Hei,
Tämä on varmaan tyhmin paikka kysyä, mutta kysyn kuitenkin.
Olisiko kellään kokemusta opiskelusta tilanteessa, jossa ylimääräiset (päänsisäiset) äänet häiritsevät. Lähinnä kaipaisin kokemuksia siitä, kuinka hyvin korkeakouluopiskelu on onnistunut ääniä kuullen, lääkityksen kanssa tai ilman, ja mitkä muut seikat ovat ääniä kuulevilla edistäneet tai vaikeuttaneet opiskelua.
Omasta taustastani voin mainita, että opiskelen yliopistossa ja olen kuullut ääniä muutaman vuoden ajan liki päivittäin. Äänet ovat yleensä sellaisia, että ne juuri ja juuri erottuvat taustakohinasta tai ovat väärin tulkittua puheensorinaa esim. kirjastossa. Tällä hetkellä tuntuu, että äänet vaikeuttavat oppimista sikäli, etten kykene tieteellistä tekstiä lukemaan lähes lainkaan ymmärtäen. Minulle on äskettäin määrätty lääkitys, mutta epäröin aloittaa sitä, koska epäilen, että haittavaikutukset voisivat tehdä yhtälaisen tai pahemmankin hallan oppimiskyvylleni kuin äänet, joiden katoamisesta ei tietystikään ole mitään varmaa taetta lääkityksenkään myötä.
Kiitos.
Tämä on varmaan tyhmin paikka kysyä, mutta kysyn kuitenkin.
Olisiko kellään kokemusta opiskelusta tilanteessa, jossa ylimääräiset (päänsisäiset) äänet häiritsevät. Lähinnä kaipaisin kokemuksia siitä, kuinka hyvin korkeakouluopiskelu on onnistunut ääniä kuullen, lääkityksen kanssa tai ilman, ja mitkä muut seikat ovat ääniä kuulevilla edistäneet tai vaikeuttaneet opiskelua.
Omasta taustastani voin mainita, että opiskelen yliopistossa ja olen kuullut ääniä muutaman vuoden ajan liki päivittäin. Äänet ovat yleensä sellaisia, että ne juuri ja juuri erottuvat taustakohinasta tai ovat väärin tulkittua puheensorinaa esim. kirjastossa. Tällä hetkellä tuntuu, että äänet vaikeuttavat oppimista sikäli, etten kykene tieteellistä tekstiä lukemaan lähes lainkaan ymmärtäen. Minulle on äskettäin määrätty lääkitys, mutta epäröin aloittaa sitä, koska epäilen, että haittavaikutukset voisivat tehdä yhtälaisen tai pahemmankin hallan oppimiskyvylleni kuin äänet, joiden katoamisesta ei tietystikään ole mitään varmaa taetta lääkityksenkään myötä.
Kiitos.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Aloita se lääkitys. Jos se ei tehoa, niin palataan asiaan.
Miksi toisia asioita, kuten ääntenkuulemista, pitäisi pitää ei-toivottuna ilmiönä? Häiritseekö äänten kuuleminen keskittymistä, vai asenneilmapiiri, jossa ilmiötä pidetään lääkitsemisen tarpeena? Mikä olisi silloin tämän asenneilmapiirin ongelma ja motiivit? Ihan kysyn vain niiltä, jotka haluavat miettiä vaihtoehtoisia käsittelytapoja tai ideoita.
Voisiko silloin ensisijaisesti mieluummin paneutua oikeasti keskittymistä haittaavien asioiden poistamiseen, ja keskittymisen harjaannuttamiseen niihin asioihin, joihin itse haluaa keskittyä?
Ihan vaan kysyn, kun on olemassa keinot keskittymisen heikentämiseksi, että miksi niitä pitäisi edes käyttää? Miksi ei panostettaisi vahvemmin mieltä rakentaviin kuin tuhoaviin mekanismeihin?
