Palstalla keskustellaan virtuaaliseurustelusta, todeten sen olevan riittämätöntä. Sinänsä se ruokkii mielikuvitusta, ja inhimillisen olennon sosiaalisia tarpeita vuorovaikutukseen.
Olemme sukupolvi, jolle tämä on uutta,--- ennen kokematonta!
Jos pidämme mielessämme, kuinka voimakas vaikutus sillä on, esimerkiksi seksuaalisesti herääviin nuoriin, voisimme ymmärtää miten nämä forumit saavat ihmiset ympäri maapallon etsimään näistäkin toisiaan.
Nuorilla elämää kokemattomilla, on suuri vaara joutua kokeneemman viettelemäksi ja suostumaan tapaamaan tunteidensa kohdetta, joka saattaa olle puolta vanhempi *viettelijä*
Kun tullaan ikäryhmiin, joita edustamme, on useimmilla kokemusta elämästä, sen täyttymyksestä.
On myös heitä, jotka eivät olosuhteidensa seurauksena ole voineet/päässeet toteuttamaan itseään ja inhimillisiä tarpeitaan live-elämässä.
Sitten on puolisonsa menettäneet yksinäiset, jotka voivat päivittäisen syntyneen tyhjiön täyttää nettikeskusteluilla.
Minusta he ovat parhaiten suojassa elämänkokemuksineen, uppoutumasta liian syvälle virtuaalitodellisuuteen.
Me ihmiset olemme hyvin monipuolisia olioita tässäkin uudessa kommunikaatiomuodossa, että saatamme ihastua kanssakirjoittajien personallisuuteen, mutta juuri realistinen kokemusmaailmamme lopulta pitää meillä jalat maassa.
Silti en halua vähätellä sitä antia, mitä nettitutustuminen on tuonut parhaimmillaan.
Lämpimiä tunteita silloin kun kirjoitukset on ne synnyttäneet, samoin päivastaisiakin, mutta rikastuttavana ja kiitollisena olen kokenut oppimisen, teidän muiden kirjoittavien parissa.
Olemme sukupolvi, jolle tämä on uutta,--- ennen kokematonta!
Jos pidämme mielessämme, kuinka voimakas vaikutus sillä on, esimerkiksi seksuaalisesti herääviin nuoriin, voisimme ymmärtää miten nämä forumit saavat ihmiset ympäri maapallon etsimään näistäkin toisiaan.
Nuorilla elämää kokemattomilla, on suuri vaara joutua kokeneemman viettelemäksi ja suostumaan tapaamaan tunteidensa kohdetta, joka saattaa olle puolta vanhempi *viettelijä*
Kun tullaan ikäryhmiin, joita edustamme, on useimmilla kokemusta elämästä, sen täyttymyksestä.
On myös heitä, jotka eivät olosuhteidensa seurauksena ole voineet/päässeet toteuttamaan itseään ja inhimillisiä tarpeitaan live-elämässä.
Sitten on puolisonsa menettäneet yksinäiset, jotka voivat päivittäisen syntyneen tyhjiön täyttää nettikeskusteluilla.
Minusta he ovat parhaiten suojassa elämänkokemuksineen, uppoutumasta liian syvälle virtuaalitodellisuuteen.
Me ihmiset olemme hyvin monipuolisia olioita tässäkin uudessa kommunikaatiomuodossa, että saatamme ihastua kanssakirjoittajien personallisuuteen, mutta juuri realistinen kokemusmaailmamme lopulta pitää meillä jalat maassa.
Silti en halua vähätellä sitä antia, mitä nettitutustuminen on tuonut parhaimmillaan.
Lämpimiä tunteita silloin kun kirjoitukset on ne synnyttäneet, samoin päivastaisiakin, mutta rikastuttavana ja kiitollisena olen kokenut oppimisen, teidän muiden kirjoittavien parissa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Asiallinen ja kauniskin kuvaus tästä yhteisestä harrastuksestamme täällä virtuaalitodellisuudessa.
En niinkään allekirjoittaisi tuota korvaavuuden merkitystä reaalielämän pettymyksiin. Kyllähän täällä tapaa aivan ainutkertaisia ihmisiä, joita muuten ei koskaan kohtaisi.
Tämä on parhaimmillaan kuin elämän oppitunti - oikein otettuna ja siihen aktiivisesti osallistuvana.
Kiitos mukanaolostanne!
En tainut tarkoittaa pettymyksiltä, vaan tarpeesta saada suorittaa/ilmentää jotakin, jossa on rauha saada olla vain oma itsensä.
Maalaaminen on ollut itselleni se keidas, johon ei yllä millään maailman myrskyt:D
Olen kokeillut sitäkin maalata tuskatiloja (muiden pyynnöstä) mutta ei onnistu, ei sitten millään!
Kirjoittaminen on antanut ajoittain saman onnentunteen, kun mikään ei häiritse, ja mieli on täynnä ajatuksia joita me sosiaaliset ihmiset haluamme muiden kanssa jakaa.
Hyvää Itsenäisyyspäivän aamua meille kaikille!
