Mä olen avioliitossa elävä nainen. 2 lastakin on siunaantunut. Olen ollut mieheni kanssa jo vuosia, teinistä lähtien. Joitain vuosia sitten, eräs nainen avasi silmäni. Hän on työkaveri, lääkäri, minä sairaanhoitaja. Illalla ajattelen vain häntä ja aamulla toivoisin, että voisin herätä hänen kainalostaan. Jos mulla on huono päivä, jo pelkästään tämän naisen näkeminen saa hyvälle tuulelle, saatika sitten jos jutellaan. Myös muut työkaverit on huomanneet että punastun / olen kuin naantalin aurinko tms kun tää nainen tulee juttelemaan. :)
Tiedän naisen olevan lesbo ja (oletettavasti onnellisessa) parisuhteessa. Mä vaan niin haluan hänet, en oo ikinä tuntenut näin, joskus mieheni kanssa vuosia, vuosia sitten. Oman liittoni olen valmis uhraamaan, mutten uskalla kertoa tälle naiselle tunteistani, etten pilaisi hänen mahdollisesti onnellista suhdettaan me teemme töitä samassa paikassa. Tietäisin saavani rukkaset, niin miten sitä enää kehtaisi naamaansa näyttää? Miten mä pääsen tästä tunteesta eroon?
MÄ VAAN NIIN HALUAN HÄNET.
Tiedän naisen olevan lesbo ja (oletettavasti onnellisessa) parisuhteessa. Mä vaan niin haluan hänet, en oo ikinä tuntenut näin, joskus mieheni kanssa vuosia, vuosia sitten. Oman liittoni olen valmis uhraamaan, mutten uskalla kertoa tälle naiselle tunteistani, etten pilaisi hänen mahdollisesti onnellista suhdettaan me teemme töitä samassa paikassa. Tietäisin saavani rukkaset, niin miten sitä enää kehtaisi naamaansa näyttää? Miten mä pääsen tästä tunteesta eroon?
MÄ VAAN NIIN HALUAN HÄNET.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos haluat ihastuksesta eroon, niin siihen auttaa aika ja etäisyys. Otat tietoisesti välimatkaa, välttelet näkemästä, välttelet kahdenkeskisiä tilanteita ja jos mahdollista, niin katselet työtehtäviä niin, että ne mahdollistavat etäisyyden pidon. Pikku hiljaa tunteet alkavat laantua, kun toista ei näe. Keskityt muuhun elämään, teet asioita joista pidät ja pohdit, mitä teet tuon oman nykyisen liittosi suhteen. Pitäisikö sen tilaa kohentaa hieman?
Kun tunteet ovat laantuneet, voit olla normaalimmin töissä, mutta liian läheisiä välejä ja kahdenkeskisiä tilanteita kannattaa välttää jatkossakin, jottei tunteet puhkea uudelleen. Ja jos puhkeaa, niin sitten taas etäisyyttä..
Mutta kun mä en millään halua ottaa etäisyyttä. Haluan hänet ja olen valmis tosiaan mieheni jättämään. Hänen vuokseen.
Sinulla on yksi elämä, voit valita oletko onnellinen toisen kanssa vai onneton suhteessasi. Itselläni tilanne on toisinpäin. Olen rakastunut perheelliseen naiseen.
Hajottavaa. Tästä ei voi selvitä ilman särkyneitä sydämiä.
kirjoitit "Miten mä pääsen tästä tunteesta eroon?" ja nyt sitten et haluakkaan päästä eroon. Mitäs jos ensin miettisit suhteesi sen miehesi kanssa, haluatko koittaa elvyttää sitä ja jos et niin sitten sinuna keskittyisin ensin sen suhteen lopettamiseen ennen kuin alat haaveilemaan miten joku nainen jättäisi parisuhteensa sun halun takia.
Sä olet luvannut miehellesi niin hyvät ja kuin huonot ajat kestää, jos se ei nyt kestänyt huonoja niin tee kuitenkin oikein ensin ennen kuin koitat löytää uuden onnen.
Me ollaan kestetty huonot ajat, siis todellakin huonot ajat, lapsen sairaus jne. Mutta muutama vuosi sitten tämä toinen nainen herätti minut. Mieheni ei olekaan se oikea minulle. Voisin uskoa, että tämä nainen olisi, melkein tiedän että olisi. En ehkä tosiaan halua tunteistani eroon, mutta toisaalta haluaisin tämän naisen. Jollen saa tätä kyseistä naista, haluan helpottaa oloani pääsemällä tunteistani eroon. Mutta pääasiassa haluaisin tämän naisen. Tuskin häntä tulen koskaan saamaan, se taitaa olla totuus.
Kirjoitukseni tänne oli ehkä ajattelematonta. Tänään kuitenkin hymyilin useasti, koska minulla oli hyvä olla koska olin edes jollekin kertonut asiasta, teille hyvät naiset.
En vain osaa lukea hänen kehonkieltään, voisiko hän olla ihastunut minuun? Työtehtäviä en voi muuttaa, joten väkisinkin olen tekemisissä hänen kanssaan. Toisaalta, kesällä kun oli pitkä loma enkä nähnyt häntä koko kesänä, oli helpompaa. Tosin, olisin halunnut viettää kesäni hänen kanssaan..
Uskallanko kertoa hänelle? Mahtaako hän nauraa tunteilleni ja sen jälkeen töissä on entistä hankalampaa? Millä tavalla te reagoisitte, jos teille puolituttu kertoisi ihastuneensa teihin? Olisitte iloisen yllättyneitä vai ennemminkin vaivautuneita?
