Mitään en purjehduksesta ymmärrä. Anteeksi tyhmä kysymys. Miksi nämä eivät kaadu, vaikka kangasta on ihan hirveä määrä? Ja miksi purjeet ovat tuollaisia omituisia?
http://www.veneenrakentaja.com/uploads/9/0/0/4/9004736/5337691_orig.jpg
http://www.veneenrakentaja.com/uploads/9/0/0/4/9004736/8857343_orig.jpg
http://www.veneenrakentaja.com/uploads/9/0/0/4/9004736/5337691_orig.jpg
http://www.veneenrakentaja.com/uploads/9/0/0/4/9004736/8857343_orig.jpg
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä niitä kisoissa kaatuukin, kun silloin on tapana korvata pohjan painolasti pinolla humalaisia äijiä, ja samalla nostaa maksimimäärä rättejä mastoon.
Muutoin aika vaikeaa saada nurin, kovassa kelissä voi toki hörpätä vettä ja silloin on syytä löysätä ison skuuttia.
Googlettamalla kahvelitakilaa saa lisää tietoa tuosta purjeen omituisuudesta.
Noi purjeet sopii paremmin tuollaisiin veneisiin, joissa ei ole syvää ja painavaa köliä. Kun vene kallistuuu, pienenee samalla purjeiden aiheuttama kallistava voima. Jos on liikaa purjetta ylhäällä, täytyy vain päästää skuutista sopivasti.
Jos köli on matala ja huonosti toimiva, ei siihen saa aikaan suurta voimaa eli ei synny kallistavaa momenttiakaan. Jollalla sen huomaan, kun köli on ylhäällä, ei kallistu, mutta sortaa pirustu.
Tarkoitit ilmeisesti, ettei suunnittelija saa siihen suunniteltua kovaa kallistavaa voimaa? Jollassa purjepinta-ala täytyy pitää niin pienenä, ettei se kaadu helposti, kun purjehtija on oikein sijoittunut. Jos menee väärälle laidalle istumaan, kaatuu jolla helposti.
Onhan jolla kevyempi roikkua pystyyn, jos nostaa köliä ylöspäin. Se on aivan selvä asia.
Kölin voiman vaikutuspiste on korkealla, kuin myös purjeiden matalalla. Voimaparin varsi on siis lyhyt. Siis purjehtija ei saa millään aikaiseksi kallistavaa voimaa, jos ei ole köliä. Muut ovat maininneet muita seikkoja.
Pystyssäpitämisen helpottaminen köliä nostamalla opetetaan jo varhaisessa vaiheessa optaripurjehtijoille. Ja pienimmät sitä eniten tarvitsevatkin. Hengaustekniikan kehittyessä ne kevyemmätkin pystyvät sitten pitämään kölin alhaalla kovallakin tuulella.
Noihin purjeisiin on parikin syytä. Nykyaikainen kolmiopurje vaatii purjekankaalta paljon enemmän kuin mihin perinteinen puuvillakangas pystyy. Ja noiden talonpoikaisveneiden purjekankaat emäntä louskutteli pellavasta omissa kangaspuissa. Ei siis kovinkaan high-tec -kankaita. Toiseksi kahvelirikissä purjeen pinta-ala on matalalla, joten kallistaa vähemmän. Pysyy siis vene pystyssä niiden laidalla istuvien äijien ja pilssiin kannettujen kivienkin voimalla. Ja onhan vielä sellainenkin yksityiskohta, että masto tehtiin yhdestä puusta. Matalampaan mastoon löytyi paremmin tarpeita.
Mainittakoon vielä, että näiden perinneveneiden leveys suhteessa pituuteen on melko suuri, samoin rungon tilavuus. Tästä seuraa, että myös rungon kelluvuus on hyvä ja se vastustaa kallistumista tehokkaasti.
Ja kauniitakin ovat, kovin kauniita.
Monet uudet lujitemuovivenemallit sisältävät samoja piirteitä: Leveys kasvanut, kölipaino pienentynyt, purjeala kasvanut... mutta pystyssä vain pysyvät.
Kahvelitakiloitakin tehdään uusiin lujitemuoviveneisiin vielä veneveistämöjen ihmemaassa, Puolassa. Habereita tarkoitan, nehän ovat mielenkiintoisia veneitä ja edustavat virkistävää vastavirtaa mainstream-veneille.
Matalampaa mastoa on myös monella tavalla helpompi käsitellä vaikkapa kiinteällä mastonkaatosysteemillä.