Olen todella jouluihminen ja se on vuoden parasta aikaa.
Minusta on ihana tavata sukulaisia joulunpyhinä jne. Tänä vuonna olen kuitenkin saanut aikaan jouluahdistuksen.
Meillä on yritystä takana nyt kaksi vuotta. Mitään varsinaista vikaa kummastakaan ole löytynyt ja keväällä aloitellaan todennäköisesti jonkinlaisia hoitoja. Tämän kahden vuoden aikana tuttaville, sukulaisille ja työkavereille on syntynyt vauvoja... monia. Nyt tuleva joulunvietto lapsiperheiden (sukulaisten siis) kanssa ahdistaa minua suunnattomasti. Lapsia tulisi joulunvietossa olemaan n. 10, iältään 2 kk-10 vuotta, ja pelkään että ahdistun, vaikka lapset ovatkin todella ihania.
Viime vuonna vietimme jouluaattoa miehen kanssa kaksin ja elättelin toivetta, että niin tehtäisiin tänäkin vuonna, mutta mies haluaisi viettää sukujoulua ja niin tavallaan minäkin, mutta "suren" vain ajatusta iloisista lapsista paketteineen ym. ja pelkään että tunnen vain mielipahaa siitä, että me ei ehkä koskaan saada kokea omien lasten iloa ja jännitystä jouluaattona.
Minusta on ihana tavata sukulaisia joulunpyhinä jne. Tänä vuonna olen kuitenkin saanut aikaan jouluahdistuksen.
Meillä on yritystä takana nyt kaksi vuotta. Mitään varsinaista vikaa kummastakaan ole löytynyt ja keväällä aloitellaan todennäköisesti jonkinlaisia hoitoja. Tämän kahden vuoden aikana tuttaville, sukulaisille ja työkavereille on syntynyt vauvoja... monia. Nyt tuleva joulunvietto lapsiperheiden (sukulaisten siis) kanssa ahdistaa minua suunnattomasti. Lapsia tulisi joulunvietossa olemaan n. 10, iältään 2 kk-10 vuotta, ja pelkään että ahdistun, vaikka lapset ovatkin todella ihania.
Viime vuonna vietimme jouluaattoa miehen kanssa kaksin ja elättelin toivetta, että niin tehtäisiin tänäkin vuonna, mutta mies haluaisi viettää sukujoulua ja niin tavallaan minäkin, mutta "suren" vain ajatusta iloisista lapsista paketteineen ym. ja pelkään että tunnen vain mielipahaa siitä, että me ei ehkä koskaan saada kokea omien lasten iloa ja jännitystä jouluaattona.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sori mutta en pysty ymmärtämään mitä tuskallista lapsettomassa joulussa (tai missään muussakaan vuoden päivässä) on. Yritä sinäkin vain ottaa asia positiivisesti: sinulla ja miehelläsi on aina aikaa toisillenne ilman että joku rääpäle keskeyttää puuhanne, voitte tehdä mitä haluatte ja käyttää itse vaivalla hankkimanne rahat itseenne. Matkustella, shoppailla, tehdä mitä mielittekin. Teillä on aina se vapaus. Mitä niin ihmeellistä niissä lapsissa edes on?
T. Onnellinen ja vapaaehtoisesti lapseton
Sanon sulle vielö kerran- et ole vapaaehtoisesti lapseton,vaan pihlajanmarjat ovat happamia,haluaisit kovastikin lapsia- eikö olekin niin?
Mitähän se mahtaa minusta kertoa, että hankin itselleni sterlisisaation pari vuotta sitten ;) Teetin sen heti kun ikä riitti. Harmi että siihen piti odottaa kunnes täytti 30. Että olen tosi katkera kun en saa lapsia? ;) Kukahan lapsia haluava antaisi tehdä itselleen sterilisaation jotta ei varmasti saa niitä, kysyn vain.
T. Onnellinen ja vapaaehtoisesti lapseton
On ihan ok tuntea niinkuin tunnet. Kyllä se herättää tunteita kun kohtaa lapsiperheitä ja lapsia. Lapseton saa tuntea surua omasta tilanteestaan. Mulla on ajanmyötä helpottanut kun olen hyväksynyt asianlaidan, omia lapsia ei tule. Eihän sitä asiaa nyt aivan pureskelematta voi nielaista, oman aikansa ottaa. Mutta teillä on vielä toivoa, hoidoista voi olla apua. Toivotan onnea niihin.
Eihän sitä joulua ole pakko viettää miehen kanssa samassa paikassa jos et todella sitä halua. Mutta ymmärrän että onhan se "kysymyksiä herättävää" jos et ole mukana.. Mutta toisaalta, ittuakos siitä :)
Minä kyllä aina tempaudun mukaan lasten iloon ja läsnäolevaan hetkeen, että ei tule suru puseroon. Joulu on kyllä lasten juhla, ja lapsissa on se hyvä puoli, että heidän iloonsa on helppo yhtyä!
Joten pois suru puserosta, jos juhliin menet, niin valitse iloinen olotila. Sen voi todellakin valita, jos joku muu miete päähän pälkähtää, niin et takerru siihen vaan etsit muuta ajateltavaa.