Minulle puhkesi paha paniikkihäiriö toisen lapsen syntymän jälkeen ja tosi paha sellainen. Tyyliin postin hakeminen laukaisi kohtauksen jne. Kaikenlisäksi koska lapseni oli vasta vauva minulle ei määrätty rauhoittavia. Siinä sitten kärvistelin ensimmäisen puoli vuotta vauvan kanssa joka ei nukkunut kunnolla :)
Minulla oli tukena mieheni ja anoppini ja muutamia ystäviä sekä lapset jotka
toivat iloa arkeen. Lisäksi itselläni heräsi valtava taistelutahto ja elämänhalu, vaikka olo oli kaamea. JA MINÄ SELVISIN SIITÄ!!! Joten nyt haluan kannustaa kaikkia ongelmasta kärsiviä luottamaan siihen, että aurinko paistaa vielä siihen risukasaan! Hakekaa apua, ihan mistä vain ja keneltä vain ja puhukaa, itkekää, naurakaa, tarttukaa pieniinkin ilon aiheisiin! Kirjoittakaa itsellenne kirje omista tunteista ja ajatuksista, omista haaveista ja unelmista mitä sitten teen kun tämä tilanne helpottaa. Kuvitelkaa itsenne jo terveinä ja hyvinvoivina ja vahvoina ja tasapainoisina, sekin auttaa uskotte tai ette. Minä lisäksi rukoilin, rukoilin ja rukoilin, kerroin KAIKKI murheeni jumalalle ja enkeleille, ajattelin että heillä on aikaa kuunnella :) Ja viime kesänä kävin reiki kurssin, jonka jälkeen olen pystynyt hoitamaan myös itseäni :) SUOSITTELEN!!! Mutta ehkä tärkein asia on itsensä kuunteleminen ja rakastaminen. Hakekaa aktiivisesti sitä omaa sisäistä rauhaanne, se auttaa! Ihmiset ovat erilaisia ja mutta kaikki ovat yhtä tärkeitä! Lisää positiivisuutta ja jakakaa lisää positiivisia kokemuksia!
Minulla oli tukena mieheni ja anoppini ja muutamia ystäviä sekä lapset jotka
toivat iloa arkeen. Lisäksi itselläni heräsi valtava taistelutahto ja elämänhalu, vaikka olo oli kaamea. JA MINÄ SELVISIN SIITÄ!!! Joten nyt haluan kannustaa kaikkia ongelmasta kärsiviä luottamaan siihen, että aurinko paistaa vielä siihen risukasaan! Hakekaa apua, ihan mistä vain ja keneltä vain ja puhukaa, itkekää, naurakaa, tarttukaa pieniinkin ilon aiheisiin! Kirjoittakaa itsellenne kirje omista tunteista ja ajatuksista, omista haaveista ja unelmista mitä sitten teen kun tämä tilanne helpottaa. Kuvitelkaa itsenne jo terveinä ja hyvinvoivina ja vahvoina ja tasapainoisina, sekin auttaa uskotte tai ette. Minä lisäksi rukoilin, rukoilin ja rukoilin, kerroin KAIKKI murheeni jumalalle ja enkeleille, ajattelin että heillä on aikaa kuunnella :) Ja viime kesänä kävin reiki kurssin, jonka jälkeen olen pystynyt hoitamaan myös itseäni :) SUOSITTELEN!!! Mutta ehkä tärkein asia on itsensä kuunteleminen ja rakastaminen. Hakekaa aktiivisesti sitä omaa sisäistä rauhaanne, se auttaa! Ihmiset ovat erilaisia ja mutta kaikki ovat yhtä tärkeitä! Lisää positiivisuutta ja jakakaa lisää positiivisia kokemuksia!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jee! ;) Menikö sulla kaikki tuntemuksetkin ohi, että olis tulossa paniikkohäiriö? Miten sulla alko ne kohtaukset? Alkoko ahdistaa henkee ja päähän koskemaan? Mulla on itellänikin paniikkihiriötä ollujt pari kuukautta. Paremmalla mallilla jo nyt kuin syksyllä. Aattelin alottaa tekee kaikkee uutta. Uusii harrastuksii, ihmissuhteita yms :D Monesti varmasti ajattelee, että tää on PYSYVÄ sairaus, mut tuskin se sitä on? Oon kyl lukenut, et aivoissa on pysyviä muutoksia välittäjäaineiden toiminnoissa, mut tiiä sitten? Jos ennen oli hyvin ja yhtäkkii tulee, nii voiko se muutos muka tapahtuu niin äkkii? Vähän epäilen ite ainakin. Käytitkö sä jotain luontaistuotteita apuna ja jotain muutakin?
Kaikki alko mielettömällä väsymyksellä ja pienellä ahdistuksella, mutta sivuutin ne ja laitoin väsymyksen piikkiin. Yhtenä iltana kun olin todella väsynyt ja molemmat lapset huusi, tuli ahdistava olo ja paniikintunne ja soitin miehelle että nyt taitaa tulla jonkinlainen kohtaus...siitä se alko valtava ahditus, pelko ja päässä ajatukset surisi yötäpäivää, mä en vieläkään tajua kuinka selvisisn siitä, mutta niin vain kävi!
Sitten alkoi altistus eli kauppaan vaan ja kaikkiin tilanteisiin, jotka ahdisti. Autolla en pystynyt silloin ajamaan yhtään, nyt taas pystyn ;) Mä uskon kyllä, että lääkärit varmasti tietää vuosien kokemuksella, että mitä aivoissa tapahtuu ja kyllä mä uskon, että se voi uusiakin, mutta enemmän uskon siihen että itse voi vaikuttaa paljon kuinka sairauden kokee. Vaikea selittää, toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan. Mä muistan, että itse tarvitsin valtavasti tsemppausta ja rohkaisua koska olin varma, että nyt oon tulossa hulluksi ;) SSRI lääkkeitä toki söin sen jälkeen kun romahdin 25mg ja nyt edelleen 50mg ja ne on tosi hyvä apu! Sen lisäksi söin luontaistuotteista unikuu tabletteja nukkumiseen ja tyyneyden tippoja, jotka on frantsilan tuote sekä relaxor forte kärsimyskukkatabletteja, jotka rauhoittaa tosi hyvin! Kaikki tosi hyvia tuotteita hintaansa nähden, toimi mulla paremmin kuin hyvin!!!
Mutta mun tärkein viesti on se, että tämä on voitettavissa, älkää antako sen pilata teidän koko elämää, vaikka olo voi ollakin AIVAN HIRVEE!!!
OIKEIN KOVASTI TSEMPPIÄ SULLEKIN JA HALEJA!!! Sä pärjäät kyllä !!!
"Mä uskon kyllä, että lääkärit varmasti tietää vuosien kokemuksella"
Niinhän sitä nopeasti ajatellen luulisi, ennen kuin ottaa asioista selvää.