Okei haluun nyt avautuu ku ei mulla oo mitää muutakaa paikkaa minne kirjottaa tätä juttu...
Elikkäs palataan vuoteen 2012, joulukuuhun. Olin syksyn aikana masentunu pahasti ja melkein kaikki mun kaverit oli oikeastaan "hylännyt" mut. No sitte tuli joululoma ja suunnittelin mun itsemurhan todella tarkasti, mulla oli tapa, aika ja paikka miten ja milloin aioin toteuttaa sen.
Tuli tammikuu ja mun luokalla tuli uus tyttö, näin valon siinä ihmisessä. Meistä tuli tosi läheisiä lyhyessä ajsssa , ja kun tuli helmikuun 3 päivä millon olin ajatellut toteuttaa itsemurhani, en tehnykkään sitä. Se tyttö joka oli tuonut valon elämääni sai minut irti masennuksesta ja itsetuhoisuudesta. Hän oikeastaan pelasti elämäni. No kevät meni siinä että oltiin joka päivä yhdessä ja meistä tuli kuin siskokset. Kesä alkoi ja olin silloinkin kokoajan tämän kyseisen henkilön kanssa, päivät kaupungilla yöt minun luona.
Ilman että en päässyt häntä tapaamaan meinasin romahtaa enkä voinut tehdä mitään järkevää jos en nähnyt häntä. Syksy tuli ja arkeen paluu. Aluksi kaikki oli hyvin ja kaikki niinkuin ennenkin, oltiin kuin siskokset.
Mutta sitten syys-lokakuun vaihteessa kaikki vaan muuttu yhtäkkiä, enkä vieläkään tiedä miksi. Se alko haukkumaan mua ja levitteli mun asioita muille. Se selitti kaikenlaista paskaa yhelle tytölle musta josta en koskaan ollut melkein sanonut pahaa sanaa häneen kuullen. Sitten se lopetti mulle puhumisen. Ja haukku mut wazzupis. Se ei oo vieläkään puhunu mulle ja se silti haukkuu mua. Enkä oo tehny mitään väärin, en oo haukkunut sitä tai sen kavereita tai perhettä. Enkä oo voinu mitenkään muutenkaan loukata sitä.
Mä vaan mietin miks jotkut ihmiset tekee tällästä? Miksi ne on niin kaksinaamaisia, että ne vannoo että ne ei kerro asioita eteenpäin tai ikinä jätä sua pulaan mutta sittenku sitä ystävää eniten tarviis niin alkaa tollanen paska. Mä en ymmärrä.
Elikkäs palataan vuoteen 2012, joulukuuhun. Olin syksyn aikana masentunu pahasti ja melkein kaikki mun kaverit oli oikeastaan "hylännyt" mut. No sitte tuli joululoma ja suunnittelin mun itsemurhan todella tarkasti, mulla oli tapa, aika ja paikka miten ja milloin aioin toteuttaa sen.
Tuli tammikuu ja mun luokalla tuli uus tyttö, näin valon siinä ihmisessä. Meistä tuli tosi läheisiä lyhyessä ajsssa , ja kun tuli helmikuun 3 päivä millon olin ajatellut toteuttaa itsemurhani, en tehnykkään sitä. Se tyttö joka oli tuonut valon elämääni sai minut irti masennuksesta ja itsetuhoisuudesta. Hän oikeastaan pelasti elämäni. No kevät meni siinä että oltiin joka päivä yhdessä ja meistä tuli kuin siskokset. Kesä alkoi ja olin silloinkin kokoajan tämän kyseisen henkilön kanssa, päivät kaupungilla yöt minun luona.
Ilman että en päässyt häntä tapaamaan meinasin romahtaa enkä voinut tehdä mitään järkevää jos en nähnyt häntä. Syksy tuli ja arkeen paluu. Aluksi kaikki oli hyvin ja kaikki niinkuin ennenkin, oltiin kuin siskokset.
Mutta sitten syys-lokakuun vaihteessa kaikki vaan muuttu yhtäkkiä, enkä vieläkään tiedä miksi. Se alko haukkumaan mua ja levitteli mun asioita muille. Se selitti kaikenlaista paskaa yhelle tytölle musta josta en koskaan ollut melkein sanonut pahaa sanaa häneen kuullen. Sitten se lopetti mulle puhumisen. Ja haukku mut wazzupis. Se ei oo vieläkään puhunu mulle ja se silti haukkuu mua. Enkä oo tehny mitään väärin, en oo haukkunut sitä tai sen kavereita tai perhettä. Enkä oo voinu mitenkään muutenkaan loukata sitä.
Mä vaan mietin miks jotkut ihmiset tekee tällästä? Miksi ne on niin kaksinaamaisia, että ne vannoo että ne ei kerro asioita eteenpäin tai ikinä jätä sua pulaan mutta sittenku sitä ystävää eniten tarviis niin alkaa tollanen paska. Mä en ymmärrä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niimpä... se taitaa olla ikuinen arvoitus:'(. Yks vaihto ehto ois et se hakee huomioo. Ittelläki ollu tommosii ns. "Pettäjäkavereit":'(.
Minkä ikäne muute oot? Jos on tapahtunut juuri arjessa jotain mullistavaa, uusissa kaveressa...? Enempää en osaa auttaa.
Ja nipottaakseni, se ei ole wazzup vaa WhatsApp