Isoilta herroilta pääsymaksua 100 000
Itsenäisyysjuhlat
Holle Gud
691
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
...niinku veteraaneilta vai? Niitä on 100 kutsuttu.
Ne isojen herrojen pääsymaksut pitäisi antaa käteisenä veteraaneille
Kotirintamalla oli monin verroin enemmän naisia ja lapsia ilman mitään turvaa.
On se kyllä ihmeellistä, että heistä ei ikinä puhuta mitään, mutta veteraaneja on nyt hoivattu 70 vuotta.
Kun sodan runtelemat miehet tulivat kotiin, alkoi monessa perheessä vuosikymmenien pituiset painajaiset, kun ilman mitään henkistä kuntoutusta pakotettiin miehet sopeutumaan rauhan töihin.
Kuka näitä perheitä on auttanut ja miten?
Itsenäisyyden hinta/ Sodassa särkyneet
Kivimäki puuttuu arkaan aiheeseen
Ville Kivimäki: Murtuneet mielet, taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939-1945, WSOY 2013
”Enemmistö sotasukupolvesta on jo kuollut pois ja heidän jälkeläisensä ovat tulleet ikään, jolloin palataan lapsuuskodissa
vallinneisiin tunnelmiin ja tuolloin saatuihin kokemuksiin.
...Kun omien vanhempiensa kokemuksia hahmottaa traumana, mukaan on helpompi liittää myös sovinnollinen elementti...”
Kivimäki on julkaissut tohtorinväitöksensä kirjana, joka on todella seikkaperäinen tutkimus sodan traumoista. Usein päädytään myös siihen, että sotakarkuruudesta annetut rangaistukset olisivat olleet turhia jos henkilöitä olisi tutkittu nykypsykiatrian keinoin. Syynä olivat useimmiten sodan ja väkivaltaisen kuoleman näkemisen tuomat psyykkiset traumat, sekä omat läheltä piti – kokemukset ja jäytävä jännite.
Kivimäellä on kirjassaan esimerkkejä mm. miehestä, jonka
lähellä räjähti tykin kranaatti. Mies lensi tajuttomana monen
metrin päähän. Tämän jälkeen hänelle jopa ”sodan kumun”
kuuleminen sai aikaan pakon piiloutua. Tämä käsitettiin silloin
karkuruutena, mutta lopulta mies lähetettiin psyykkiseen hoitoon
ja vamman todellinen laatu todettiin.
Sodan kokeneiden kotiolot olivat usein pelon ja hädän siivittämiä. Traumansa vallassa entinen rintamasotilas oli jopa
vaarallinen perheelleen ja psyykkiset traumat siirtyivät myös
lapsiin.
Kivimäki on tutkinut myös taistelustressin kokeneiden ikäjakaumaa ja toteaa, että vanhojen ikäluokkien ja rivimiesten
osuus oli tässä suhteessa huomattava. Nuoret miehet kokivat sodassa uutta elämänvaihetta, mutta vanhoilla sota katkaisi
vakiintuneen elämän.
Viimeaikoina sotastressistä rintamamiehillä ja heidän jälkikasvullaan on kirjoitettu paljon, mikä on tietysti hyvä asia.
Kivimäki on tehnyt perusteellista työtä. Kukahan kirjoittaisi kirjan
sotilaan lastenlasten perimästä stressistä?
Suomessa on "isotkin herrat" melko vaatimattomissa puitteissa.
Meillä ei kukaan kieriskele rahoissa korruptiolla hankituissa palatseissa, vaan jokaisella on työnsä ja toimensa.
Onhan aina niitä, joilla on paremmat olot kuin monilla, koskaan ei päästä siihen, että kaikilla olisi samoin asiat.
Rajan tuolla puolen siihen muka pyrittiin, mutta kuinkas kävikään? Ainoa joka todella jakautui tasaisesti, oli köyhyys ja kurjuus. josta ei 70 vuodessa päästy pois, vaikka juuri siitä syystä vallankumous aikoinaan syttyi.
Suomessa presidenttiäkin pääsee kadulla kättelemään, jos sattuu paikalle. Ei meillä turvamiehet kulje ase kädessä silmäätekevien ympärillä.
En tiedä, miten nykyinen pres.rva kulkee kodin ulkopuolella, mutta sen muistan, että Sylvi Kekkonen käveli Tamminiemestä kaupunkiin, kunnes reuma pakotti hänet Minin rattiin.
Presidentin juhliin kutsuttiin nuoria yrittäjiä, taiteilijoita, päättäjiä ja niitä ihmisiä, joita presidenttipari oli vuoden mittaan tavannut. Ynnä niitä vetraaneja (keski-ikä 90 v-) , ja ylimman luokan virkamiehiä, diplomaatteja, kansanedustajat ja hallitus.
Pitäisi tehdä tarkempi tilasto siitä, mitä tarkoitetaan "eliitillä" ja eliitin juhlilla, koska turha kateus useinkin näiden moittijoiden sävystä kuultaa.
Juhla oli mieleenpainuva ja hyvin suomalainen. Ei meidän luonteellamme itsnäisyyspäivänä riekuta ja vietetä karnevaaleja.
No, kansa tietää.