Kuinka monta korkeakouluopiskelijaa prosenttuaalisesti suomessa valmistuneista jää työttömiksi tai päätyy ihan väärälle alalle ns hanttihommiin.
Meistä jokainen tietää, että osasta meista ei vain yksinkertaisesti ole tekemään tiettyjä töitä tai ylipäänsä töitä vaikka pystyisimme syorittamaan alan koulutuksen...voit olla kirjaviisas tai hyvä puhumaan ja toteuttamaan jälkikäteen teoriassa asioita, mutta käytännön työ ja sosiaaliset taidot eivät riitä ryhmässä työskentelyyn yms..
Pitäisikö esim näinhin pitkiin korkeakoulututkintoihin olla jonkinlainen työkokeilu tms jolla raakalla kädellä saataisiin karsittua nämä valmistumisen jälkeen työttömiksi jäävät pois..
Vai onko koulutuksen ja käytännön työn erotus liian erilainen
Meistä jokainen tietää, että osasta meista ei vain yksinkertaisesti ole tekemään tiettyjä töitä tai ylipäänsä töitä vaikka pystyisimme syorittamaan alan koulutuksen...voit olla kirjaviisas tai hyvä puhumaan ja toteuttamaan jälkikäteen teoriassa asioita, mutta käytännön työ ja sosiaaliset taidot eivät riitä ryhmässä työskentelyyn yms..
Pitäisikö esim näinhin pitkiin korkeakoulututkintoihin olla jonkinlainen työkokeilu tms jolla raakalla kädellä saataisiin karsittua nämä valmistumisen jälkeen työttömiksi jäävät pois..
Vai onko koulutuksen ja käytännön työn erotus liian erilainen
Vastaukset 18
Vanhimmat
Eli siis kiteytettynä yvteen lauseeseen:
Voiko ja kannattaako ilman maalaisjärkeä ja öögaa mennä korkeakouluun jos et kumminkaan pysty koulutusta vastaavaan hommaan valmistuttuasi?
Kouluttautua pitää työnperään, eikä tutkintojen perään.
Mistä työtä Egyptin historian maisterille, mistä työtä Aasian uskontojen tutkijoille?
Työ ja opiskelu yhteen soppii voidaan laittaa sammaan koppiin.
Työnteonopiskelu on ehkä tärkeämpää kuin työnteonteorianopiskelu.
Hyvin koulutettu ei välttämättä ole hyvin osaava.
Kyllä työ tekijäänsä opettaa, mutta silloin pitää olla halua ja mielenkiintoa siihen mitä tekee.
Aikalailla samoilla linjoilla edellisen kanssa. Pientä lisäystä ja omaa näkemystä asiaan. Moneen työpaikkaan tai tehtävään on vaadittu jonkin tasoinen pohjakoulutus. Tämä ei ole vielä tae, että kriteerit omaava hakija osaa ko. Työtehtävät mutta oman näkemykseni mukaan koulutus antaa juuri "eväät" oppia tai omaksua jokin työ tulevaisuudessa. Harva korkeakoulun opintosuunta antaa suoraan edellytyksiä olla osaaja jollakin spesiaali alalla, kuten ei myöskään ammattikoulutus. Työn osaajaksi tulee tekemällä kyseistä työtä.
Koulutus kannattaa aina. Avartuu käsitykset ja tieto. Ei eletä sen jälkeen luulojen varassa niin paljon, kehittyy oma ajattelu ja päättelytaito.
Koulutetut ihmiset selviävät lomautusten ja potkujen jälkeenkin paremmin kuin kouluttamattomat. Monilta menee koko ala alta. Jos on vähäinen koulutus tai omaksumiskyky nolla, ei työllisty enää mihinkään. Maisteritutkinto on hyvä yleiskoulutus, jota voi soveltaa monella alalla. Ei vain sillä mihin on koulutettu, koska tiedon soveltamistaidot ovat hyvät.
Toki työssäkin voi oppia yhtä ja toista. Mutta yleinen tietämys jää alhaiseksi ja työpaikanvaihdossa on hataralla pohjalla.
Usein mitä vähemmän on koulutusta, sitä suuremmat luulot omasta osaamisesta. Jos ei voi tehdäkään enään entistä työtään on vaikea sopeutua muuhun työhön. Näitä hankalasti sijoittuvia lienee kaikilla aloilla.
koulutettuko?
maisteri on hyvä
Ihan hyviä näkökohtia, mutta luulot maisterin paremmasta osaamisesta ehkä johtuvat juuri koulutuksesta.
Tietysti koulutuksesta on aina hyötyä tapahtuu se sitten koulupenkillä tai sitten jossakin muualla, useasti koulupenkiltä tulee paperipäteviä jotka usein ovat "valeosaajia".
Kyllä sitä joskus on pidetty hauskaakin, kun oma poika on DI yrittäjä ja miniän isä insinööri opettaja ja kun tulee ongelmia eteen niin tarvitaan minua ammattimiestä ratkaisemaan niitä.
Pidänkin itseäni sekatyömiehenä joka ei ole tarvinnut toisten apua, mutta nyt kun olen jo seniori ikäinen, niin eniten "hermostuttaa" se, että mistä löytyy minun kriteerit täyttävää apua.
