Esimerkkiperhe: isä, äiti, lapset 2v., 4v. ja 6v.
Ajatellaan asiaa sen 4v lapsen kannalta.
Jos perheen tärkeyspisteitä olis yhteensä 100 ja sisaret ja vanhemmat olis yhtätärkeitä olis pistejako 4vuotiaan kannalta äiti 25 pistettä, isä 25 pistettä, sisar 2v 25pistettä ja sisar 6v 25pistettä.
Miten sinä jakaisit ne tärkeyspisteet sen 4v.n kannalta?
Ajatellaan asiaa sen 4v lapsen kannalta.
Jos perheen tärkeyspisteitä olis yhteensä 100 ja sisaret ja vanhemmat olis yhtätärkeitä olis pistejako 4vuotiaan kannalta äiti 25 pistettä, isä 25 pistettä, sisar 2v 25pistettä ja sisar 6v 25pistettä.
Miten sinä jakaisit ne tärkeyspisteet sen 4v.n kannalta?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Vaikea jakaa mitenkään, kun en ole 4-vuotias. En ole 4-vuotias yksilö
ajatella asiaa lapsen näkökulmasta
Mahdotonta ajatella asiaa lapsen näkökulmasta, ilman lasta. Sillä meidän aikuisten mielipidettä ohjaa omat kokemuksemme, omat tarpeemme, omat päämäärämme, omat olettamuksemme jne. Tietenkin kaikkea voi pohtia:) ei siinä mitään. Mutta ei ole olemassa yhtä totuutta, vaan jokaisella 4-vuotiaallakin jo omansa. Tietenkin jos kyse esim eron johdosta johtuen lapsien "sijoittumisesta" on aikuisilla vastuu asiasta. Siinä sitä vaaditaankin sitä oikeaa aikuisuutta, realistisuutta, lapsen edun asettamista omiensa edelle. Siinäkään ei jakoa voida tehdä kuitenkaan yhden kaavan mukaan. Kaikki erotilanteetkin kovin yksilöllisiä.
Elikkä voit kertoa miten uskoisit sen 4v jakavan pisteet, tai miten sinun mielestä olis paras pisteet jakaa 4vuotiaan puolesta.
Ellei sinulla ole mielipidettä asiasta, et sitte varmaan voi kysymykseen vastatakkaa
:D Mielipidettähän löytyy asiasta kuin asiasta :D
Ehkä ymmärtänet kuitenkin, mitä itse tarkoitin: esim pitäisi tuntea "se"4-vuotias ja sen suhteet perheenjäseniinsä. Eihän tällaiseen voi vastata muuten. =)Itse ehkä halusin herätellä pientä keskustelua siitä, miten merkityksettömiä mahdottomuuksissaan tällaiset case-jutut ovat. Mutta koska ei olekaan kyseessä muu kuin harmiton pikku G, tyyliin "vastaa ihan lonkalta" ja mielipidettäkin löytyy näin lauantai-aamunakin, niin: Jos vaan ajatellaan esimerkkiperhettäsi ilman mitään inhimillisiä piirteitä, tai niin, että kaikilla yhtä hyvät välit ja kiintymyssuhteet toisiinsa, niin sitten voisi se 25%/perheenjäsen tulla kyseeseenkin. Kaikki olisi silloin yhtä tärkeitä tai yhtä merkityksettömiä.
Vanhemmat eroavat - mutta kyllä lapsi saa olla sekä isänsä että äitinsä kanssa eron jälkeen. Joskus sisarukset asuvat eri osoitteessa - mutta eihän sekään tarkoita että eivät olisi yhdessä. Jos vaikka esimerkissäsi isä ja äiti muuttaa erillään, vanhin asuu isänsä luona ja kaksi nuorempaa äitinsä luona - niin 4v saa sitten pisteitä 100 (isä, äiti, sisar2v ja sisar6v) ...
Jos vakka lapsi muuttaa pois kotoa, hän jättää sillon perheensä, vaikka käviski kotona usein kylässä
joka muuttaa pois kotoa. Eron jälkeen lapsella on (toivottavasti) kaksi kotia jossa hän asuu äidin ja isän kanssa. Makuasia on sitten kumman luona lapset ovat kirjoilla - joskus voi olla hyvääkin laittaa sisarukset eri koteihin kirjoille - hehän kuitenkin ovat yhdessä joka viikonloppu, lomat jne.
jos asuis monessa kodissa, ei olis kotia lainkaa, josta sais turvallisuuden tunteen
Ilman muuta erolapsella pitää olla kaksi kotia - paitsi jos toinen vanhemmista on vakavasti sairas/päihdeongelmainen tms. Parhaiten erosta selviää lapset jotka saavat ylläpitää läheiset suhteet vanhempiinsa - ja siihen tarvitaan että lapsi saa asua kummankin kanssa. Ei se koti (neljä seinää ym) luo lapselle turvallisuutta - vaan että on äiti ja isä huolehtimassa hänestä.