Suomi on saavuttanut itsenäisyyden,Suomi on onnistunut varjelemaan itsenäisyytään. Nyt Suomi on menettämässä itsenäisyytensä kovaa vauhtia..
Sytytin sinivalkoisen kynttilän kaikille niille,jotka ovat puhuneet,rakentaneet,kirjoittaneet, viljelleet,, taistelleet lyhyesti sanottuna tehneet tekoja ja uhrauksia, josta olemme itsenäisyytemme saavuttaneet ja säilyttäneet.
Millä tavalla nettikirjoittelu on korvaavaa toimintaa, toimettomuuden tunteen täyttämistä ja saamista edes jonkunlaisen yhteyden toisiin ihmisiin, vaihtelee kyllä täälläkin.
Enpä painottaisi täällä vierailujani kovinkaan paljon korvaavaksi toiminnakseni. Pääpainoni ei ole täällä tuhertelemassa. Enemmänkin siinä, että " otan aikaani", ehkä enemmänkin vaihteluksi ja käyn vilkaisemassa kirjoitteluja ja joskus vähän osallistun.
Koska minulla on ollut tietokone käytössäni vain runsaan viisi vuotta, alku tietysti täytyi kiinnostaa, kaikkihan oli opittava. Siitäpä sitten löysin keskustelupalstat ja mikäpä siinä. Alkuun oli enemmän innostusta kuin taitoja ja ymmärrystä täällä kirjoittelusta.
Kyllä koen väliin väsähtämistä täällä junnaavaan kirjoitteluun, luen kuitenkin. Tulee sama tunne, kuin katsoessani tunnin kestäviä jännärijaksoja telkkarista. Alkuun hyvinkin mielenkiintoisia, mutta kymmenien jaksojen jälkeen alkaa tulla toistoiksi kokemaani yhä enemmän. Niin täälläkin, mylly jauhaa ja vanhat tarinat nousevat "täydennykseksi."
Tottahan täällä on erittäin hyviä ja mielenkiintoisia kirjoittajia. Nimiä en mainitse. Jos tämä jotakin loukkaa, että mainitsen "hyvyydestä", olen silti sitä mieltä, että tasa-arvo on saada kirjoittaa, mutta tuotoksissa on erot. Turha siitä on kiistellä. Tämän kerron lukijana, jollainen olen.
Kyllähän täällä palstoilla ole on minuakin jossain opettanut. Niinpä en tuomitsekaan täällä pistäytymisiäni "hukkareissuksi." Voisihan aika turhempaankin mennä.
Korvaustoiminnalla ei ole kovin hyvä kaiku, liittyyhän se esimerkiksi lääketieteessä vakaviin puutoksiin ja vierotuksiin. On myös asioita, joita ei voi millään korvata, yritykset voivat vain satuttaa, kuuseen kurkottaja kapsahtaa katajaan.
Onko puhtaasti virtuaalista maailmaa, täysin reaalimaailmasta erillään. Jokin fantasiaelokuva voi olla, mutta keskustelupalsalla yleensä liikutaan arkitodellisuuden saappaissa. Virtuaalisuus taitaa olla aika epäselvä käsite, lumetodellisuudesta ja keinotodellisuudesta puhutaan. Lume on jo lähellä petosta ja valhetta, keinotekoisuus kalpenee aidon rinnalla. Luulenpa, että olemme vasta astumassa virtuaalimaailman mahdollisuuksiin , lastentaudit ovat väistämättömiä. Tässäkin pätee sama totuus kuin tulen kanssa : hyvä renki mutta huono isäntä. Entäpä mitä tarkoittaa virtuaalitodellisuus, kun yhdyssana koostuu oikeastaan toistensa vastakohdista.
Omalla kohdallani täällä pistäytyminen ja osallistuminen merkitsee enemmänkin arkielämän täydentämistä, pujahtamista sellaiseen seuraan ajatuksia vaihtamaan ja kertoilemaan, joita ei muuten tapaisi. Kirjallisen ilmaisun tarve ja viehätys yhdistää varmasti meitä kaikkia myös. Hetkeksi polut täällä kohtaavat, voidaan rinnakkainkin kulkea . Se onkin varmaan parasta, mitä täällä voi sattua.
Jäin miettimään, mistä nuo ajatukset eilen tehtyyn aloitukseen syntyivät. Taisi " onko noin" aloitus, joka antoi sysäyksen siihen.
Taidan ilahtua eniten luovuudesta, jota olen löytänyt, juuri kirjallisessa ilmaisussa, kuten Ramona* toteaa.
Vaikeampaa olisi mieltää keskustelupalstoja miksikään lumetodellisuudeksi, kun elävä ihminen on kuitenkin kyseesä, ajatuksineen ja tunteineen.
Huvittavuutta löytyy joskus, inhimillisissä harmistumisissakin,
aamulla luin erään toteamuksen: *aina kun avaa suunsa, saa ämpärillisen likavettä päällensä*
Voiko muuta kuin todeta: - ihminen siinä sanoo rehellisen mielipiteensä:D