Mikään ei huuda

oikeaa hiljaisuutta olekaan, ei koskaan. Hiljaisuus jossain maaseudulla, sopivan eristyksissä, on yksi suurimmista nautinnoista korville.

millään vaan keksi mitään sanottavaa vaikka kuinka haluaisi?

hiljaisuudesta ei kuule kuin hiljaisuudessa.

Juu huolestuttaa hiljaisuus. yleensä joku on silloin pahanteossa, kun ei kuulu mitään :O

Aina pitää luoda vaikutelma ,ettei olisi pahanteossa ,toisaalta sen arvaa ,jos keksii selityksiä

silloin ei oo enää väliä
ei halua
ei ole voimia ei tahtoa
tai ei muista enää
miten ääntä lähetetään
tai minkä vuoksi

on juurikin se, että hiljaisimmat tsekataan ensin. kovaäänisillä ainakin peruselintoiminnot toimivat.

samoin on muissakin tilanteissa; jos ihminen hiljenee, on masentunut, luovuttanut.. silloin on syytä olla huolissaan.

toivottavasti jokaisella olisi joku, joka huomaisi sen hiljenemisen, niin käydessä..

Olen samaa mieltä. Joskus auttaa kun saa tunteen purkaa, hiljaisuutta se on täälläkin kirjoittelu, ja aika riskaapelia touhua, jos odottaa vastausta, Se kun ei aina ole toivottu. Joskus sattuu kohdalle vastaus, joka tuntuu siltä, että joku tunnistaa. Se, joka siitä loukkaantuu, on harhainen. Mä en harhaudu vastauksista, tiedän että mikään ei ole mulle ja mä vaan puran tuntojani. Edes hän ei tunne mua niin, että voisi päätellä, että täällä palloilen, kun en osannut puhua. En olisi hänelle halunnut mitään vaikeuksia puhumalla, olisin vaan nätisti istunut jossain hämärässä. Hiljaa olisin selvitellyt mikä mua vaivaa, nyt asiat varmaan ratkea toisella tavalla ja hyvä niin. Ratkaisua ja mielenrauhaa toivon tässäkin itselleni. Monesti harhainen, mutta en harhaudu vastauksista. Niin se kato menee.