Et rakasta minua. Sanot, että se ei pidä paikkaansa. Silti häpäiset minut kirosanoilla ja nolaat minut jatkuvilla syytöksilläsi. Sattuu. Käännät selkäsi kuin olisin ilmaa. Itken, olenhan ihminen. Itse et osaa edes nauraa, paitsi vahingonilosta. Ahdistun ja raivostun. Tässä se on, sinun epävarmuutesi. Näen lävitsesi. Olet täynnä vihaa ja itseinhoa. Pelaat likaista peliä enkä ole pelinappulasi. En alennu katkeruuteen etkä hallitse minua peloillasi enää. Mitätön surkimus, itse olet. Ja jotkut sanovat, että jokaisella ihmisellä on ihmisarvo? Sinulle arvokkuus tarkoittaa jotain rahallisesti arvokasta. Usein mietin, että onko tuollaisilla edes oikeutta elää. En osaa auttaa sinua. Miksi en osaa keskittyä omaan elämääni? Uhkailet ja syyllistät, että et pysty maksamaan laskujasi. Todella miehekästä. Ja seksikästä. Niinkö luulet? Sanot, että en pärjäisi ilman sinua. Ja sanot, ihan sama. En ole koskaan tuntenut oloani tervetulleeksi enkä ole ollut turvassa kotonani. Tai sinun kotisi, kuten sanot. Haluat olla yksin, mutta kiusaat minua. En anna sinun satuttaa minua enää. En halua luovuttaa, mutta eteenpäin on mentävä ja päästettävä irti. Miksi en jo lähde pois? Leikit tulella, mutta kuinka kauan? Yksi asia on varmaa, sinä et elämäni kipinää sammuta.
Et rakasta minua
astraalitar
4243
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jotenkin raastava, mutta toiveikas. Pystyin osittain samaistumaan omakohtaisen kokemuksenikin kautta, mutta kaikesta selviää, näköjään.. :)
Nyyh. Sullakin? :O Otan osaa ja mahtavaa, jos olet selviytynyt. Kaikesta on mahdollista selviytyä - se ei ole pelkkää sanahelinää. Liian usein unohtuu tai ei jaksa ajatella, ja se on seurausta yliajattelusta tai liiasta välittämisestä, joka on melkeinpä yhtä paha kuin välinpitämättömyys. :/ Tässä mietin, että olisin voinut lisätä draamaa ja jonkinlaista järjestystä tuohon tekstiin, mutta miten välttää olemasta liian korni?! :D
mulla on samankaltaisia tuntemuksia ystävääni kohtaan.todella kaunis runo joka puhuttelee ja antaa toivoa että itsekkin pitäisi osata lähteä että päästää irti
Vaikka olisi täysin lannistunut tai lannistettu, niin silti ihmisen sisältä löytyy yllättäviä voimavaroja. Kun huomaa tai ymmärtää itse sen, ei saisi pitää sitä itsestäänselvyytenä, vaan osoittaa kiitollisuutta elämää kohtaan ja itsekunnioitusta käyttämällä ja näyttämällä sitä mitä itse on. Keskittyä, keskittää kaikki energiat ja pitää ajatus siellä tavoitteessa, ratkaisussa eikä ongelmassa. Täytyy vaan nostaa pää pystyyn, tehdä päätös ja kävellä sen tulimeren läpi. Se on varmasti jotain uutta, vielä tuntematontakin, mutta pakoon ei voi juosta. Se ei voi olla ainakaan vaikeampaa kuin se, että jäisi paikoilleen palamaan johonkin kuluttavaan helvetilliseen tilanteeseen, vaikka se saattaisi tuntua jotenkin oudolla tavalla helpommalta tai tutulta, mutta vahingoilliselta. Kun omat voimat on tunnistettu ja tiedostettu, niin kukaan ulkopuolinen ei voi ottaa niitä pois.