Suuri perhe vaatii paljon rahaa! Tarvitaan iso talo, useampi auto, yms yms.
Entä, jos perheellä ei riitä varaa tällaiseen?
Kerrompa oman tarinani lapsuudestani
Mun isäni ja äitini menivät tosi nuorena naimisiin. Ennen, kun isä oli päässyt kunnolla työelämään kii, lapsia alkoi tulemaan.... Talon ostivat velaksi.
Talon, joka lopulta jäi todella pieneksi. Vanhempamme halusivat kuitenkin ottaa kaikki lapset vastaan, vaikka rahat olivat todella tiukilla. Talossamme oli kolme makuuhuonetta, mutta meidät lähes kaksikymmentä lasta tungettiin mahtumaan... Arvatkaa, oli meillä kaikilla edes omia sänkyjä?
Ite kuuluin yhtiin niistä, jotka eivät liiemmin sängyissä nukkuneet. Nukuin aika vanhaksi asti pinnasängyssä. Niin vanhaksi, että muistan niitä aikoja. Opin nousemaan pinnasängystä itse pois..
Kun kasvoin, minut siirrettiin levitettävän sängyn vaatelaatikkoon nukkumaan. Ja sänky oli keittiössä! Sängyssä nukkui useampi, poikittain. Ne, joilla jalat kasvoivat yli, tuotiin tuoli ja tuoliin tyyny.
Pääsin jossain vaiheessa olohuoneen sohvalle nukkumaan. Tuntui luksukselta nukkua "sängyssä", jossa jalat mahtuivat olemaan suorana.
Tämän jälkeen siirryin olohuoneen lattialle nukkuu.
Läksyt teimme yhdessä pienen keittiönpöydän äärellä. Emme kaikki mahtuneet yhtäaikaa pöydän ääreen, joten meillä oli läksyntekovuorot!
No oliko makuuhuoneissa pöytiä. Oli, mutta ne olivat omistettu vanhimmille sisaruksille. Harrastusvälineistä oli turha haaveilla. ei ollut varaa.
Näin ollen jouduin itsekin tyytymään koulun kehnoihin varusteisiin liikuntatunnilla. Yläasteella ei ollut urheluvälinevarastoa, joten eipä sitä paljon hiihdetty, eikä luisteltu. Vaatteet saimme pelastusarmeijalta.....
Kysymys kuuluu; onko järkeä ottaa kaikki lapset vastaan, jos rahat eivät yksinkertaisesti riitä?
Entä, jos perheellä ei riitä varaa tällaiseen?
Kerrompa oman tarinani lapsuudestani
Mun isäni ja äitini menivät tosi nuorena naimisiin. Ennen, kun isä oli päässyt kunnolla työelämään kii, lapsia alkoi tulemaan.... Talon ostivat velaksi.
Talon, joka lopulta jäi todella pieneksi. Vanhempamme halusivat kuitenkin ottaa kaikki lapset vastaan, vaikka rahat olivat todella tiukilla. Talossamme oli kolme makuuhuonetta, mutta meidät lähes kaksikymmentä lasta tungettiin mahtumaan... Arvatkaa, oli meillä kaikilla edes omia sänkyjä?
Ite kuuluin yhtiin niistä, jotka eivät liiemmin sängyissä nukkuneet. Nukuin aika vanhaksi asti pinnasängyssä. Niin vanhaksi, että muistan niitä aikoja. Opin nousemaan pinnasängystä itse pois..
Kun kasvoin, minut siirrettiin levitettävän sängyn vaatelaatikkoon nukkumaan. Ja sänky oli keittiössä! Sängyssä nukkui useampi, poikittain. Ne, joilla jalat kasvoivat yli, tuotiin tuoli ja tuoliin tyyny.
Pääsin jossain vaiheessa olohuoneen sohvalle nukkumaan. Tuntui luksukselta nukkua "sängyssä", jossa jalat mahtuivat olemaan suorana.
Tämän jälkeen siirryin olohuoneen lattialle nukkuu.
Läksyt teimme yhdessä pienen keittiönpöydän äärellä. Emme kaikki mahtuneet yhtäaikaa pöydän ääreen, joten meillä oli läksyntekovuorot!
No oliko makuuhuoneissa pöytiä. Oli, mutta ne olivat omistettu vanhimmille sisaruksille. Harrastusvälineistä oli turha haaveilla. ei ollut varaa.
Näin ollen jouduin itsekin tyytymään koulun kehnoihin varusteisiin liikuntatunnilla. Yläasteella ei ollut urheluvälinevarastoa, joten eipä sitä paljon hiihdetty, eikä luisteltu. Vaatteet saimme pelastusarmeijalta.....
Kysymys kuuluu; onko järkeä ottaa kaikki lapset vastaan, jos rahat eivät yksinkertaisesti riitä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuohan on ollut somaa, niin ihana lapsuus, leikittekö ulkona kaikki päivät.
mIkä ihmeen termi tuo oikein on ottaa kaikki lapset vastaan !?
..vanhempamme halusivat ottaa vastaan... voi kertalaaki mitä pöljää ajattelua... olisivat pitäneet pimpelin housuissaan niin ei olisi niitä kahtakymmentä tullut!
ELi ollaan olevinaan kovasti jumalsisia mutta minkäänlaista itsehillintää ei sitten enää olekkaan vaan yhtenään pitää laittaa alulel ja sitten ottaa vastaan hohohoijaa.
mitä jos olisitte ajatelleet että meille sopii kolme lasta ja sitten korkki kiinni.
olisko sitä heti laiteilla jos käyttäuis järkeäänkin vai mitä !
Usseimmat on sitä mieltä, että jos laittaa "korkin kii", ollaan laiteilla, ellei jo ulkona. Liekkimeren pelossa otetaan vapaaehtoisesti kaikki lapset vastaan, vaikka talous olis kuinka lujilla ja mielenterveys koetteilla. Liekkimeren vaikutus on melkoinen. Mitä vahvemmin ihminen uskoo liekkimereen ja siihen, että pienikin lispuminen opituista säännöstä johtaa liekkimereen, sitä uskollisemmin hän ottaa joka ikisen lapsen vastaan, vaikka ei olisi siihen varaa, tai voimavaroja.
Suurin osa liikkeessä mukana olevista pelkää niin konkreettisesti liekkimerta, ettei vain yksinkertaisesti uskalleta ottaa ohjia omiin käsiin.