Mä olisin otettu, jos joku tulis sanoo, että olis minuun ihan "lääpällään", tietty mulla on ikää jo 40 , mutta mulla on kulta joka pn alta 30 ja aivan huippu ihana...
Siis säkö et aio toimia niin kuin kunnon ihmisen kuuluu ja ensin päättää onnetonta liittoasi, vaan pidät miehesi "varasijalla" ja haluat kokeilla kiinnostuuko nainen sinusta? Itse en todellakaan lämpenisi tuollaiseen. Ensin oma elämä kuntoon, lapsellinen draamahakuisuus sikseen ja ehjänä sinkkuna vasta kokeilemaan uutta suhdetta!
työ ja romanssi on yleensä paska yhdistelmä. Mä ehdottaisin kyllä että nautit siitä uudesta tunteesta itsessäsi ja tarkastelet sitä. Ehkä tämä sun tunteen herättäjä tuntuu nyt juuri sille oikealle mutta kun mietit niin sitä hän tuskin tulee oikeasti olemaan. Joskus tarvitaan se jokin joka saa meidät uusille urille ja se oli sen tarkoitus, ei sen enempää.
Sulla on nyt siis selkee tunne että et näe miestäsi samoin kuin joskus, on ehkä aika liikkua eteenpäin. Se miten ja milloin teet sen olisi ehkä hyvä ottaa pohdinnan alaiseksi.
Onni on pienistä asioista kiinni, ja elämän tärkeimmät asiat on raadollisen yksinkertaisia. Itsekkin tiedät miten pienestä asiat on joskus kiinni ja miten itsestäänselvyytenä otamme niin monet asiat.
Sä tiedät ehkä nyt mikä tekisi sut onnelliseksi, se ei ehkä nyt ole se lääkäri, mutta jos otetaan ne liiat siitä päältä pois niin alta paljastuu nainen. Olisiko siinä sun suunta ja oivallus itsesi suhteen?
Tärkeintä on ettei pasko menneisyyttään vain siksi että on löytänyt oman tulevaisuutensa suunnan. Asiat pitää hoitaa hyvin ja yleensä se vaatii sen rehellisyyden.
Nauti siis ajatuksesta että sinulla on suunta, tunne ja ajatus mitä haluat. Se lääkäri on sun herätyskello, ei pysäkki millä jäät pois.
Mä olen vähän sitä mieltä, että oleellisinta sun tilanteessasi on selvittää tuo avioliittosi tila. Kerrot, että olet valmis jättämään miehesi tuon ihastuksesi takia. Kuulostaa aika rajulta, että olet arvottanut nyt mielikuvasi tuosta naisesta korkeammalle kuin todellisen elämäsi ja yhteisen historiasi miehesi kanssa.
Oletko pysähtynyt miettimään, mitä oikeasti haluat, miksi olet nyt tuossa tilanteessa, ihastuneena toiseen ihmiseen, joka on vieläpä nainen? Ennen kuin sulla voi olla annettavaa kenellekään, niin sun on selvitettävä nämä asiat itseksesi.
Minä en osaa sanoa, onko tilanteessasi kyse siitä, että olet kyllästynyt mieheesi pitkän liiton seurauksena vai siitä, että olet herännyt uuteen identiteettiin. Vain sinä voit arvioida tämän asian. Jos kyse on ensimmäisestä vaihtoehdosta, niin kehottaisin sua suuntaamaan katseesi takaisin omaan avioliittoosi ja pohtimaan, olisiko jotakin vielä tehtävissä sen suhteen. Jos teillä on ollut hyvä elämä yhdessä, niin sen hukkaan heittämistä kannattaa pohtia tarkoin. Ihastus toiseen ei ole ratkaisu. Jos kyseessä on jälkimmäinen vaihtoehto, niin siinä tapauksessa sun on oltava rehellinen ja reilu myös miestäsi kohtaan. Tärkeintä on, että teet muutokset omassa elämässäsi itsesi takia etkä pakene itsesi kohtaamista. Tuo lääkäri ei ole siihenkään ratkaisu. Sinulla ei ole riittävästi annettavaa hänelle tai kenellekään muullekaan, ellet ole selvillä vesillä itsesi kanssa.
Et voi päättää nykyistä avioliittoasi kenenkään toisen takia. Jos aiot sen tehdä, niin sen on päätyttävä sinun itsesi takia, muutoin olet hakoteillä. Tuo lääkäri tai kukaan muukaan ei voi olla vastuussa sinun onnestasi. Sinun nykyinen avioliittosi ei voi olla tuosta ihastuksestasi riippuvaista niin, että jonkun kolmannen tahon tunteet sinua kohtaan ratkaisevat sen, jatkatko avioliitossasi. Mietis nyt. Miehesikin ansaitsee reilumman tavan käsitellä yhtesen liittonne kohtaloa. Hän on antanut sinulle monta vuotta elämästään ja kasvattanut lapset kanssasi, ollut tukenasi ja ystävänäsi jne. Kohtele häntä kunnioittavasti, vaikka päätyisitkin eroon.
Jos aiot miehesi jättää, niin sinun on hyväksyttävä se, ettei eron jälkeinen elämä välttämättä vastaa unelmiasi. Voi olla, että sinulla ei ole yhteistä tulevaisuutta ihastuksesi kanssa. Se on jopa melko epätodennäköistä ennen kaikkea siksi, että hän on jo kertomasi mukaan valinnut kumppanin itselleen. Älä tee hätiköityjä päätöksiä ohimenevien tunteiden varassa, vaan sisäistä tosiasiat ja ole kypsä ratkaisuissasi. Avioeron on tunnuttava oikealta riippumatta ihastuksista tai muista elämän realiteeteista. Jos näin ei ole, et mielestäni ole kypsä tekemään ratkaisua.