Apua voi olla vaikea löytää kun on noin kovat asenteet ja kriteerit, mutta toivottavasti onnistuu. Ihmemies McGyver ehkä löytyy jostain.
Ei kukaan ole korvaamaton. Tumpelokin selviytyy aina tavalla tai toisella.
Niin, kyllä, mutta ei niitä koulutettujakaan pidä jatkuvasti mollata tai vähätellä. Kuten niin usein tapahtuu täällä. Kouluttamattomuus on jotenkin ihannoitu normi ja jos oot jotain jaksanut ponnistella, rapaa sataa niskaan varsinkin kun selän kääntää.
Jos koulutettuja on jatkuvasti mollattu, niin koulutetut ihannoivat itseään ja vähättelevät jatkuvasti "mollaajiaan",
Kyllä ne kriteerikin hermostuttaa enemmän itsekritiikkinä kun iän myötä avuttomuus lisääntyy.
Vanhoilla mittareilla ei pitäisikään enää mittailla, vaan pitäisi laittaa rimaa alemmalle tasolle, eli entistä 10 pistettä tasolle 5, niin silloinkin ollaan vielä aika korkealla, kun verrataan keskiarvoon.
Pitääpä sanoa miniälle valtiotieteittenmaisterille / opetusneuvokselle, että laittaa ne koulutusasiat kuntoon ja rahaa pitää löytyä, vaikka kiurun lentelyistä ja leivon lauluista.
Kokkolassa toteutettava maisteri koulutus on täyttä huuhaata!Tyhjät tynnyrit kolisee ja kovasti.
Ja ei kyllä ole turhaa vaan hyödyllistä ja hyvää. Mene mukaan itsekin niin voi pikkuisen maailma avartua sullakin. Ei oo enää niin laput silmillä ja tollot korvissa.
Mikään akateeminen koulutus ei johda suoraan ammattiin ja käytännössäkin vain harva. Näihin harvoihin kuuluvat kasvatustieteiden ja lääketieteen opinnot, joiden opintosuunnitelmiin sisältyy harjoittelua työelämässä jo opiskelun aikana ja aineopintojenkin teoria on melko käytännönläheistä. Pätee jossain määrin myös oikeustieteilijöihin ja teologeihin, mutta heidänkin on suoritettava aineopintojen jälkeen eräänlainen näyttökoe itse työhön.
Sen sijaan esimerkiksi humanististen, matemaattisten tai yhteiskunnallisten aineiden opiskelu on pelkästään tutkijalähtöistä, ja tutkijoillehan ei vapaudu paikkoja kuin minimaalinen määrä luonnollisen poistuman kautta. Tilannettaan noiden aineiden opiskelijat voivat korjata vain opiskelemalla aineopintojen rinnalla kasvatustieteitä näiden omassa tiedekunnassa, jolloin auskultoidaan ja saa pätevyyden aineopettajaksi.
Moni kuitenkin tiedostaa, ettei hänestä ole opettajaksi, eikä opiskele kasvatustieteitä. Sellaisten humanistien ja matemaatikkojen tilanne on kertakaikkisen karu. Vain yhteiskuntatieteilijöille on tähän asti riittänyt jonkin verran virkamiehen paikkoja ilman ammatillista täsmäkoulutusta.
Kyllä sulla taisi yöllä osittain lipsahtaa, matematiikka kuuluu niihin aineisiin jotka sisältyvät monenalan koulutuksen perusteisiin, pelkkää matematiikkaa taitaa harva edes opiskella.
Hyvä matematiikan tuntemus johtaa usein yrittäjyyteen ja virkamieheksi sopivia taitaa löytyä joka nurkan takaa.
Nykyiset virkamiehet ovat niitä jotka ovat osaamattomuuttaan/kykenemättömyyttään johtaneet suomen kestävyysvajeeseen pitäisi osata edes sen verran matematiikkaa, että osaisivat pitää menot ja tulot tasapainossa.
Osaamattoman virkamiehen "työkoenäyttöä" on usein vaikea purkaa, se taitaa olla heidän suurin saavutuksensa.
>>>Hyvä matematiikan tuntemus johtaa usein...
Matematiikka on hyvä tiede mutta ei riitä antamaan perusteita yhteiskunnan ymmärtämiseen tai bisneksen tekoon. Matikan pohjalta on esim vaikea markkinoida tai ymmärtää ostokäyttäytymistä. Tarvitaan muutakin oppia, esim kestävyysvajeeseen kansantaloustiedettä.
Ongelma on usein ettei matikanosaajat tule oikein toimeen todellisuuden kanssa ja se on hankaluutena tiedon soveltamisessa käytäntöön.
Tilanne ainakin menee koko ajan huonompaan suuntaan:
http://www.ksml.fi/uutiset/keski-suomi/akateemiset-etsivat-tyota/1714321
Lopettakaa tuo pitkä jankuttaminen, lukemalla luonnontieteitä ja matematiikkaa antaa valmiudet useaan ammattiin joilla yhteiskuntaa viedään eteenpäin.
"Ammattiin" pitää hakeutua kiinnostuksen ja oman halun perusteella ja sen jälkeen hankittava ammattiin tarvittavat menestyksen avaimet.
Eipä taida olla minulla paljon koulutusta eikä oppiarvoja, mutta hankkimalla aina ne tiedot joita tekemisissäni olen tarvinnut taidan olla myös miljonääri.