Lupasimme keväällä palata asiaan syyskuun lopulla. Jokos olisi sen aika?
kuuleeko Kypsä kana ?
Lastu laineella
4454
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Moi Lastu Laine!
En ole -kypsä kana-, vaan mies joka aikoinaan ihmetteli ihastustasi. Edelleen sitä ihmettelen, vaikka kertomasi mukaan kotiasiat ovat kunnossa. Eikö vieläkään ole löytynyt "järjellistä" syytä ihastumiseen? Et edelleenkään kaipaa jotain jota et parisuhteestasi saa!?
Vaimollanihan oli samanlainen työpaikkaihastus joka sitten loppujen lopuksi muuttui lihaksi, paljastui ja nyttemmin olemme eronneet. Liittomme kesti kymmenen vuotta. Hän yritti selvittää minulle ettei suhde merkinnyt hänelle mitään eikä meidän suhteessamme ollut mitään suurempia ongelmia. Vieras mies vain kuulemma sekoitti pään. Hän yritti saada minua takaisin, mutta minä en asiaa kestänyt. Heikko minä. Toisaalta en ole eroa katunut, vaikka häntä kaipaankin. Hän pilasi suhteemme sekoittamalla siihen ulkopuolisen. Luottamus ja yhteinen tulevaisuus hävisi hetkessä ajatuksistani. Tottakai olen katsonut peiliin ja omat virheeni tajunnut ja myöntänyt, mutta ihastumalla ja petoksella hän ei jättänyt suhteellemme pelivaraa. Ongelmat olisi voinut yrittää hoitaa muulla tavalla. Vaikka keskustelemalla tai terapeutilla. Jännitystä tai yhteistä aikaa taas saa vaikka ulkomaanmatkalla. Tapoja on monia. Vieras mies ei ole sellainen.
Nyttemmin (erostamme on kohta puoli vuotta) ex-puolisoni on sanonut ettei ymmärrä mitä ihastuksessaan näki. Asian paljastuttua kaikki jännitys ja uutuuden viehätys ilmeisesti hävisi. No, minua hän ei kuitenkaan enää saa ja on sen jo ymmärtänyt. Me ajauduimme umpikujaan jota ei voi enää selvittää. Ikävä kyllä, koska hänestä edelleen tosiaan kovasti välitän. Onneksi järkeni on tunteitani vahvempi. Onneksi ja onneksi... :-(
Mieti nyt tarkkaan mitä aiot tehdä. Muistaakseni kirjoitit ettet aio tehdä mitään. Hyvä niin, mutta yritä saada ajatuksesi järjestykseen ettet vahingossakaan tee mitään mitä joudut myöhemmin katumaan. Juu, elä tässä ja nyt. Muotilause. Tässä ja nyt voi kuitenkin olla edelleen nykyisen puolisosi kanssa ja siinä on vielä lisänä tulevaisuus. Ihastuksesi kanssa et tiedä tulevaisuudesta mitään.
Tsemppiä asian kanssa!
Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksestasi, Petetty jättäjä. Olen asioista lähestulkoon täysin samaa mieltä kanssasi. Vaikutat fiksulta kaverilta.
Pelkään todella että meille kävisi samoin kuin teille. Arvostan ja kunnioitan aviomiestäni yli kymmenen vuoden kokemuksella siinä määrin, etten mistään syystä haluaisi sellaista miestä menettää. Vielä lasteni isäkin.
Ihastumisen, tai sanoisin jo, rakastumisen tunne työkaveriin ei kuitenkaan ole yhtään laimentunut, päinvastoin ja on kestänyt jo yli vuoden. Se on aivan mahdotonta, sisällä kuohuu, pulssi tykyttää ja on aivan euforinen olo hänen läheisyydessään. Sehän on kuin huumetta, todellakin. Tämäkin mies on fiksu ja lahjakas, mutta ennen kaikkea hänen fyysinen olemuksensa on aivan tainnuttava, täydellinen.
Tämän kaiken keskelläkin oma mies kestää vertailun, noin viileän analyyttisesti. Mutta tunne.
Toistaiseksi tilanteet on onnistuttu pitämään hallinnassa. Olen järjestelmällisesti paennut paikalta aina, kun olen huomannut, että järki ei juokse. Tai tilanne muuten vaarallinen, jälkeläisteni tulevaisuutta uhkaava. Hoippuen, mutta kuitenkin. Mitään normaalista työkaveruudesta poikkeavaa ei välillämme ole tapahtunut. Siis konkreettisella tasolla.
