Kaikki hoidettavat asiat ovat minulle äärimmäisen vastenmielisiä. Kyse ei ole pelkästään siitä, etten jaksaisi, vaan koen voimakasta ahdistusta, kun pitäisi saada jotakin aikaiseksi. Tajusin, ettei minua ole koskaan kotona kannustettu, vaan päinvastoin, kaikesta tekemisestä sai aina haukut, arvostelua tai piruilua. Jos lapsena tai nuorena siivosin kotona, sain aina kuulla lopputuloksesta jotakin arvostelua. Kärsin lapsena usein migreenistä ja isäni vakiokommentti kun puuhailin jotain oli "Jaahas, ja huomenna särkee pää!"
Kaikki latistettiin, mitätöitiin ja innostumista pidettiin typeränä ja lyhytnäköisenä touhuna.
Minusta on tullut alisuoriutumisen mestari. Koulussa olen pärjännyt erinomaisesti, mutten ole uskaltanut hakea mitään vaativampia työtehtäviä, joissa olen vastuussa muillekin kuin itselleni. Minulla on korkeakoulututkinto, mutta olen töissä varastossa. Töissä olen huomannut pelkääväni työtehtäviä, joissa olen joskus kerrankin mokannut ja vältän niihin tarttumista viimeiseen asti.
Kotona kun pitäisi siivota tai laittaa ruokaa, minua alkaa ahdistaa ja itkettää enkä saa mitään tehtyä.
Onko niitä päässä soivia mitätöintejä mitenkään mahdollista vaimentaa? Tekeminen väkisin ei tunnu olevan ratkaisu - jos otan töissä vastaan vastuullisempia tehtäviä, hermoilen ja stressaan niin, että pelkään oksentavani kohta verta. Ihmisiä en halua nähdä enää ollenkaan, koska en kestä minkäänlaista kielteistä palautetta.
Kaikki latistettiin, mitätöitiin ja innostumista pidettiin typeränä ja lyhytnäköisenä touhuna.
Minusta on tullut alisuoriutumisen mestari. Koulussa olen pärjännyt erinomaisesti, mutten ole uskaltanut hakea mitään vaativampia työtehtäviä, joissa olen vastuussa muillekin kuin itselleni. Minulla on korkeakoulututkinto, mutta olen töissä varastossa. Töissä olen huomannut pelkääväni työtehtäviä, joissa olen joskus kerrankin mokannut ja vältän niihin tarttumista viimeiseen asti.
Kotona kun pitäisi siivota tai laittaa ruokaa, minua alkaa ahdistaa ja itkettää enkä saa mitään tehtyä.
Onko niitä päässä soivia mitätöintejä mitenkään mahdollista vaimentaa? Tekeminen väkisin ei tunnu olevan ratkaisu - jos otan töissä vastaan vastuullisempia tehtäviä, hermoilen ja stressaan niin, että pelkään oksentavani kohta verta. Ihmisiä en halua nähdä enää ollenkaan, koska en kestä minkäänlaista kielteistä palautetta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei ainakaan mun tietääkseni. Jos ei itse pysty ittiä auttamaan, se on loppu se. Näin ainakin mun kohalla. Nyt ei voi, muuta kuin odottaa kuolemaa.
Uskon, että omiin tunteisiin ja päässä pyöriviin ajatuksiin voi muuttaa suhtautumista. Tämä vaatii päivittäistä harjoittelua. Katso googlesta hakusanoilla: Mindfullness, tietoisuustaidot ja joustava mieli.
Ei pysty syvän masennuksen ja väsymyksen kanssa. Se vaatii taistelua. Masentunut ei jaksa taistella. Riippuu toki ihmisestä.