä tai luule, että ne voivat määräillä elämäsi kulkua. Sinun kannattaisi odottaa vielä muutama vuosi, ehkä senkin päälle vielä toinen muutama. Olet hyvin lapsirakas ja uskon että haluat lapsellesi myös parhaan mahdollisen elämän. Käy koulut loppuun ja hanki töitä, niin lapsellesi on turvattu taloudellinen elämä tai annettu edes pohjaa siihen. Vanhemmat ovat nuorelle hyvin tärkeä tukiverkko ja valitettavasti tässä tapauksessa oma verkkosi on häilyvä, mikäli vanhempasi eivät edes halua sinun seurustelevan poikaystäväsi kanssa.
Mitä poikaystävääsi tulee, hän ei ole vielä valmis lapsen hankintaan. Nopeat mielipiteen vaihdokset eivät takaa sitovaa lupausta mihinkään suuntaan ja kun lapsi on kyseessä, sinulla on suuri riski jäädä yksinhuoltajaksi vielä tässä vaiheessa. Myöskään mainittu yhdessäoloaika ei näytä lupaavalta sen lyhkäisyyden vuoksi.
Kehoitan sinua odottamaan, kunnes elämäsi ja ihmissuhteesi ovat suoristaneet jokaisen mutkansa. Olet hieno ihminen, joten osoita se tulevaisuudessa haluamallesi lapselle hänen elämäänsä valmistelevina tekoina!
Hyvää joulun odotusta sinulle!
Odottaminen tuntuu melko ikävältä. En haluaisi tehdä sitä. Joutuisin odottamaan NIIN kauan... Ja kuten olen sanonut, voisin hankkiutua opiskelemaan lapsen saannin jälkeen. Ja todellakin pidän lapsista. Oon tässä miettinyt opiskelevani lähihoitajaksi ja meneväni tarhaan töihin, mutta en kyllä sittenkään ehkä halua sitä.
Ja Saattaahan olla niin, että poikaystävä mietti asiaa vielä paljon enemmän ja päätyi siihen, että lapsen saaminen on ihan hyvä juttu.
Tyttö kuule ei oo järkee hankkii lasta siin on kova taakka sulle ja rahat menee ja elämä muuttuu sit unelmat voikin jo unohtaa älä tee sitä.
Ei mulla ole oikeastaan mitään unelmia, paitsi lapsen saanti on (ehkä). Tiedän, että lapsen saanti on vastuullinen päätös ja sit sitä ei voi oikeestaan perua. Ja rahaa menee toki.
Ehkä et oo huijari mut sä oot tääl vaan yhestä syystä: sä haluut huomiota. Eiköhän toi teidän lapsenhankkimisasia oo jo loppuunkäsitelty. Unoha koko juttu, et selvästi oo valmis äidiksi/isäksi jos pitää suomi24 tulla kyselee et hankkiskohan sitä lapsen vai ei. Toistamiseen.
Älä hanki lasta haloo itekki oot vasta lapsi ootko iha järkes menettäny
Omasta mielestäni asia ei ole loppuun käsitelty, jos minulta kysytään haluaisinko sittenkin sen lapsen. Ja aikalailla mun koko loppu elämä määräytyy siitä, mitä mä nyt päätän. Ja tahdon omasta puolestani olla täysin varma siitä, mitä tulen päättämään.
Okei.
Kannattaa muistaa, että pidät lapsesta huolta vähintään seuraavat 18 vuotta, mutta sehän on niin, että äidin rooli ei koskaan kuole.!
Olen toki huomioinut, että minun tulisi pitää hänestä huolta, sitten vähintään se 18 vuotta?
Mulle tuli mieleen, että voitaisiinko lapsi ottaa huostaan? Ja, että millä perustein ne tehdään, kun asia koskee hyvin pientä ja haurasta ihmistä? Viimeisin kysymykseni on, että jos saisin lapsen ensi vuonna, voisiko minulla olla pelko huostaanotosta ja miksi?
Hupsista! Eihän mun tonne pitänyt laittaa kysymysmerkkeiä vaan huutomerkki!
Aikuset ei ymmärrä nuoria. Nykyakan Nuoret on viisaampia kun aikuset nuoruudessaan. Ja musta 16 vuotias on ihan sopiva äiti. Että kannistan sinua suuresti. Ihmisen ei pitäs välittää niin paljon muitten mieli piteistä.
Totta, että aikuiset eivät ymmärrä nuoria. Mä oon siinä ihan samaa mieltä! Monet on jämähtänyt menneeseen.
Ja en mä hirveesti kuuntelekkaan muiden mielipiteitä, mutta tää asia sattuu olemaan poikkeus.
Missä asuisit kun lapsi syntyy?
No, mun poikaystävä olisi silloin reippaasti yli 18, joten hän asuis silloin jo siellä faijansa kämpässä. Voisin muuttaa sinne ja maksaa hänen faijallensa omasta puolestani. Ja se ois mutsin ongelma sit jos en sais lupaa muuttaa, koska siinähän katsooo ja kuuntelee vauvan itkua aamusin ja öisin.
Pitäiskö sun vähän miettiä mitä sä oot oikeesti tekemässä?
Itse asiassa mä mietin tätä asiaa tosi paljon. Aamuisin, päivisin, iltaisin ja öisin jos satun olemaan silloin hereillä.
O.o