Ei saa unta muute.
Nainen kerro minulle iltasatu
muruseni siellä♥
5250
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Älä jaksa esittää miestä ruma akka
Olipa kerran yksi pieni murunen joka tallusteli iloisena metsätiellä.
Ihan huomaamatta ilmestyi eteen uneton mies illan hämärässä pensaikosta.
Jutteli niitä näitä ja pyöritteli murusen pikkusormen ympärille. Puhui ja puhui murusen pyörryksiin. Murunen tuli iloiseksi unettoman miehen seurasta.
Joka ilta uneton mies tuli vastaan metsäpolulla ja murunen jo odotteli minkä
puskan takaa tällä kertaa ilmestyy. Joka kerran jälkeen murunen tuli aina vain iloisemmaksi. Eikä olisi millään jaksanut odottaa seuraavaa kohtaamista
.
Mutta sitten jotain tapahtui. Murunen tavalliseen tapaan asteli tutulla polulla ja kohtasi taas unettoman miehen, mutta uneton mies oli jotenkin muuttunut ja puhui muruselle eri tavalla.
Murunen tuli taas polkuaan ja muuttunut uneton mies tuli vastaan ja puhui ilkeästi muruselle ja murunen tuli surulliseksi ja käveli pois.
Murunen ihmetteli unettoman miehen käytöstä , mutta meni kuitenkin taas tutulle metsäpolulle, mutta uneton mies ei tullutkaan vastaan.
Murunen jatkoi kävelyjään metsäpolulla, mutta ei tullut ketään vastaan enää.
Murunen tuli hyvin surulliseksi ja istui usein polun varrella olevan lammen rantaan ja katseli veden virtaamista ja pyyhkäisi pienen pienen kyyneleen silmäkulmasta.
Murunen lopetti tutun polun käyttämisen, koska murusen sydän meni rikki.
Ja niin uneton mies ja murunen elivät kumpikin omissa maailmoissaan koskaan enää kohtaamatta.
'
Sen pituinen se
hyvä iltasatu. Kyllä nyt nukuttaa hyvin. :)
niinpä mustaa käännettiin valkoiseksi.
käännetty ja väännetty niin monesti nää sadut, ett onko alkuperäisestä jäljellä muruakaan totta.
Noo, satujen ei tarvikaan olla totta.
Kävin kerran metsälammen rannalla. Kaunis lampi. Hymyilytti koko juttu, mut vähän silleen haikeasti.
En ole halunnut mitään pahaa, kenellekään. Kauan sitten heitin äkäpäissäni ääntä kohti ämpärillisellä männyn käpyjä. Tais osua moneen vääräänkin silloin. Ja siitäkös soppa syntyi. Heitin, kun muakin oli heitetty ja olikohan nekin tarkoitettu jollekin ihan muulle, pöh, en tiedä, mut voi, mikä sotku.