''Tällä hetkellä tuntuu, että äänet vaikeuttavat oppimista sikäli, etten kykene tieteellistä tekstiä lukemaan lähes lainkaan ymmärtäen''
Kannattaa oppia tyhjentämään mieli ajatuksista esimerkiksi meditaation/joogan yms. avulla, harjoitella läsnäoloa hetkessä. Tämänkaltaiset harjoitukset muokkaavat aivoja parantaen itsesäätelyä, jolloin hallitsemattomat ajatukset ja tunteet eivät häiritse niin helposti. Lisäksi tämänkaltaiset harjoitteet vähentävät päivittäistä stressiä. Psykoottiseen oireiluun voi liittyä alentunutta mentalisaatiokykyä, kyvyttömyyttä erottaa omia mielenliikkeitä ulkomaailmasta, projisoida ne minän ulkopuolelle. Tutkitusti skitsofreenikkojen mentalisaatiokyvyn/sosiaalisten kognitioiden vahvistaminen terapian avulla lisää mm. harmaan aineen määrää aivoissa. Siis aivojen harjoittaminen muokkaa aivoja, joten kannattaa miettiä että mitä miettii! Ja mitä tekee, miten toimii eri tilanteissa. Mielenterveysongelmia voi hoitaa myös ravitsemuksen avulla, tästähän on paljon tietoa netissä. On olemassa myös sellainen kuin antioksidanttiklinikka, missä hoidetaan ravitsemuksen avulla erinäisiä ongelmia. Äänistä tuskin pääsee kovin helposti eroon, joten pitää olla kärsivällinen. Tärkeintä on, että oppii hallitsemaan paremmin mieltään ja ymmärtämään sen toimintaa. Äänet varmaan usein liittyvät ahdistukseen, stressiin, itsetunto-ongelmiin,traumoihin, yksinäisyyteen yms. Kannattaa varmaan oppia mitkä ärsykkeet laukaisevat tuollaisen tavan ajatella.
kannattaa varmaan kokeilla lääkitystä. jos ei toimi kuukauden tai kahden aikana lopetat. vaikea nähdä, että sulla olisi varsinaisesti mitään hävittävää lääkekokeilusta. mitä lääkkeitä sulle on määrätty?
Kiitos,
ihan asiallisia vastauksia.
Olen saanut ketipinor-reseptin, 25mg iltaisin. Taidanpa kyllä ainakin kokeilla sitä.
Tässä olisi tarkoitus myös elämäntaparempan tapaista kehitellä, lisää liikuntaa, jopa sitä joogaa, ja oma-aloitteisesti olen terapiaankin hakeutumassa. Olen huomannut myös, että sosiaalinen vuorovaikutus ainakin tilapäisesti helpottaa oloa, koska sen aikana ei ääniä kuule tai ei niihin kiinnitä huomiota. Silläkin saralla olisi siis hyvä kehitellä aktivoitumista. Paradoksaalisesti väkijoukot kylläkin ovat pahimpia paikkoja kuuloharhojen kannalta. Täytyypi vain toivoa, että tässä pystyisi vielä täyden oppimiskyvyn palauttamaan näillä eväin. Nyt kun käytännössä vain kielet jatkuvan toiston kautta jäävät päähän.
Mulla on kausittain nämä kuuloharhat.. Oon nyt ollu puoli vuotta sairaslomalla, kun en enää selvinnyt töistä. Olin töissä hyvin kiireisessä kaupassa asiakaspalvelijana, ennenkuin jäin sairaslomalle olin pomon mukaan jutellut itekseen ja luullu et juttelen asiakkaalle ja muutenki oli vaikea joskus hahmottaa, että tuliko puhe asiakkaalta vai pään sisältä.. Ens kesään asti mulle on sitä saikkua kirjotettu ja kattoa sitte, että pystyykö sitä menemään joihinkin töihin.. Nyt mua vaivaa nuo kuuloharhat enää iltaisin ennenku menen nukkumaan, se on semmosta puheensorinaa jota lähtee esim pienestä ihmisjoukosta, äänet loppuu kun nukahdan lopulta.. Lääkityksenä Ketipinor 800mg iltaisin..