Jos lapsi saa paeta kotoaan ongelman sattuessa toisen luokse, ei sillon lapsella ole kotia lainkaa. Ei ole mitää vakaata turvallista paikkaa. On vain seiniä ympärillä sekä syömistä. Mutta koti puuttuu
Viisaat vanhemmat osaavat kyllä tällaista hoitaa - yleensä lapsella on jonkinlainen aikataulu (esim viikko/viikko) jonka mukaan eletään. Sen lisäksi vanhemmat voivat keskenään sopia mitä tapahtuu jos toinen livahtaa toiselle. Joskus voi olla ihan hyväkin että murkku saa rauhoittaa päänsä toisen luona - mutta kyllä ongelmia pitää selvittää. Paljon pahempi se on jos tuittupäisellä murkulla on vain yksi vanhempi pitämässä hänestä huolta.
jos lapsi saa itse päättää kumman luona on "helpompaa", ei kukaan pysty rajoja asettaan.
Ne rajat tuovat turvallisuutta, vaikka lapsi ei niistä pidäkkään
Vanhemmathan ne rajat asettaa - ja yhdessä päättävät missä lapsi on. Tärkeintä kuitenkin että lapsella on kaksi kotia ja isä ja äiti hänestä huolehtimassa. Paljon suurempi riski se on jos pakotetaan äiti/isä poistumaan lapsen/murkun elämästä vetoamalla että lapsella pitää olla yksi koti - paljon vaikeampaa yhdellä vanhemmalla on pitää niitä rajoja kuin kahdella.
Yhteishuoltajuustilanteessa saa lapsi itse päättää kumman luona asuu, 12 täytettyään.
Mikäli etävanhempi haluaa lapsen luokseen asumaan on lähivanhemman mahdoton pitää rajat, koska toisen luona niitä ei ole, lapsen mielestä.
Täyttä puppua väittää erillään asuvien vanhempien pystyvän yhdessä mitään kasvattamaan, kun eivät ole tulleet toimeen yhdessäasuessakaan.
Jos vanhemmat ovat pystyneet jakamaan vanhemmuuden eron jälkeen ja lapset saa asua paljon kummankin luona - ei edes tule sellaista kilpailutilannetta että etävanhempi yrittäisi houkutella lapsia luokseen. Tietysti jos on niin idiootti että lähtee eron jälkeen omimaan lapsia niin toki tuollainen voi olla seurauksena - ja varmaan lapsillekin parempi päästä pois tuollaisen lähivanhemman kynsistä.
huomaa heti ettei sinulla etes ole lapsia
Kun vanhemmat eroavat, lapsella on imanmuuta vähintään kaksi kotia. Vaihtoehtona puoliorpous ja lopulta usein (asioiden ollessa näin huonosti hoidettu) täysorpous. Syynä alunperin jommankumman vanhemman (tai kummankin mutta toinenkin riittää) älyllinen ja emotionaalinen vajavuus, mikä ilmenee siten, että "koti" rajoittuu johonkin materiaaliseen ja joka vielä jotenkin kummassa menee tärkeydessä vanhemmuuden edelle. Uskomatonta idiotismia sellainen "kodin" varjolla tapahtuva lasten omiminen totta tosiaankin on!
Eronneet vanhemmat voi kyllä itselleen uskotella että "lapsella on kaks kotia" jos sillä saa pönkitettyä huonoa itsetuntoaan.
itse kysymykseen. :) mikä juttu tää on?
Meidän perheessä kaikki on 100 %:sesti ykkösiä eikä kukaan ole tärkein! Meillä on yhteispisteitä 600!
jos 6 henkisen perheen jäsenet ovat kaikki yhtä tärkeitä, on kunki pisteluku 16.67
Mutta kiitti, olet ensimmäinen joka vastas itse kysymykseeni. :)
Katsos, ihminen on hassu, ei matemaattinen yhtälö. Lapsi ei ajattele, että rakastan kaikkia 25 % Joten eron sattuessa minut pitää repiä vähintään kahteen osaan, jotta olen tyytyväinen.
Ei, lapsi, kuten aikuinenkin rakastaa ihmisiä, heidän kanssa vietettyä aikaa ja yhdessäoloa, sillä ei ole väliä onko se yhdessäolo 1tunnin vai 40 vuotta.
Siitähän ihminen on hassu juuri, kun osaa sopeutua, kun näemme rakastamme harvoin, tuntuu ilo olevan moninkertaista. Kun näemme joka päivä, se "arkipäiväistyy"
Yksinkertaista ja totta vaan ei laskennallista.
harmi vain että vanhemmat erotessaan laskevat kaiken omalta kannaltaan, eikä lapsen joka joutuu erosta eniten kärsiin.
että lapset saavat olla eron jälkeen sekä äidin että isän kanssa - ja jos sisarukset asuvat eri osoitteissa niin pitää panostaa että tapaamisia on paljon puolin ja toisin.
Yhteishuoltajuus, vuoroasuminen/laajat tapaamiset jne takaa sen että lapsi saa pitää isänsä ja äitinsä.
Vanhemmuus on tärkeintä. Se on isyyttä ja äiteyttä. Aina yksilöllistä ja täysin korvaamatonta. Lapsen asemaan asettumista voi harjoitella ajattelemalla itseään omien vanhempiensa lapsina, ei isänä tai äitinä. Itse annan omille vanhemmilleni sekä isälle että äidille varauksetta "täydet pisteet" ja kiitän molempia 100 % hoidetusta vanhemmuudesta. Toivottavasti pystyn itse samaan!
vaikea kuvitella kenenkään olevan hänen kanssaa oikeasti samaamieltä