Teen kaikkeni, ettei tapahtuisikaan. Ajattelen, ettei mikään ole tällä hetkellä niin tärkeää. Tuon miehen vastustaminen on ensisijainen projektini.
Olen uskollista sorttia. Ihastun harvoin, mutta sitäkin väkevämmin. Se tekee tästäkin jutusta kait niin mutkikkaan. Kohde on liian "hyvin valittu". En saa tunnetta yhtään laimenemaan, vaikka millaisilla henkisillä harjoituksilla sitä yritän.
Mieskultani ei asiasta tiedä. Enkä halua kertoakaan, en halua häntä loukata. Taistelen taisteluni yksin. Yli kaiken toivon, että rintamalinja pitää.
Jos jotain haluaisin Sinulle sanoa niin... Vaikka hyvin ymmärrän loukatun tunteesi. Kuitenkin, voisitko yrittää edes vähän ymmärtää vaimoasi, edes itsesi takia. Hän on voinut rakastaa Sinua ja ymmärtää täysin arvosi ja silti jäädä toisen retkuun. Ei sitä vättämättä itse valitse. Se on voinut olla hänen elämänsä taistelu.
Moi Lastu ja kiitos kun vastasit!
Ikävä on tilanteesi. Kertakaikkiaan. Jo vuosi "koukussa"!? Anteeksi nyt, mutta toivon että ihastuksesi on pelkuri/rohkea eikä lähde peliin kanssasi. Ymmärtää rikkovansa jotain korvaamatonta, onnellisen perheen. Itse näytät pystyvän vastustamaan häntä, mutta vain määrättyyn rajaan asti.
Tilanteeseesi minulla ei ole paljoa sanottavaa. Jos sinulla kerran on asiat hyvin kotona, mutta vieras mies vain vetää puoleensa, en keksi mitään ihmeellistä sanottavaa. Tämä näyttää olevan sinun kiirastulesi kuten kirjoituksistasi voi myös ymmärtää. Muistutan sinua vielä siitä että ihmisellä on kumma tapa vääntää asioita "oikeaksi" päässään. Sinunkin mielikuvasi ihastuksestasi saattavat olla tämän maailman ulkopuolelta. Se toinen vain tuntuu niin yli-ihmiseltä, täysin vastustamattomalta. Todellisuus saattaa kuitenkin olla ihan muuta. Tsemppiä ajatustesi kanssa. Toivon sydämestäni että ihastuksesi ei vie sinua tilanteeseen jossa joudut katumaan. Se olisi hirveä paikka.
Mitä minun pitäisi ymmärtää ex-vaimoni tekemisissä? Hänellä on varmasti ollut vaikeaa asioita punnitessaan. En epäile sitä hetkeäkään. Ei hän muuten olisi kanssani ollut kymmentä vuotta jos ei jotain tuntisi. Olen antanut hänelle anteeksi. En muutenkaan vihaa tai tunne muuta pahaa häntä kohtaan. Hän on edelleen aika ihana ihminen. Enhän muuten olisi pystynyt olemaan hänen kanssaan kaikkia näitä vuosia jos en häntä olisi rakastanut. Kyllä minäkin tapasin mukavia naisia ja jopa vähän ihastuin, mutta rakkauteni auttoi minut ihastusten yli. Ei tehnyt edes tiukkaa. Siksi en usko että exäni rakasti minua toisen kanssa pelehtiessään. Ei ainakaan sillä tavalla jolla minä sanan rakkaus ymmärrän.
Voin antaa anteeksi ja ymmärtää mutten voi unohtaa. Kyse on loukkauksesta, mutta myös kunnioituksesta ja uskollisuudesta. Miksi palaisin yhteen ihmisen kanssa johon en voi luottaa? Mielummin aloitan uuden suhteen. Se ei lähtökohdaltaan ole epäluotettava.
Eipä juuri siitä kesäkuun alusta muuttunut. Olen yrittänyt rakentaa ympärilleni jonkinlaista kuorta siinä onnistumatta. En kuulu niihin ihmisiin, joilta onnistuu hallittu viileys.
Iloinen ja surullinen vuorotellen ja yhtä aikaa. Loma-aikana vähän jo helpotti kun ei nähty neljään viikkoon, mutta nyt on kaikki taas kuin ennenkin. Tiedän, että molemmat tiedämme tilanteen ja sen vaarat. Vaikka paljon keskenämme puhummekin, emme koskaan tunteista.